mä oon seurustellu monet kerrat ja muutamat on kestäny aika pitkäänkin, mutta en oo tuntenu sitä tunnetta, rakkautta. poikki kun on menny ei oo tuntunu missään, korkeintaan tulee välillä ikävä jotain juttuja mitä joskus yhessä tehtiin. no, enhän mä ookkaa ku vasta 18v, mutta silti. mä en vaan osaa rakastaa. mistä se voi johtuu? onkohan mulla joku tunne-elämän häiriö?
onx kellää kokemusta vastaavasta vai oonko ainoa?
onx kellää kokemusta vastaavasta vai oonko ainoa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä oon ihan samalainen.
Siis mä en koskaan tuntenut ketään kohtaan silleen, että mä rakastan hänet koko sydämessäni tai silleen..en osaa selittää sitä, mutt se tuntuu niin tyhjältä.
Oon seurustellut pari kertaa, mutt en koskaan sanonut kenellekään"Mä rakastan sua"
Koska en tuntenut mitään rakkautta hänet kohtaan.
Kaverit ja siskot ovat sitä mieltä, että mulla on kova sydän ja en rakastu helposti.
Oon sanonut pari poikakaverille, että multa ei saa takais rakkautta jonka he ovat antaneet mulle.
Mä en tiedä miks? Mutt näköjään meillä on melkein samalainen tunne =)Mutt ehkä joskus tule se"oikea" niin silloin mä ehkä tunnen rakkautta hänen kohta ja voisin sanoa hänelle"Mä rakastan sua" =)
Minäkin olen melko tunteeton. Siksi en ole koskaan edes seurustellut koska en kaipaa rakkautta enkä läheisyyttä.
Olen myös seurustellut pari kertaa. Mulla on tosi paljon kundeja kavereina ja tuttuina, ja parin kanssa ole seurustellut. Heti kun päästiin seurustelu vaihteeseen, tunteet loppu (yhden kanssa vieläkin välit pilalla, toisen kanssa ollaan nyt parempia frendiä kuin seurustellessa, yks on liian tuore tapaus, aika näyttää). Tai ei siis kaikki tunteet, mutta itse muutuin jotenkin 'pingottuneemmaksi' ja 'varautuneemmaksi'. -Pelkäsin rakastumista. Ja sydänsuruja. Luulin että kaikki miehet on kuin isäni, joka jätti meidät (ja minut erityisesti, kärsin monta vuotta), petti lupaukset yms. Ja en voi päästä vieläkään siitä yli vaikka voin sen jo tiedostaa itselleni.
Hei, te jotka kärsitte tästä, onko teillä lapsuudessa joitain traumoja mm. vanhempien ero? Nuorempana en tajunnut mistä rakastamisen osaamattomuus johtuu, mutta vanhempana olen tajunnut, että esimerkkiä en ole lapsuudesta saanut (vanhemmat erosi kun olin 5), eikä isä ole koskaan ollut läheinen.
Mulla on kyllä tunteita, mutta mä en osaa ilmasta niitä! Siihen asti menee hyvin kun jutellaan ja vitsaillaan, mutta kun me ollaan lähekkäin tai jotain, niin mä en tiiä miten mä sanoisin sen tai suutelisin. En mä osaa, en oo ikinä suudellu ketään ja muutenkin on kauheen vaikee tehdä alote. On paljon helpompi sanoo "mua ei kiinnosta, lähe vetään" kun "Joo se olis tosi kivaa ja sä oot tosi ihana"
Mä osaan rakastaa mutta en sellaisella tavalla kuin pitäisi..Tarkoitan romanttista rakkautta..=((
Mä itse en tiedä mihin enää ryhtyis..
Saanko kysyä oletko sitten ihastunut johonkin ja
sitten tuntenut rakkaudettomuutta muita kohtaan??
Etsi sitä kunnes löydät!!!!
Mulle voi mailata.....
kyllä mäkin osaan rakastaa frendejäni yms. mutta juuri tämä romanttinen rakkaus jota tunnetaan kumppania kohtaan on mahdotonta. Joku sanoi, että kaikki hyvin kun jutellaan ja vitsaillaan mutta muuten menee vaikeaksi. Sama tunne myös usein. Alotteen tekeminen on siksi vaikeaa, jos joutuu torjutuksi. Olen lapsuudessa joutunut torjutuksi useasti ja törkeällä tavalla, ehkä se voi johtua siitä. En kaipaa enää mitää kipuja sydämeen. Mieluummin tunteeton ja tunnevammainen kuin sydänsuruja. (sori vuodatus)