vetämisen ESTO neuvoja?

Olet kokeillut kaikenlaista, mutta esimerkiksi tuo pysähtymis-juttu vaati (etenkin nuorella koiralla) ainakin muutaman viikon kärsivällisen ja ehdottoman treenin. Lenkit kestävät ikuisuuden, kun kokoajan pysähdellään. Seiso niin kauan, että remmi löystyy ja koira katsahtaa sinuun. (paljon vaatetta vaan ylle.... ;) ) Kutsu muutenkin aina välillä kesken lenkin iloisesti koiraasi nimeltä, ja kehu kun se katsahtaa sinuun. Annahan teille vielä mahdollisuus ja pysyttele siis nyt tässä yhdessä keinossa. Ole itse valppaana ja katse kaukaisuudessa: yritä lähestyvän koiran nähdessäsi vaihtaa rauhallisesti suuntaa, kutsu iloisesti omaa koiraasi ja välttäkää nyt aluksi konflikteja kaikin keinoin. Jos kohtaaminen on väistämätöntä, seisahda itse ja odottakaa toisten ohimeno paikallanne. Älä rähjää itse koiralle sen murinasta ja haukusta. Tarkkaile sen reaktioita, kun et lähdekään juttuun mukaan, vaan seisot tyynesti kuin patsas. "Minäkin kyllä johtajana huomasin toisen koiran...mutta eipä voisi vähempää kiinnostaa...hohhoijaa...) Nykyisinhän rähjäät koirasi rinnalla (se saattaa sen näin kokea)

Kotona käskyt ja "temput" sujuvat tietenkin aina paremmin, kun häiriöitä - ihania hajuja ja makuja ei ole. Koirasi on vielä todella nori, joten iloitse että kotona jo sujuu noin hyvin!! Ulkona kannattaa harjoitella, kun nenä ei ole maassa eli kun ei ole jotain kaikkein mielenkiintoisinta ja hauskinta meneillään. Näin koira saa onnistuneita suorituksia, ja käskyt "onnistuvat" ja toteutuvat mahdollisimman usein.

Kärsivällisyyttä vaan, oma hermoilu ei ainakaan auta. Jatka sitkeästi ja rauhallisesti harjoituksia, Ensi kesänä näyttää jo varmasti aivan eriltä kun koirasikin on jo kunnolla aikuistunut. Tsemppiä!

Meille neuvottiin että koittaa väistää kauempaa muut koirat, ettei koira pääse kiihtymään. Kun koira tuijottaa muita tämä pitäisi katkaista menemällä itse koiran eteen. Kun koira on kiihtynyt ollaan itse aivan hiljaa, vasta kun koira on rauhoittunut niin kehutaan ja palkataan kovasti. Ja vielä, tehdään monta pientä lenkkiä päivässä. Tuo eteen meneminen on minun mielestä aika hankalaa, minulla on samanlainen koira muuten, helpottaa jos joku muu pitää koiran hihnasta.
Sitten , seuraava neuvo on ollut koiran koulutustilaisuudessa sellainen, että ollaan sen verran kaukana kun koira on hiljaa ja suht rauhassa ja annetaan siedätyshoitoa. Meidän hauva kun ei oikein pystynyt olemaan itse koulutuspoppoossa läsnä, vaan piti seurata sivusta. Heh, kun se ei oikein toiminut kouluttajat neuvoivat että kun koira on siinä rauhallinen, niin voi lähteä poispäin ja näin koira saa palkinnon pääsemällä pois stressaavasta tilanteesta.
Toivottavasti en kirjoittanut liian sekavasti.

Sitten, minkälaisia namusia käytät? Varmaan jotain ihan hirmu extra hyvää, eks niin. Minulla on kanssa toinen aika jääräpäinen koira, hän pitää kyllä nameista, mutta jos niitä ei ole, asia onkin aivan toinen. Olen huomannut että hauva tottelee paljon paremmin kun kehun häntä oikein kovasti. En tiedä teetkö tätä jo nyt, mutta ajattelin mainita. Kun meillä avomieheni ei kovasti kehu, minä taas esim komentamisen jälkeen aina myöskin muistan kehua, kun koira on totellut. Ero on kyllä huima koiran käytöksessä. Kehut oikein että onpas siinä maan mainion koira ja aivan kuin se olisi tehnyt jotain todella mahtavaa, kun tekee jotain oikein, ihan pienestäkin asiasta.

Voi, tuohon vetämiseen minulla ei taida neuvoa olla, olet jo kokeillut niitä. Muistit varmaan kehua kun hihna oli löysä, eikä koira vetänyt. Koita tehdä itsestäsi mielenkiintoisempi kuin ne muut siellä ulkona.
Jaksamista ja toivon että löydät neuvon joka toimii.

Muistan, kun olen ostanut ekan koirani, niin luin varmasti Turun kaupungin kirjaston kaikki koirakirjat läpi ja toivoin, että minunkin päähäni jotain niistä opuksista jäisi. Jossakin kirjassa neuvottiin, että, kun koira alkoi vetämään niin samalla hetkellä huudetaan EI VEDÄ (ei lujaa mutta jämptisti ja kuvitellen itse olevasi koiraemo) ja samalla vedetään talutushihnasta taakse päin niin lujaa, ku jaksaa, että melkein koira ”lentää” isäntäänsä kohti. Tämä tuntuu tosi hurjalta, mutta minun ei tarvinnut tehdä tämä kuin pari kertaa(sydän melkein verta valuen, niin heti, kun remmi alkoi kiristyä alkoi koiran kävelykin hidastua ja näin me päästiin yhteisymmärryksiin. Tästä on tosiaan jo aikaa monta vuotta, kun olen sen kirjan lukenut, että voi olla, ettei sitä ko. kirjassa edes enää olekaan.