Minua on käytetty hyväksi ollessani 0-1,5-vuotias, tekijänä biologinen mummoni ja isäni.
Olen miettinyt että voiko tämmöisestä tapauksesta tulla jossain vaiheessa suurta ahdistusta? Voiko olla että yhtä äkkiä muistan kaikki? Nyt en luonnollisestikaan muista tapahtumia.. Kannattaisiko minun käydä "varmuuden" vuoksi puhumassa esim. psykiatrille?
En tiedä tarkasti miten on käynyt, mutta sukulaisilta olen kuullut "vihjailuja" ja äitini kertoi painostuksen jälkeen osan. En ole näitä ihmisiä tavannut lapsuuteni jälkeen, joten en jotenkin osaa suhtautua koko asiaan. Onko kellään mitään kokemuksia?
Olen miettinyt että voiko tämmöisestä tapauksesta tulla jossain vaiheessa suurta ahdistusta? Voiko olla että yhtä äkkiä muistan kaikki? Nyt en luonnollisestikaan muista tapahtumia.. Kannattaisiko minun käydä "varmuuden" vuoksi puhumassa esim. psykiatrille?
En tiedä tarkasti miten on käynyt, mutta sukulaisilta olen kuullut "vihjailuja" ja äitini kertoi painostuksen jälkeen osan. En ole näitä ihmisiä tavannut lapsuuteni jälkeen, joten en jotenkin osaa suhtautua koko asiaan. Onko kellään mitään kokemuksia?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Vai että oikein biologinen mummo. Onko niitä muitakin?
Hei, jotain rajaa vakavaan asiaan
Valitettavasti olen ihan tosissani. Kummallista jos ette usko.
Sen vuoksi puhun biologisesta mummosta ja isästä, koska äitini meni naimisiin ollessani 3-vuotias ja pidän tätä miestä edelleen isänäni ja hänen äitiään mummonani.
En ole tästä koskaan kenellekkään puhunut, edes mieheni ei tiedä asiasta, joten en todellakaan tiedä miten tästä voi puhua että ihmiset minua uskovat.
Mikä aloittajan viestissä mielestäsi mättää että sanot sen olevan provo? Jos sinun pikku maailmassasi ei koskaan tapahdu mitään pahaa, se ei tarkota etteikö muille kävisi huonommin. Varmaan tuntuu kivalta noinkin vaikeasta asiasta kirjoittaa kun heti joku sanoo huonoksi provoksi.
Hienoa minun mielestä että uskallat siitä kirjoittaa..edes tänne! Mielestäni kannattaisi käydä ainakin kerran juttelemassa psykiatrille tai esim. kouluterkkarille hän varmaan osaa sanoa kannattaako sinun siellä käydä jatkossa!
Minkä ikäinen olet nyt? Onko sinulla sisarruksia yms jotka ovat kokeneet saman?
Ja joku vielä uskoo ton jutun? Sulle on varmaan käynyt samalla tavalla?
Eivät usko, koska sinulla viiraa.
Kysy asiasta lähimmältä lääkäriltä.
Uskon kuitenkin että haluat kokeilla kuinka järjettömiä juttuja kansa uskoo...
Periaatteessa se on sama uskotteko vai ette, silti se tuntuu pahalta. En ymmärrä mikä tässä on uskomatonta? Tuntuu tosi pahalta koska en ole tästä koskaan kenellekkään puhunut (paitsi äitini kanssa, hyvin vähän) ja nyt kun pitkän harkinnan jälkeen uskallan siitä kirjoittaa edes tuntemattomana minua ei uskota? En tosiaan ymmärrä. Asia ahdistaa minua, mutta tuntuu typerältä mennä puhumaan kenenkään ammattihenkilön kanssa sellaisesta mitä en muista.
Luuletteko etten itse haluaisi että tämä ei ole totta?
Miksi ihmeessä kukaan keksisi tämmöisen jutun?
Ihminen ei 0-1,5v. muista tapahtumista yhtään mitään!
Sinuna katselisin tarkemmin juorujen levittelijöitä ja heidän motiivejaan.
Lietsovatko he tarkoituksella mahdollisia mielenterveyongelmiasi?
Provoksi kertomaasi ovat epäilleet muutkin kuin minä.
Olen kirjoittanut että en muista. En tietenkään.
Miten tämän selittäisin? Sanotaanko että mummoni nimi on Anja. Lapsena vanhat sukulaiset sanoivat minulle useasti että oletpa sellainen anjan tyttö yms. Ihmettelin kovasti, en ollut tietääkseni tavannut koko ihmistä.
Vanhempana kyselin äidiltäni miksi en tapaa "oikeaa isääni" ja mummoani. Äiti ei sanonut mitään, ainoastaan että onhan meillä hyvä näin.
Myöhemmin jo aikuisena (olen läheinen äitini kanssa, hän ei ole ikäloppu, 55-vuotias, minä 30-vuotias) kysyin uudestaan äidiltäni että miksi en ole lapsuuden jälkeen ollut yhteydessä isän puolen sukulaisiin. Äiti kertoi että oli jättänyt minut mummolleni hoitoon, tullut hakemaan hieman aikaisemmin kuin oli tarkoitus ja siellä mummo oli kosketellut erittäin sopimattomasti minua. Äiti tästä tietenkin suuttunut todella paljon johon mummo oli vastannut että samanlaillahan se isäkin koskettelee. Siitä oli tullut ero, äiti teki muutti pois kanssani, teki rikosilmoituksen, mutta perui kun se aiheutti uhkauksia. Ymmärrän äitiäni, häntä varmasti pelotti pienen lapsen kanssa kahdestaan.
että kyse ei ollut äitini hysteerisyydestä yms. Myöhemmin mummoni ja isäni olivat selitelleet että on ihan normaalia pussailla ja helliä lasta alapäästä. Äitini mielestä ei ollut, eikä minunkaan.
Ovatko jutut totta, vai parjauskampanjaa.
Onko suvussa järjestelmällisiä parjauskampanjoita?
Epäilen että on.
Sen puolen suvussa voi olla, mutta en todellakaan usko että äitini olisi minulle tämmöistä valehdellut, hänhän yritti pitää asian itsellään, todella monesti sain kysyä ennen kuin vastaus tuli ja kun hän asian kertoi niin näin että oli hyvin vaikea puhua asiasta ja häntä itketti.
Asiaa puoltaa myös se että olen ollut yhteydessä mummoni veljeen, siis koko ikäni. Hänellä on samanikäinen lapsi kuin minä olen, olin siis monesti siellä kylässä lapsena. Kerran näin kun mummoni veli ihan avoimesti suoraan sanottuna veti käteen pojaltaan. Tämän näki myös äitini ja siskoni. Olimme kauhuissamme ja tilanne oli meidän kannalta hyvin nolo, emme tienneet mitä sanoa. Mutta näytti siltä että heistä se olisi ollut ihan normaalia. Muistan sen vieläkin, olin 12-vuotias.
Voiko olla että suvussa on insestiä? Voiko se olla "periytyvää"?
Olen ihan sekaisin kun en löydä tietoa ja pelottaa että menen joskus sekaisin tästä kaikesta, vaikka nyt tuntuukin suhteellisen normaalilta :)
Nyt kun kirjoitan asiat ne todellakin vaikuttavat keksityiltä, eli ymmärrän hyvin jos ette usko.
Mutta nämä kaikki ovat ihan totista totta, tähän asti olen luullut että tämmöistä on tapahtunut monille, koska tämä tuntuu "normaalilta" kun sen asian kanssa on elänyt pitkään ja se on tapahtunut minulle.
En ole koskaan edes ajatellut että joku ei uskoisi minua, mutta näköjään se on mahdollista. Onneksi en mennyt puhumaan esim. lääkärille, sitä en olisi kestänyt jos hän ei olisi uskonut minua. Keskustelupalstalla kumminkin sen ymmärrän.
Älä nyt hyvä ihminen vedä jonkun keskustelupalstan kommenteista sellaisia johtopäätöksiä, että sinun ei kannattaisi asiasta jutella. Jos asia sinua painaa, niin varaa aika joltakin ammattiauttajalta, esim. mielenterveystoimistosta. Siellä saat sitten ihan rauhassa jutella asiasta ja pohtia sitä järkevän ja koulutetun ihmisen kanssa.
Todennäköisesti et itse tule koskaan muistamaan mitään epäasiallista koskettelua, koska olit itse silloin ihan pieni ja jos kosketteluun ei liittynyt kipua, ei se sinua ole siinä tilanteessa ahdistanut, koska kulttuurimme moraalikäsitys ei vielä silloin ollut sinuun juurrutettu. Nyt aikuisena tiedät, että kyseessä oli väärä teko ja rikos ja paha olosi johtuu siitä - mutta tämä tunne on sinussa syntynyt vasta nyt aikuisena, ei silloin lapsena. Tästä huolimatta suosittelen sinulle keskusteluja ammattiauttajan luona.
Asia, johon reagoin: "äiti muutti pois kanssani, teki rikosilmoituksen, mutta perui kun se aiheutti uhkauksia. Ymmärrän äitiäni, häntä varmasti pelotti pienen lapsen kanssa kahdestaan"
Jos joku 30 vuotta sitten teki rikosilmoituksen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, ei rikoksen tutkimista voinut pysäyttää perumalla ilmoitus. Oma tulkintani tästä on se, että äitisi ei koskaan tehnyt ilmoitusta, mutta ei nyt halua myöntää asiaa sinulle, vaan keksii jonkin uhkailu- ja perumisjutun, jotta et syyttäisi häntä asian villaisella painamisesta.
,vaan jos haluatte välttämättä kirjoittaa nettiin, niin suosittelen kirjoittamaan esim. "masennus"-palstalle. Löytyy "Mielenterveys"-kategoriasta. Masennus-palstalta löytyy todennnäköisemmin kohtalotovereita, ja ainakin myötätuntoa ja halua jotenkin auttaa ja neuvoa. Tätä "Seksuaalinen väkivalta" -palstaa lukee moni sairas runkkari...
nii kannattaa todellakin jossain käydä työstämässä asiaa! vaikka et muistakkaan tapahtumaa voi ahdistus laueta, olethan kuitenkin jollakin tasolla tietoinen asiasta.
Kiitos asiallisista vastaukista! Meinasin jo etten tule enää näitä lukemaan, pahan mielen vaan saa.
Joku kirjoitti että äitini ei olisi tehnyt rikosilmoitusta ollenkaan, se voi olla hyvin mahdollista, silloin kun puhuin hänen kanssaan hän vaikutti siltä kun olisi hävennyt koko asiaa ja ehkä jopa syyttänyt itseään? Ehkä hän sanoi sen vaan että minulle tulisi parempi mieli tai jotain.
Olen ajatellut mennä kerran puhumaan ammatti auttajalle, uskon että hän näkee kannattaako käydä jatkossa ja tuleeko tämä asia myöhemmin minua ahdistamaan.
Tapahtunut voi aivan hyvin alkaa vaivata myöhemmin. Vaikka et itse muista tapahtumia, keho muistaa kyllä. Kannattaa käydä juttelemassa jollekin, ei ammattiauttajien tehtävä ole syyttää sinua perättömyyksien puhumisesta. Tärkeintä on miten Sinä olet asiat kokenut ja koet.
P.S. Kannattaa käydä rekisteröitymässä Tukirenkaan Sehuun. Siellä sinua ymmärretään varmasti. Rekisteröityminen voi viedä jonkin aikaa, mutta kannattaa. :)
Insesti voi olla "periytyvää". Jos lapsi ei koe siinä olevan mitään väärää, ja koko perhe on yhtä "kieroutunut". Silloin lapsi voi myös aikuisena kokea, että se on normaalia ja jatkaa sitä seuraaville sukupolville.
Lämmin halaus, pärjäile!
Kiitos sinulle NiinaS! Täytyykin rekisteröityä paremmalla ajalla mainitsemaasi paikkaan. Se minua pelottaakin että asiat ja tapahtumat nousevat joskus mieleen ahdistavana ja silloin on myöhäistä enää puhua.
"Insesti voi olla "periytyvää". Jos lapsi ei koe siinä olevan mitään väärää, ja koko perhe on yhtä "kieroutunut". Silloin lapsi voi myös aikuisena kokea, että se on normaalia ja jatkaa sitä seuraaville sukupolville. "
Juuri tätä mietinkin, uskon että perheessä on tämä ongelma. Kaikki ketkä kuuluvat sukuun tuntuvat olevan jotenkin päin vinksahtaneita. Siskoni kanssa olen tästä enemmän puhunut ja molemmat olemme sitä mieltä että ne asiat mitä lapsena näimme, eivät todellakaan olleet normaalia äiti/lapsi suhdetta. Olimme kumminkin jo viimeisimpien tapahtumien aikaan 12-13 vuotiaita, ettei voi lapsen mielikuvitustakaan syyttää. :) Siitä olen kiitollinen että emme tavanneet näitä ihmisiä usein, rajottui lähinnä muutamaan "pakolliseen" vuodessa, kuten joulunalus yms.
Olen lukenut että suurin osa pedofiileistä on joutunut lapsuudessaan itse seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Time lehdessä oli noin kuukausi sitten artikkeli pedofilisia ajatuksia saavien ihmisten aivokuvaien eroista verrattuna ns. "normaaleihin" aivoihin. Kuvat antoivat osviittaa siitä, ettei normaali aikuisten välinen kanssakäyminen, yhdyntä, hellyys tai läheisyys onnistunut stimuloimaan heidän aivojansa samalla tavalla kuin materiaali, jossa oli lapsia. Mitä johtopäätöksiä tuosta nyt sitten voi vetää? Ainakin sen että kyseessä on myös neurologinen ongelma ja että traumaattiset kokemukset voivat muuttaa aivojen toimintaa perustavanlaatuisesti.
Täytyy kuitenkin kerettää lisäämään, että vaikka monilla pedofiileillä on rankka lapsuus seksuaalisine hyväksikäyttöineen, se ei missään tapauksessa tarkoita että kaikista uhreista tulisi seksuaalisesti ongelmallisia ihmisiä. Luulen ettei aiheesta ole tehty kattavaa tutkimusta (aineistoa lienee vaikea kerätä). Prosentti saattaa olla kuitenkin niin huomattava, että taipumus periytyy suvun sisällä väkivallan kulttuurin kautta.
Voihan myös olla ettei mahdollinen sopimaton koskettelu ole vaikuttanut sinuun millään muulla tavalla, kuin että ajatus siitä ahdistaa sinua aikuisena suunnattomasti. Tässä ylipsykologisessa kulttuurissa toisinaan unohdetaan että ihminen ei ole niin herkästi vaurioituva otus kuin Freud erehtyi luulemaan. Tsemppiä!
juttelemaan, ei se ainakaan pahaksi ole. Paitsi jos osut huonolle ammattilaiselle, joka tekee ongelman asiasta, joka ei sitä ole.
Joku tuossa sanoo, että keho kyllä muistaa, vaikkei tietoisuus muistakaan. Niinhän se tekee, jos kokemus on jollakin tavalla ollut kauhea. Pieni lapsi ei kuitenkaan koe sukuelinten koskettelua kauheana, penetraation taas varmasti. Haen tässä siis sitä, että jos sinua ei varsinaisesti lapsena satutettu, niin sulla ei siitä ole vaivana kuin nyt aikuisena koettu tiedon tuoma ahdistus.
Eri asia on, jos sulla on selittämätöntä masennusta, ahdistusta, unettomuutta tai muuta pahaa oloa. Silloin asia on syytä selvittää juurta jaksain. Tsemppiä joka tapauksessa! :)
"Pieni lapsi ei kuitenkaan koe sukuelinten koskettelua kauheana"
Riippuu kosketuksen laadusta. Seksuaalinen sukuelimen kosketus, josta vanhempi (ehkä salaisesti, itselleenkään täysin myöntämättä) nauttii, tuntuu todella pahalta.
Enää en ihmettele, mistä mun ahdistava tunne seksuaalisuuden ympärillä johtuu.