Kas kohtalon aavat ne meret
jotka seisauttavi veret
ja hiipivä syömmein tuska,
sielun syksyinen ruska,
ne yksin ma elolta sain,
vaikk' omaks en pyytänyt lain
ma kurjuutta, osaa hallan,
orjuutta kuoleman vallan.
Vaan ihmisen osa tää lie
ja aina on kivinen tie
jalkain matkamiehen alla:
ostat osas vain tuskalla.
Niin siis osa ihmisen on
kovin synkkä ja toivoton,
siispä kostan maailmalle
ja painun jo mullan alle!
jotka seisauttavi veret
ja hiipivä syömmein tuska,
sielun syksyinen ruska,
ne yksin ma elolta sain,
vaikk' omaks en pyytänyt lain
ma kurjuutta, osaa hallan,
orjuutta kuoleman vallan.
Vaan ihmisen osa tää lie
ja aina on kivinen tie
jalkain matkamiehen alla:
ostat osas vain tuskalla.
Niin siis osa ihmisen on
kovin synkkä ja toivoton,
siispä kostan maailmalle
ja painun jo mullan alle!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.