Jees, eli aloin taas pitkän tauon jälkeen kyhäillä runoja. Toivottavasti pidätte, ja ennenkaikkea kommentoitte tuotoksiani. :)
--
Kaunis kuu luo loistoaan, läpi peltomaan raukean. Yö hiljaa lupailee, supisee sanoilla tuulen. Kyllä mä sen kuulen.
Hanki narskuu mukavasti, tunnen itseni taas eläväksi. Sukat, hop-hop pois.
Kiteinenkylmä hanki, polttaa, tuntuu samalta kuin aurinkorannalla hiekka kuumottaa. Miksi mua naurattaa, samalla tavalla kuin ennenvanhaan, ennenkuin surua edes olikaan?
Surullista naurua, kyynelnaurua.
Sattuu taas. Sydämeen.
Polvilleni, vaivun. Vasemmalle kyljelle, kaadun.
Pehmeä lumityyny, hiljaa muotiksi pääni sulaa. Ikiaikaista on tää hiljaisuus; kuultavien hankien hopeinen ihanuus
Kuulen taas tuulen puhuvan, mulla kuiskailevan; Nuku pois, lapsikulta, maailma on sulle liian julma.
Hymyilen, mutta sattuu huulet; jäätyneet ne on. Punainen tahmea veri valuu poskeltani, alas, alas, lumeen sulaa.
Siihen värvää kuvionsa.
Kristallikyynel tipahtaa, alas maahan vajoaa, putoaa, lumeen sulaa.
Enään ei satu mihinkään, on jokapaikassa ihan pehmeää. Tuntuu kuin ei ruumista oliskaan, ahh, nyt saa henki vapaana vaeltaa.
Suljen silmät, jäätyneet silmäripset värähtää. Viimeisen kerran sydän sykähtää. Sammuu kiilto silmistä, ei hengitys enää höyryä.
Äiti Tuli puhaltaa, Isä kuu loistaa, Sisar maa minut luoksensa ottaa.
--
Kaunis kuu luo loistoaan, läpi peltomaan raukean. Yö hiljaa lupailee, supisee sanoilla tuulen. Kyllä mä sen kuulen.
Hanki narskuu mukavasti, tunnen itseni taas eläväksi. Sukat, hop-hop pois.
Kiteinenkylmä hanki, polttaa, tuntuu samalta kuin aurinkorannalla hiekka kuumottaa. Miksi mua naurattaa, samalla tavalla kuin ennenvanhaan, ennenkuin surua edes olikaan?
Surullista naurua, kyynelnaurua.
Sattuu taas. Sydämeen.
Polvilleni, vaivun. Vasemmalle kyljelle, kaadun.
Pehmeä lumityyny, hiljaa muotiksi pääni sulaa. Ikiaikaista on tää hiljaisuus; kuultavien hankien hopeinen ihanuus
Kuulen taas tuulen puhuvan, mulla kuiskailevan; Nuku pois, lapsikulta, maailma on sulle liian julma.
Hymyilen, mutta sattuu huulet; jäätyneet ne on. Punainen tahmea veri valuu poskeltani, alas, alas, lumeen sulaa.
Siihen värvää kuvionsa.
Kristallikyynel tipahtaa, alas maahan vajoaa, putoaa, lumeen sulaa.
Enään ei satu mihinkään, on jokapaikassa ihan pehmeää. Tuntuu kuin ei ruumista oliskaan, ahh, nyt saa henki vapaana vaeltaa.
Suljen silmät, jäätyneet silmäripset värähtää. Viimeisen kerran sydän sykähtää. Sammuu kiilto silmistä, ei hengitys enää höyryä.
Äiti Tuli puhaltaa, Isä kuu loistaa, Sisar maa minut luoksensa ottaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kaunis, hieno ja ihana (jos surullisesta runosta voi sanoo ihana..) siinä oli idea/tarina ja riimejä, just sellanen runo mistä mä tykkään! tollasii on mukava lukee! jos sul on lisää samaa tasoo ni tänne vaa luettavaks!
ja yksinkertaisesti sanottuna kaunista, ihanaa, hienoa, upeaa, lisää tälläisiä :)
Kiitoksia, tuo todella piristi :) Alankin tästä heti väsäämään uutta :)
kiitoksia kommenteistanne, tuollainen todella piristää :)