"En tiedä, oletko jossain
vaiko et,
me lahoamme
kuin kasvit ja eläimet
ja kenties sielu
on hohtona häviävää,
kuin Alchemilla
aamulla kimmeltää.
Ja sinulle kuitenkin puhun
kuin totuin puhelemaan,
yön tullessa luoksesi nousen
torniisi korkeaan
unen pitkät kierreportaat,
unen tikkaat silkkiset,
kaikille rakastaville
nousta kevyet.
Yli kirjan kumartuneena
on tuttu tumma pää,
ja ilma on sineä, kultaa
ja tuulta lempeää.
Sinä nostat kirjasta pääsi
ja hymyilet,
ja kuitenkaan en tiedä,
oletko vai et."
vaiko et,
me lahoamme
kuin kasvit ja eläimet
ja kenties sielu
on hohtona häviävää,
kuin Alchemilla
aamulla kimmeltää.
Ja sinulle kuitenkin puhun
kuin totuin puhelemaan,
yön tullessa luoksesi nousen
torniisi korkeaan
unen pitkät kierreportaat,
unen tikkaat silkkiset,
kaikille rakastaville
nousta kevyet.
Yli kirjan kumartuneena
on tuttu tumma pää,
ja ilma on sineä, kultaa
ja tuulta lempeää.
Sinä nostat kirjasta pääsi
ja hymyilet,
ja kuitenkaan en tiedä,
oletko vai et."
Vastaukset 1
Vanhimmat
kertoo kuolleen rakastetun kaipaamisesta, mutta minä luin sen kuin se kertoisi poissaolevasta, johon tuntee olevansa jollain tasolla yhteydessä.
Kaunis.