Väitöksen teko psyyk. raskasta?

työpätkillä elelen tällä hetkellä. Onneksi asumismenot ovat sen verran pienet, että hyvin on tullut toimeen tähän asti, mutta en kyllä tällaista jaksais loputtomiin.
Varmaan helpottais tosi paljon, jos tietäis, että seuraavan vuoden on vaikka apurahaa tulossa. Ei tarvitsis koko ajan miettiä, mut nyt tämä on tätä jatkuvaa miettimistä vaan. Toi on kyllä totta, että pitäis ajatella niin, et nyt on tosiaan aikaa tehdä sitä tutkimusta.Muita kursseja on niin vähän ja aikaa siis riittämiin. Vaikeus on vaan saada mitään alkuun kunnolla. Mut pitää yrittää vähän alkaa suunnittelee tuota ohjelmaa, että milloin tekee mitäkin. Jospa se siitä...:)

satunnaisilla kirjoitti:

työpätkillä elelen tällä hetkellä. Onneksi asumismenot ovat sen verran pienet, että hyvin on tullut toimeen tähän asti, mutta en kyllä tällaista jaksais loputtomiin.
Varmaan helpottais tosi paljon, jos tietäis, että seuraavan vuoden on vaikka apurahaa tulossa. Ei tarvitsis koko ajan miettiä, mut nyt tämä on tätä jatkuvaa miettimistä vaan. Toi on kyllä totta, että pitäis ajatella niin, et nyt on tosiaan aikaa tehdä sitä tutkimusta.Muita kursseja on niin vähän ja aikaa siis riittämiin. Vaikeus on vaan saada mitään alkuun kunnolla. Mut pitää yrittää vähän alkaa suunnittelee tuota ohjelmaa, että milloin tekee mitäkin. Jospa se siitä...:)

Lue lisää

Mä olen oppinut näiden neljän vuoden aikana ajattelemaan, että kaksikin riviä tekstiä on enemmän kuin ei yhtään tekstiä :-)ja yksi luettu tutkimuskirja tai -artikkeli on aina kuitenkin luettu.

Omasta ja kavereiden kokemuksesta sanoisin vielä sen, että väikkärinteon alku on aikamoista haapoilua. Mutta niinhän se oli graduakin aloittaessa, muistanet? Tärkeintä kuitenkin on, että olet aidosti innostunut omasta tutkimusaiheestasi. Jos et ole, vaihda ajoissa näkökulmaa. Mieluummin älä vaihda aihetta, kun se kuitenkin on varmaan hyväksytty yliopistossasi silloin kun sinut otettiin jatko-opiskelijaksi? Tai no, tässäkin varmaan eri yliopistoilla on erilaiset käytännöt, mutta kuvittelisin että omassani vois olla vähän nihkeitä naamoja, jos jatko-opiskelija ehdottaisi, että tutkin tuota ei vaan tätä... tai jos sittenkin tota kolmatta. Pelkkä näkökulman vaihtaminen voi tehdä aiheesta kiinnostavamman.

Mutta tätähän sä et epäröinytkään, vaan taloudellista tilannetta ja työssä alkuunpääsyä. Taloudelliseen tilanteeseen kannattaa kyllä suhtautua realistisesti, jos aiot tutkijanuralle loppuiäksesi. Rahoitus on epävarmaa myös post-doc-vaiheessa, sanovat. Mutta älä silti huolestu siitä hirveästi. Asioilla on taipumusta ratketa ennemmin tai myöhemmin. Ja kokeneet apurahakonkarit sanovat, että myös niiden anomisessa kehittyy kerta kerralta kekseliäämmäksi ja parempia perusteluja löytäväksi. Omasta proffasta voi olla tässä aikalailla apua!

Lisää tsemppiä!

onnen lahjat kirjoitti:

Mä olen oppinut näiden neljän vuoden aikana ajattelemaan, että kaksikin riviä tekstiä on enemmän kuin ei yhtään tekstiä :-)ja yksi luettu tutkimuskirja tai -artikkeli on aina kuitenkin luettu.

Omasta ja kavereiden kokemuksesta sanoisin vielä sen, että väikkärinteon alku on aikamoista haapoilua. Mutta niinhän se oli graduakin aloittaessa, muistanet? Tärkeintä kuitenkin on, että olet aidosti innostunut omasta tutkimusaiheestasi. Jos et ole, vaihda ajoissa näkökulmaa. Mieluummin älä vaihda aihetta, kun se kuitenkin on varmaan hyväksytty yliopistossasi silloin kun sinut otettiin jatko-opiskelijaksi? Tai no, tässäkin varmaan eri yliopistoilla on erilaiset käytännöt, mutta kuvittelisin että omassani vois olla vähän nihkeitä naamoja, jos jatko-opiskelija ehdottaisi, että tutkin tuota ei vaan tätä... tai jos sittenkin tota kolmatta. Pelkkä näkökulman vaihtaminen voi tehdä aiheesta kiinnostavamman.

Mutta tätähän sä et epäröinytkään, vaan taloudellista tilannetta ja työssä alkuunpääsyä. Taloudelliseen tilanteeseen kannattaa kyllä suhtautua realistisesti, jos aiot tutkijanuralle loppuiäksesi. Rahoitus on epävarmaa myös post-doc-vaiheessa, sanovat. Mutta älä silti huolestu siitä hirveästi. Asioilla on taipumusta ratketa ennemmin tai myöhemmin. Ja kokeneet apurahakonkarit sanovat, että myös niiden anomisessa kehittyy kerta kerralta kekseliäämmäksi ja parempia perusteluja löytäväksi. Omasta proffasta voi olla tässä aikalailla apua!

Lisää tsemppiä!

Lue lisää

Juu kiitos tsemppauksesta:) Todellakin tämä ensimmäinen vuosi tähän asti tai eihän tässä ole mennyt kuin reilu puoli vuotta, on tosiaan ollut melkoista haahuilua. Aihe on kyllä selvä ja kiinnostava, onneksi, se ei siis ole ongelma, mutta kyllä joskus turhauttaa kun ei saa niitä vähiäkään töitään hoidetuksi. Miettii vaan, että pitäisi, mutta alku takkuaa. Onhan tässä jo tutkimussuunnitelma tehty ja sillä ruvetaan sitten apurahoja hakemaan, mutta yllättäen suhtaudun hyvin epäilevästi niidenkään saantimahdollisuuksiin... Jonkinlaista selkeyttä tähän touhuun kaipaisi, mutta ehkäpä se siitä lähtee kun pääsee vauhtiin. Ja se, että pääsisi vauhtiin, pitäis antaa itteleen iso potku persauksille, niin ehkä se siitä! Proffa on kyllä tosi paljon ollut apuna, siitä ei pysty valittamaan. Toisin sanoen kaikki on ihan hienosti, kun vaan tää oma huolehtiminen loppuis ja sen sijaan kävis hommiin käsiksi ja katsois mitä tapahtuu. Mutta onhan ne taloudelliset asiat kuitenkin sen verran tärkeitä, et tuleehan niitä mietittyä. Noh, katsellaan etiäpäin:) En nyt haluaisi hommaa hylätä sen takia, että vaivaan päätäni tämmösillä asioilla.

Itse olen aikoinani väitellyt tekniikan alalta ja uskallan väittää, että jako-opinnoista on ollut merkittävää apua myös yliopiston ulkopuoliselle uralle. Saattaa tietenkin olla, että esimerkiksi biotekniikan alalla keskitytään jatko-opinnoissa suppeampaan alueeseen kuin tekniikassa. Kokonaisuuksien hahmottaminen ja ongelmanratkaisukyky on tohtoreilla varmasti keskimääräistä maisteria olennaisesti parempi, minkä luulisi kiinnostavan työnantajia.

Biotekniikasta tiedän, että jo "hyvinä aikoina" työllistyminen alalta on ollut vaikeaa, puhumattakaan sitten nykytilanteesta. Mutta paistaa se päivä risukasaankin...

"kun valmistuin keväällä biotekniikka alalta FT:ksi ja tarkoitus oli siirtyä yliopiston ulkopuolelle töihin... "

Minäkin olen jo lopettanut väikkärin väsäämisen. Tästä labrasta ovat väitelleet tohtorit työllistyneet erinäisiin varasto ym. tehtäviin, millä ei ole yhtään mitään tekemistä biotieteiden kanssa. Yliopistolle ei työllisty, koska otetaan mieluummin lisää väikkärintekijöitä, ne kun ovat halpoja.
Lisäksi professorini sanoi, ettei ollenkaan katso suopeasti että käyn pakollisilla(!) jatko-opintokursseilla, koska se on pois työajasta ja häntä kiinnostavat vain saadut julkaisut.

Joten lopputulos on se, että ei tästä ole ollut mitään hyötyä. Enpä olisi tutkijakouluun koskaan hakenut jos olisin tiennyt millaista kuraa tämä on, eikä kukaan osannut etukäteen kertoa.

---- kirjoitti:

"kun valmistuin keväällä biotekniikka alalta FT:ksi ja tarkoitus oli siirtyä yliopiston ulkopuolelle töihin... "

Minäkin olen jo lopettanut väikkärin väsäämisen. Tästä labrasta ovat väitelleet tohtorit työllistyneet erinäisiin varasto ym. tehtäviin, millä ei ole yhtään mitään tekemistä biotieteiden kanssa. Yliopistolle ei työllisty, koska otetaan mieluummin lisää väikkärintekijöitä, ne kun ovat halpoja.
Lisäksi professorini sanoi, ettei ollenkaan katso suopeasti että käyn pakollisilla(!) jatko-opintokursseilla, koska se on pois työajasta ja häntä kiinnostavat vain saadut julkaisut.

Joten lopputulos on se, että ei tästä ole ollut mitään hyötyä. Enpä olisi tutkijakouluun koskaan hakenut jos olisin tiennyt millaista kuraa tämä on, eikä kukaan osannut etukäteen kertoa.

Lue lisää

Väikkäri tulee valmiiksi vain tekemällä, ei muuten. Kirjoittakaa vaikka joka päivä viisi tai kymmenen riviä, niin vuoden päästä teillä on melkoinen nippu käsikirjoitusta. Jos kerran on päättänyt tehdä jotakin, kannattaa tehdä se valmiiksi ja jättää haikailu myöhemmäksi. Liian moni jatko-opiskelija tuhlaa aikansa aikomiseen ja turhaan haikailuun tekemisen sijasta.

Näin onnistuu kirjoitti:

Väikkäri tulee valmiiksi vain tekemällä, ei muuten. Kirjoittakaa vaikka joka päivä viisi tai kymmenen riviä, niin vuoden päästä teillä on melkoinen nippu käsikirjoitusta. Jos kerran on päättänyt tehdä jotakin, kannattaa tehdä se valmiiksi ja jättää haikailu myöhemmäksi. Liian moni jatko-opiskelija tuhlaa aikansa aikomiseen ja turhaan haikailuun tekemisen sijasta.

Lue lisää

sinulle, että tekniikan alalla ja luonnontieteissä väikkärin on yleensä nippututkimus, jota tehdään ryhmässä, eli normaalia ryhmätutkimusta. Itse kirjoittaminen ei sitten kauaa vie.

Hohhoijakkaa. kirjoitti:

sinulle, että tekniikan alalla ja luonnontieteissä väikkärin on yleensä nippututkimus, jota tehdään ryhmässä, eli normaalia ryhmätutkimusta. Itse kirjoittaminen ei sitten kauaa vie.

Lue lisää

jos väikkärin valmistuminen olisi vain kirjoitamisesta kiinni, niin kyllä tohtoreita valmistuisi huikeasti enemmän -mutta kun se ei ole... :/ Pitäisi olla myös tuuria, että kaikki tutkimus menee niinkuin teoriassa sen luulisi menevän, ja että tutkimusryhmä ei ole pelkästään väikkärin tekijä ja aiheesta pinnallisesti kiinnostunut professori, jolla tuntuu olevan muita mielekkäämpiä tehtäviä...