Olen kolmesti käynyt terveydenhoitoalan pääsykokeissa, ja aina ovat psykologit todenneet työhönsoveltuvuuteni ykköseksi, siis en sovellu. Olin 18-vuotiaana kehitysvammaisten päiväkeskuksessa töissä, missä, mispuolisena, hoidin syvästi kehitysvammaisen tytön vessa-asiat mm. Yksi sulkeutunut down-tyttö tuli minua aina auttamaan, ja hän avautui sinä vuonna niin, että me pidimme sen entisen sulkeutuneen tytön kanssa keskusradiosta aamunavauksen.
No ketkä nyt sitten on soveltuvuustesteistä valittu terveydenhoitoalalle soveltuviksi, niin olen kuullut yhdeltä Helsingin sairaanhoito-oppilaitoksen opettajalta, että sisälle on päässyt oppilaita, joilla on ongelmia! Häiriköivät tunnilla omista ongelmistaan johtuen!
Yksi terveydenhoitoalan opiskelijatyttö oli vieraillut ryhmänsä kanssa Rinnekodissa, ja oli siellä kauhistellut kahden kehitysvammaisen lapsen ulkonäköä. Minä pyrin katsomaan lasta silmiin ja hymyilemään, sillä rumankin kuoren sisällä on muuten ihminen. Tiesittekö?
Mutta eipä kai tehokkuusvaatimuksissa kysellä mitään potilasnäkökulmaa hoitajien soveltuvuuteen, vain tehokkuutta ja karskiutta, että selviää työpaineissa. Niin se pitää!
No ketkä nyt sitten on soveltuvuustesteistä valittu terveydenhoitoalalle soveltuviksi, niin olen kuullut yhdeltä Helsingin sairaanhoito-oppilaitoksen opettajalta, että sisälle on päässyt oppilaita, joilla on ongelmia! Häiriköivät tunnilla omista ongelmistaan johtuen!
Yksi terveydenhoitoalan opiskelijatyttö oli vieraillut ryhmänsä kanssa Rinnekodissa, ja oli siellä kauhistellut kahden kehitysvammaisen lapsen ulkonäköä. Minä pyrin katsomaan lasta silmiin ja hymyilemään, sillä rumankin kuoren sisällä on muuten ihminen. Tiesittekö?
Mutta eipä kai tehokkuusvaatimuksissa kysellä mitään potilasnäkökulmaa hoitajien soveltuvuuteen, vain tehokkuutta ja karskiutta, että selviää työpaineissa. Niin se pitää!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Hoitajan pitää olla sellainen, joka uskoo etteivät ei-hoitajat (potilaat, asiakkaat, ihmiset) osaa edes persettään pyyhkiä oikein päin, ellei hoitaja anna heille opastusta. Sitäkö niiden koulutus onkin? Opetellaan itse päivän selviä asioita ja sitten uskotellaan, ettei kukaan muu niitä osaa eikä tiedä.
on niin kovin tieteellinen?, niin kaikki täytyy ensin opettaa ja tieteellistää koulutuksessa.
Kun tämä on opittu, sen jälkeen täytyy jälleen kouluttautua soveltamaan tätä tieteellisyyttä käytännössä!
Kukas muu silloin enää osaa toimia oikein kuin koulutettu ja tieteellistetty?
Sairaanhoitajakoulutus on mennyt liian tieteelliseksi.Terveydenhuolto-oppilaitokset suoltavat kidastaan teoreetikkoja, joiden käden taidoissa on puutteita. Käytäntö ja koulutus ei enää kohtaa. Työpaikoilla tarvitaan käsipareja tekemään sitä hoitajalle kuuluvaa työtä.
On tätä päivää että tuore sairaanhoitaja työpaikkaan tullessaan ei hallitse potilaan kokonaishoitoa saatikka sitten hoitotoimenpiteitä, nääs kun kaikki koulutus on kulkenut paremminkin tuolla Sfääreissä.Yksinkertainen tiedon keruu, hoidon tarpeen määrittely, hoidon toteutus ja arviointi on hukassa.
Lääkelaskut ei onnistu, tablettien jakaminen tarjottimelle ei luonnistu, jos ei siinä ole joku vieressä kuin ikään opiskeluaikana. Opiskelijoille sanotaan että sitten tuleva työpaikkanne opettaa vaadittavat käden taidot Mutta kun niillä tulevilla työpaikoilla ei ole enää ressursseja siihen opettamiseen. Perehdytttäminen ontuu.
Ennen Wanhaan opiskelijoilla tuli olla konkreettiset tavoitteet harjoitelujaksoille. Tuli olla viikottaiset /päivittäiset tavoitteet ja niihin kuului myös käden taidot. Nykyisin tavoitekuvaukset on niin abstrakteja, jottei niitä tällainen tavallinen hoitaja edes ymmärrä, mitä ne suomeksi tarkoittaa.On pitänyt pyyttää opettajaa ne "avaamaan" kun opiskelijakaan ei ole osannut sanoa mitä ne käytännössä tarkoittaa. Kun kysyt opiskelijalta mitä hän esim tänään tai tällä viikolla aikoo opiskella, yleensä vastausta ei tule, minä nyt vähän "seuraan ja tutustun". Seuraamista ja tutustumista on vähän vaikea arvioida.
Vika ei ole opiskelijoissa vaan tämänhetkisessä koulutuksessa. Moni tuore sairaanhoitaja on sanonut että on järkytys valmistumisen jälkeen kun joutuu ottamaan niin ison vastuun. Kun tuntuu ettei osaa eikä hallitse. Oisko tässä myös syytä siihen et niin moni hoitaja vaihtaa alaa.
Välillä tuntuu, että näytänkös minäkin täti-ihminen jotenkin pelottavalta, kun terveydenhoitaja on niin säikkynä, ettei edes kuuntele mitä sanon, vaan jankkaa vaan niitä omia litanioitaan. Yleensä siinä sitten luopuu itse yrittämästä kertoa asiastaan ja sanoo vaan joo-joo. Olen epäillyt, että heillä täytyy olla jotain työpaineita, esim. liikaa vastuuta (ja valtaa potilaan näkökulmasta), vaikka tiedot lääketieteestä tai sairauksista eivät ole juuri kadunmiestä paremmat.
Olipa hyvä kirjoitus. Olen koko koulutuksen ajan kritisoinut sairaanhoitajakoulutuksen tieteellisyyttä opiskelukaverieni kanssa.
Alalle pyrkiessäni luulin saavani koulusta hyvät "eväät" tulevaan ammattiin. Jo ensimmäisen vuoden jälkeen suunnittelin opintojen lopettamista, mutta jostain syystä jatkoin. Nyt mietin miksi?! Edelleen on alan vaihto mielessä.
Valmistuin jouluna sairaanhoitajaksi ja aloitin samaan aikaan työt eräällä vuodeosastolla. En ole ollut siellä aiemmin edes harjoittelussa, ja koko paikka on minulle ihan outo paikka. Minua suorastaan pelotti mennä sinne, mutta muuta paikkaa ei sillä hetkellä oikein ollut. Ensimmäinen viikko oli todellinen shokki. Jokainen päivä oli (ja on vieläkin) ihan hirveän stressaava, en osannut tehdä siellä oikein mitään. On todella noloa aina sanoa, että en ole koskaan tehnyt tätä, voisitko neuvoa minua tässä, miten tämä pitää tehdä, mitä välineitä tarvitaan siihen ja siihen toimenpiteeseen jne. Työkaverit varmasti puhuvat keskenään ja ovat hermostuneita, kun olen kokoajan kysymässä jotain enkä osaa tehdä oikein mitään itse. Myönnän että olen epävarma ja kokematon, eikä koulutukseni kyllä valmistanut minua tähän.
Opinnot olivat sisällöltään sellaiset, että ne olisi voinut opiskella kirjekurssinakin. Kaikkeen sairaanhoitajan työn kannalta epäolennaiseen (esim. tutkimusmenetelmiin) keskityttiin ja käytettiin paljon aikaa, mutta todella tärkeät aiheet, kuten lääkehoito ja sairaudet, oli pelkkä pintaraapaisu. Itsenäistä tiedonhakua ja itsenäistä opiskelua korostettiin myös. Mielestäni kaikkea ei kuitenkaan voi opiskella itse. Miten voi hakea laajempaa tietoa, kun ei tiedä perusasioita? Sen sijaa, että koulussa olisi opiskeltu esim. mitä pitää tarkkailla minkäkin potilaan kohdalla tai miten jotakin sairautta sairastavaa hoidetaan, keskityimme eri hoitotieteen teoreetikoiden teorihin. Kun kritisoimme tai kyseenalaistimme hoitotieteellisyyden tärkeyttä, meille vastattiin juuri noin kuin sanoit, eli kädentaidot oppii sitten harjoittuissa ja työelämässä.
Ei hoitotoimenpiteitä tai kädentaitoja aina harjoitteluissakaan päässyt oppimaan. Varsinkin kun on kiire, niin on parempi että opiskelija vain seuraa vierestä, koska joku toimenpide kävisi opiskelijalta niin hitaasti. Tai sitten kävi niinkin, että kun minun piti päästä osallistumaan vaikka nenämahaletkun laittamiseen, niin toiselle potilaalle tulikin juuri samalla hetkellä vessahätä. Yllättäen se olin minä, joka vei potilaan vessaan. Jäi sekin nenämahaletkun laitto väliin, eikä toista ole tullut tähän päivään mennessä. Opiskeluvaiheessa sitä ei vielä niin ajatellut, että se on itseltä pois, jos ei jostain saa oppimiskokemusta. Minä aloin ymmärtää oikeastaan vasta viimeisen puolen vuoden aikana miten vaativaan ja vastuulliseen ammattiin olin valmistumassa, ja että miten puutteelliset minun tiedot ja taidot olivat.
Mielestäni sairaanhoitajakoulutuksen uudistuksessa ei olla menty parempaan suuntaan. Se mitä olen kuullut entisestä sairaanhoitajakoulutuksesta, vaikuttaa paljon fiksummalta ja käytännönläheisemmältä, kuin tämä nykyinen AMK-koulutus. Vanhojen hoitajien keskuudessa AMK lyhenne tarkoittaakin "auta minua käytännössä". Pitänee hyvin paikkansa, valitettavasti.
... näin tuumasi taannoin meidän ylilääkäri. No, jos kirjoitustasi kommentoin niin ihailtavan hyvin osasit tuoda esiin tuntemuksiasi opiskelijana ja tuoreena vastavalmistuneena hoitajana. Siitä oikein henki se tunnelma, mitä monella muullakin opiskelijalla ja tuoreella vastavalmistuneella on mielessä. Siis heillä, joita työ todella kiinnostaa ja on halu ja motivaatio tehdä työtään kunnolla ja kehittyä siinä. Eri lukunsa ovat he, joita ei juuri kiinnosta miten työt päivän aikana sujuu, ainahan ne tympeät hommat voi jättää toisille, valkkaa vaan kivat päältä.
Vanhanmuotoinen sh-koulutus antoi mielestäni paremmat valmiudet sairauksien hoitoon, potilaan tarkkailuun, antoi tiedot sairauksista jne. Ja ei niitä itse opiskelemalla osaa /halua/jaksa/viitsi hankkia.Taitaa koulutksesta valmistuvien taso olla aika epätasaista, toinen viitsii enemmän kuin toinen ja se näkyy sitten valmiin hoitajan taidoissa/taitamattomuudessa. Pitäisikö tätä tieto/taitotasoa jollain lailla testata? Ammattikokorkakoulun opintoihin olen tutustunut sen varran, että erikoistuin tiettyyn aiheeseen. Koulutukseen lähtiessäni oletin, että minusta tosiaan tulee sitten ko aiheen asiantuntijash. Koulutuksen sisältö oli sitten kuitenkin pettymys. Kyllä ko sairausryhmän hoitoon en voi kehua saaneeni minkään valtakunnan asiantuntijakoulutusta vaan koko vuosi oli täynnä näitä ihme teorioita, joilla ei ollut minun näkemykseni mukaan mitään tekemistä ko sairausryhmien kanssa. Siis pettymys ja jos olisin tarkemmin tutustunut sisältöön, en olisi ko koulutukseen edes lähtenyt, koska minun tarpeitani se ei kyllä ollenkaan vastannut.
AMK koulutus yrittää epätoivoisesti nostaa hoitotyön ja hoitajien arvostusta yrittämällä keinotekoisesti tieteellistää opintoja, kuitenkin koulutus valmistaa sairaanhoitajia työelämän tarpeisiin. Eikö peruskoulutuksen tehtävä olisi ensisijaisesti valmistaa tähän perustehtävään. Nämä muut teoriat ja ns tieteellistäminen voisi tulla sitten jatko-opinnoissa niille ketä se kiinnostaa.
Ja vielä, jos nämä filippiiniläiset saavat täälä tällaisen suomalaisen amk-koulutuksen, ei niistä tule yhtään sen kummempia hoitajia kuin suomalaisistakaan. Ei heidän taitonsa ja aikansa riitä sen kummemmin hoitotyöhön. Ei kai heitäkään ole tarkoitus täällä alkaa orjatyövoimana pitää.
eli työntekijänä hoitajien keskuudessa että asiakkaana: Täysiä paskapäitä mahtuu siihenkin joukkoon. Työntekijänä nuoret hoitsutytöt repivät asiatonta huumoria työpaikan "tonosta" ja sitten taas asiakkaana samanlaiset muka täyspäiset luuskat pitävät pilkkanaan "tonoa"! Ja kummatkaan eivät henkilökohtaisesti edes tunne tätä "tonoa"! Yritäpä tehdä näistä asiattomuuksista valitusta - työpaikalla ei kuulemma ja tasan taatusti asiattomuuksia harrasteta ja toisaalta asiakkaana jää aina toiseksi! Hurraa!
vaan sama ulottuu lääkäreihin asti! Vai mitä, mulkuntarjoaja?
ja olematon tarjoajan oma mulkku, kun ei muualta uskalla sitä tarjota kuin nurkan takaa!
tarjoaapa sitä ihan oikeesti niille hoitsutytöille, imuttavat varmaan ihan mielellään!
esiintynyt Melartin ole mulkuntarjoajan kanssa samassa firmassa - kantsis varmaan sedän tilata aika Melartinille niin saisit puurot ja vellit oikeaan järjestykseen! Eihän ne jutut siellä teilläkään tule kuin yhdestä suusta - mulkuntarjoaja toi koko lafkan kannan esille!
nurkan takaa sitä kovaa mulkkua tarjoava ja kesäisen uimarantatien varrella metsän varjossa havunoksa naaman edessä housut kintuissa itseään näpelöivä tyyppi! Samaa perverssiä laatua!
kiihottaa - mulkuntarjoajako? Tiedättekö missä se mulkuntarjoaja vaikuttaa ja minkä takia se sitä mulkkuu tarjos - entäs ne vähintäänkin yhtä pervot hoitsutyttöset - missäs lienevät! Vai mikä teitä kiihottaa? Kuka kirjoitti mokomat tekstit? Sekö teitä kiihottaa ennemmin kuin se kuinka sairaasti itse käyttäydytte!
Ihan tyhjä yrittää mitään asiaa tai asiallista, melaa tarjotaan vastaukseksi joka aiheeseen. Pervo-Petterit ja Pauliinat.
kanootti puuttuu vai? ittehän niitä meloja tarjootte ... Sairaat!
Ei nämä soveltuustestit mitään mittaa ...Kunhan antaa psykologeille mukavan näpertely suojatyöpaikan...Työtaistelu oli kyllä sairaanhoitajien paras psykologinen testi jossa todella nähtiin mitä ne ajattelee..Ei siihen enää tarvita "mustetahra testejä"... Rahankiilto silmissä potilaat jätettiin armotta kuolemaan ja voi sitä kateuden ja mustamaalaamisen määrää mitä erään ammattiryhmän taholta nähtiin...
psyko testit kyllä voitsiin katsoa vain epäonnituneeksi kokeiluksi ja käyttää nämäkin rahat vaikka johonkin tärkeämpään.
Onko testejä arvioimassa psykolgit vaiko s.hoidon opettajat?
Oikein laadittuina testit ovat varsin pätevät, mutta kun ne pitäisi vielä osata tulkitakin oikein...
Eli mikäli AMK:n opettajat tulkitsevat ja tekevät päätökset, ja psykologin ääni on häviävän pieni, en ihmettele, että käy näin, samaa ongelmaahan on OKL:kin puolella. Testit hyvät, tulkitsijoina vain pääosin opettajat eivätkä psykologit...
Pakko kai niissä testeissä on jotain totta olla, kun sekä Suomen Psykologit että saman laitoksen opettajat ovat todenneet minut sopimattomaksi. Olen siis tämän viestiketjun aloittaja.
Helsingin sairaanhoidon oppilaitoksella Tukholmankadulla kysyin eräissäkin pääsykokeissa yhdeltä naiselta ovessa olevaa nimeä, että onko se miehen nimi. Nainen siihen vastasi hihittäen: "he-he, se olen minä, se olen minä, he-he." Siinä meni meikäläisen mahdollisuudet. Hän sanoi, että laboratorioalalle olisin omiani, kun siinä olin hoitotyössä ollutkin ja pelastanut hengen-pari analyyseillä. Eipä pidä paljastaa kaikkia korttejansa, ettei altistu pilkalle, mutta omalla järjelläni ajatellen erilaisilla persoonilla varustetut henkilöt rikastuttaisivat hoitajakuntaa, mutta kolmen haastattelun perusteella voin todeta, että joitakin persoonia ei siis haluta.
Muistan lukeneeni eräästä hesarin kirjoituksesta, että liian empaattinen ei päässyt sisään.
Mietin, että ehkä se tähtää tulevaisuuteen. Tarkoitus ei ole rikkoa itseään tai sitoa autettavia itseen. Sen lisäksi, että on empaattinen ja ymmärtäväinen, pitää myös olla äärimmäisen kova. Ihmistä autetaan vain hetken ja tarpeeseen. Sitten päästetään irti ja luotetaan ihmisen omaan pärjäämiseen. Se on ammattilaisen merkki?
Ehkä yksi syy hylkäykseesi soveltuvuuskokeissa on mielipiteesi omasta loistavasta soveltuvuudestasi?
Tämä tulee nyt varmasti sinulle täytenä yllätyksenä, mutta kaikilla ihmisillä on elämässään ongelmia, pieniä tai suurempia.
Ehkä eivät halua sinua opiskelemaan terveydenhuoltoalalle, koska olet jo niin "hyvä"?
Jotain luonteestasi kertoo myös se, että arvostelet soveltuvuuskokeita sen sijaan, että katsoisit itseesi ja pohtisit hieman syvällisemmin mitä tarkoittaa soveltuvuus hoitoalalle.
Osittain edellisen kanssa samaa mieltä... Olen myös kuullut, että testit eivät suoranaisesti etsi jotain yhtä tai kahta ihmistyyppiä tai luonnetta. Kuitenkin testeissä pitäisi olla oma itsensä ja jondonmukaisuus, tai lähinnä sen puute, näkyy kyllä. Testejä on paljon, jossain vaiheessa "jää kiinni" jos yrittää esittää muuta kuin on. Ei tarvitse nähdä vain sydämiä ja onnellisia ihmisiä, riittää, että ymmärtää realiteetit ja osaa ottaa ne huomioon.
On myös totta, että hoitajan tarkoitus ei todellakaan ole "sitoa autettavia itseen". Ja kyllä, ammattilainen suhtautuu potilaisiin/asiakkaisiin ammattilaisesti.
tavanneensa viime aikoina sellaisia joiden suhtautuminen ei kyllä ole sieltä parhaimmasta päästä...
Petyin kun en läpissyt soveltuvuus testiä ekalla kertaa ja en sovellutkkan alalle vaikka haluaisin edellen lähihoitajaksi.
Minulla iselläni on vain kokkemusta oman vammaisen lapsen hoidosta.
Siltikin soveltuvuustesti näyttää että en sovellu alalle vaikka motivaatioya olisi.
Onko minulla edes mahdollista pääst enää lähihoitajaksi?
Joilla on saman kaltaisia kokemuksia vastatkaa etten ole ainoa.
sitä omaa motivaatiotaan mahdollisimman monelta puolelta, jos itsellä on vammainen lapsi. Itsellähän ei ole, mihin verrata, muuta kuin käsitys, että olisi hyvä hoitaja. Oman lapsen hoitamisessa saa olla äiti/isä, vieraitten hoitamisessa on oltava ammatillinen, on pystyttävä pitämään tunteet kurissa = hallitsemaan tunteensa. Terveisin sh-äiti, jolla vammainen lapsi
Itse kävin kahdessa eri soveltuvuuskokeessa valintasysteemin kämmin vuoksi. Toisesta tuli 1 piste ja toisesta 4 pistettä. Että silleen. Sama firma tekemässä testejä ja testit olivat 2 viikon välein.
= Nuo soveltuvuustestit eivät todista mitään.
= Vastaa hieman tasaista ja ympäripyöreää, vältä kaikenlaisia ylilyöntejä tai korostuksia vastauksissasi. Älä koeta erottua joukosta mitenkään. Ota rennosti ja mene asenteella "voisi tätäkin tehdä työkseen, miksikäs ei"...älä asenteella "tämä on unelma-ammattini, tähän mun pitää päästä, tässä mä olen hyvä".
Tsemppiä!
Terveisin,
Sairaanhoitaja AMK vm 2004 (mies)
Kyllä siellä miehiäkin tarvitaan. Nyt kun on röntgenhoitaja-Sarkomaa opetusministerinäkin, niin en tiedä, onko hänellä mahdollisuutta järkiperäistää sairaanhoitajien opiskelijanvalintaa. Kun toiselta puolelta touhotetaan, että hoitajia tarvitaan ja suuri ikäluokka jää eläkkeelle ja tarvitsevat kovasti hoitajia, niin oikeastaan hoitajakoulutuksiin pitäisi ottaa kaikki, joilla on jonkinlainenkin motivaatio, kenties tarkistaa pääsykokeilla jokin järjenkäyttötaito. Vaikka ensimmäisenä vuotena työharjoittelussa työharjoittelupaikan 2-3 lääkärin olisi kirjoitettava lausunto, onko opiskelija soveltuva lääkärien apulaiseksi, vai kannattaako jatkaa verhojenripustuslinjalla. Minusta lääkärit tietävät sen parhaiten.
Varmaan terveydenhoitoala voisi työntekijämääräänsä nähden toimia paljon järkiperäisemminkin. Mutta jos koulutukseenvalitsijat itsekin elävät tietyllä asenteella, niin kuinkas he voisivat nohevia, humaaneja, persoonallisia, omia itsiään tyyppejä valita, ainoastaan kauniisti meikattuja ja sujuvasanaisia räpättäjiä.
Itse olen pari vuotta ollut työttömien työllistämispuuhissa: meille ehdotellaan paljon vanhusten kotiavustusta. En kyllä lähde vapaaehtoispalkoilla suurta ikäluokkaa kotiavustamaan, niin usein ovat meikäläisen hylänneet työhaastatteluissa, että hoitakoot sitten vanhoina toinen toisensa, jos kykenevät. Ja kun kosto kytee mielessä, niin ei tässä varmaan sitten olekaan soveltuva sairaanhoitoalalle, totta ne psykologit visertävät!