Ollaan harkitsemassa k.villakoiraa ja oltaisiin kiinnostunut tietämään millanen rotu se on?Onko kova ääninen rotu?Karvan kanssa kauhea hoitaminen?
Sopiiko ekaksi koiraksi lapsiperheeseen?
Sopiiko ekaksi koiraksi lapsiperheeseen?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläni on (ollut jo 10v) kaksi lapinkoiraa ja kaksi villakoiraa(toy, keskikokoinen). Vertailussa lapinkoirat ovat helppoja villakoiriin nähden. Villakoiran turkki vaatii leikkaamisen ja pesun kerran kuukaudessa ja harjaamisen lähes päivittäin, turkin pituudesta riippuen. Turkin trimmaaminen amattilaisella on huomattava menoerä vuodessa, jollei itse osaa turkin leikkaamista tehdä. Hoitamaton, pitkäksi päässyt turkki takkuuntuu ja on terveysriski koiralle. Luonteeltaan villakoira on vilkas(tapaturma-altiskin), ystävällinen, seurallinen ja oppivainen. Liikuntaa tarvitsee paljon, sen kanssa olisikin hyvä harrastaa esim. agilitya. Haukkuherkkyyttä myös esiintyy, varsinkin jollei koiraa ole koulutettu, tai sillä ei ole tarpeeksi tekemistä ja virikkeitä. Ei välttämättä sovi perheeseen, jossa alle kouluikäisiä lapsia.
kiiitoos...nyt ei olla kiinnostuttu sitten villiksestä.=)Uutta rotua...
Villis on ihana energinen ja rakastettava seurakoira.Tarvitsee paljon huomiota. Aina tyytyväinen.HYvin älykäs koira, melkein puhua osaa.
Liikuntaa tarvitsee paljon.
Ainoa hankaluus on isotöinen turkki. Kesäkuukausina helppo leikata lyhyeksi, samassa takut irtoaa ja on vähätöinen, mutta talvella leikkaan pari kolme kertaa eikä harjaaminen ole pikku juttu.
Itelläni on seropi joka on suurimmaksi osaksi villis ja karva on kuin villakoiralla. Pidän turkin suht koht lyhyenä joten takkuja ei niin helposti pääse syntymään. Jos ottaist villakoiran niin kävisitkö sen kanssa näyttelyissä? Jos et niin turkin voi ajella lyhyeksi ja se on tehtävä säännöllisin väliajoin sillä villiksen karva kasvaa koko ajan.
Tuosta kova äänisyydestä... Meillä ovikelloa ahkerasti haukutaan, mutta pikku hiljaa se on saatu kuriin. Koirani ei myöskään hauku vastaan tulevia koiria vaikka onkin uros, mutta luulen tämän olevan yksilökohtaista.