apuva!

Suotta alat painostaa tai vihjailla toiveillasi, sillä uskon että armeijan jälkeen miehesi saattaa hyvinkin löytää samoille linjoille kanssasi..

Opiskeleeko miehesi/ onko hänellä tiedossa työpaikka armeijan jälkeen? Olisiko työ hänen ammattiaan vastaavaa vai jotain mitä hän tekee vain löytääkseen jotain parempaa? Armeija ja tulevaisuus pohdituttavat varmasti nyt eniten, eikä miehesi uskoakseni halua kihlata sinua ennen kuin on selvillä siitä mitä elämältään haluaa (opinnot, työpaikka, jne). Naimisiin meno selkiintyy takuulla sitten kun muut käytännönasiat ja toimeentulo on turvattu. Silloin hänellä on aivan erilaiset lähtökohdat pyytää sinua vaimokseen.

Usko pois. :)

Haaveilla saat ja kannattaa tehdäkin niin (vaikka ääneenkin miehesi kanssa), mutta älä ala painostamaan vaan luota siihen että miehesi kosii kyllä sitten kun hän kokee olevansa siihen valmis.

Kannattaa kuitenkin puhua tulevaisuudesta lapsineen ehdottomasti, sillä ettehän te muuten voi tietää mitä tuleman pitää tai mitä toinen haluaa. Suosittelen ennen kihloihin menemistä niin ei tule yllätyksiä myöhemmin.

Jospa ihan keskustelun aiheesta aloittaisit eli ihan varovainen kysely liittyen nyt vaikka naimisiin menoon ja lapsiin. Samalla voit kertoa omat ajatuksesi asiasta. Jos mies ei kuitenkaan ajatukselle lämpiä, niin painostamaan ei kannata ryhtyä. Olette vielä nuoria, ehditte kyllä.

Jos miehestä ei nyt tunnu aika oikealta voi mieli kyllä muuttua ja esimerkiksi vuoden päästä tilanne voi olla ihan toinen. Tietysti jos sanoo, että ei ikinä aio mennä naimisiin tmv. niin sitten minä ainakin miettisin, että onko yhteistä tulevaisuutta, jos toisella on halu naimisiin.

Ei kannata hoppuilla. Olette nuoria vielä ja mieli voi todellakin muuttua. Itselläni on 8-vuotinen seurustelusuhde nyt kariutumassa, seurustella alettiin teineinä. Olen ikionnellinen, ettei olla edes kihloissa, saatikka naimisissa, eikä lapsiakaan luojan kiitos ole. Itse olin vielä pari vuotta sitten varma, että vietän loppuelämäni tämän ihmisen kanssa ja reilu vuosi sitten olisin halunnut lapsia vaikka heti. Nyt tilanne on kuitenkin se, että olemme eroamassa, kun kumpaakaan ei enää kiinnosta tippaakaan. Haluan nähdä muutakin elämää kuin tätä onnetonta nyhjöttämistä, tutustua uusiin ihmisiin jne. Yleisesti ottaen teinisuhteilla on huono ennuste, yleensä ne päättyvät juuri 7-8 vuoden yhdessä olon jälkeen (tästä on lähipiirissäni lukemattomia esimerkkejä). En tarkoita sitä, että tekin varmasti eroatte. Malttakaa siis vielä!

ETEENPÄIN!
Minä paraskin sanoja, mutta siltikin sen neuvon antaisin.