Kiinnostaisi tietää, onko olemassakaan uusioperheitä joissa ei molempien ex:t tai ainakin toisen ex-puoliso aiheuta harmaita hiuksia. Meillä on ainakin tahkottu vuoronperään sekä minun että miehen ex:ien kanssa. He ovat toimillaan puuttuneet meidän elämäämme, käyttäneet lapsia loukatakseen meitä, parjanneet molempia meistä. Nyt suhde omaan ex-puolisooni on alkanut tasoittumaan, mutta ukon ex heittäytyy hankalaksi tasaisin väliajoin. Tiedän ottaneeni avoimieheni mukana perheeseeni myös hänen lapsensa, mutta ex:äänsä en hitto vie suostu ottamaan.
Ex-puolisot
Burgee
131192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Taitaa olla valitettavan yleistä, että se toinen osapuoli erosta ei kykene pysymään tosiasioissa vaan alkaa mollata toista, mustamaalata valheilla jne. Tämä kokemus on omasta exästäni. Kaikki sujui hyvin siihen asti, kunnes hän alkoi seurustelemaan ja yhtäkkiä minä olenkin ollut paska tyyppi koko ajan ja nykyäänkin. Uusi naisystävä ei ole kiinnostunut kanssani asioista keskustelemaan ja saman linjan on ottanut ex, joten lapsen tapaamisasiatkin menen sopimaan lastenvalvojalla ja hän ottaa isään yhteyttä, kun isä ei suostu minun kanssani puhumaan niistä eikä pidä niistä aina kiinnikään. Kunhan saadaan mustaa valkealle niin eiköhän helpotu.
Eronnut olen lasteni isästä alku vuonna -04,ja sopimukseen hän itse kirjoitti sen,että lapset tulevat hälle joka toinen vkonloppu.
Alussa niin menikin..kunnes hän muutti naisystävänsä kanssa yhteen asumaan.Silloin loppui ne viikonloppu tapaamiset joksikin ajaksi..eihän hän ehtinyt..kun piti juhlia ja seurustella muualla.
Sittemmin ilmoitti sossun välityksellä minulle että ottaa lapsia vast edes vain kolmen vkon välein,ja jos se ei sovi minulle...hän ei sitten ota lapsia lainkaan luokseen.
Siihen oli sitten lasten ja itseni sopeutuminen.
Väliin mahtui paljon ikäviä asioita hänen taholtaan..alussa hän vielä puhui puhelimessa kanssani,lasten asioista..mutta sittemmin huomasin milloin tuo uusi nainen seisoo siinä vieressä..sillä miehen äänen sävy muuttui ilkeäksi.
Minusta siis tuli yht äkkiä paha..ja ilkeä ex.
Eron alussa kun välit ex-mieheeni oli ihan hyvät.
Lasten tapaamisista ex ei sovi kanssani,kuten kuuluisi..vaan sälyttää tapaamis asioiden hoidon
14 vuotiaalle lapselle.
Ei ex myöskään vastaa tekstiviesteihin,joka koskee vain ja ainoastaan lapsia.
Se asia ei ole muuttunut mihinkään sosiaalityöntekijän,tai lastenvalvojan luona...etävanhemmalla ei ole velvollisuuksia lain eessä tapaamisten tms. suhteen..on vain oikeuksia.
En ole kiinnostunut ex-mieheni tai hänen vaimonsa elämästä..saavat olla ja elää omaa elämäänsä.
Onhan itsellänikin oma perhe elämä.
Nykyisen mieheni ex on myös jaksanut ilkeillä ja
hankaloittanut mieheni ja tämän lapsen tapaamista...ihmettelen kyllä miksi,sillä itsehän tuo nainen petti ja petti...ja läks toisen miehen matkaan.
Mieheni totesikin joskus että "vasta eron jälkeen sitä huomaa millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ollutkaan"...ja osin järkyttyykin,kun tajuaa miten ikinä on exän kaltaisen ihmisen kanssa yhteen mennytkään...toinen on niin eri maailmasta".
Aluksi joo oli jotain negatiivisuutta puolison exän taholta, mutta reilun vuoden sopeutumisajan jälkeen se loppui. Kai se on exillä siinä kohtaa sopeutumista vaativaa, kun omat lapset menevät toisen vanhempansa luo, ja siellä on joku toinenkin aikuinen, joka varmaan lasten kannalta mietityttää, vaikka pitäisikin luottaa sen toisen vanhemman omaan kykyyn katsoa siellä omassa kodissaan, ettei kukaan kohtele lapsia väärin. Ja onhan toki uusillakin puolisoilla oma sopeutumisensa siihen, että oman kumppanin entistä petikaveria tarttee aina välillä vaan katsella, koska ei se siitä minnekään häviä niin kuin lapsettomien edelliset sussut ja sulhaset uuden parisuhteen alkaessa. Se on siinä ainaisesti tekemisissä juuri niin kauan, kuin ne sen suhteen lapset ovat aikuisia. Vähintään.
Että kaipa realistisesti ajatellen vuoden parin hankauksen jälkeen uuden suhteen alkaessa, alkaakin sitten tilanne normalisoitua, ellei joku joukossa ole hiukan tärähtänyt. :)
kuvailemasi kaltainen "tärähtänyt"...kun oltiin 1,5vuotta oltu yhdessä mieheni kanssa..ja jo naimisissakin.
Rääkyi mieheni ex-avoke puhelimessa kuinka "heillä on vielä yhteisiä "selvittämättömiä"asioita".
Mieheni totesi silloin että tuolla naisella oli aikoinaan aikaa selitellä pettämisensä jne.,mutta koska sitä ei silloin aikoinaan tehnyt sitä ei tarvitse tehdä nytkään.Hänellä on oma hyvä elämänsä.
No,sitten se ex kiljui minulle että koska heidän erostaan on vasta vajaa 2vuotta..eikä esimerkiksi kolme vuotta,niin selvittämättömiä asioita on vielä...
Eukko itse ootti jo silloin lasta toiselle miehelle..jonka kanssa oli pettänytkin..ja meidän ois sitten pitänyt ymmärtää,tukea ja kannustaa häntä..huh,huh.
Ootan todella että se ilkeily jo viimein loppuis..vaikk mieheni yhä sanoo ettei "sen kanssa voi keskustella kun kamala huuto alkaa heti"..oikeassapa on.
Välini ex mieheeni ovat hyvät, paremmat kuin silloin naimisissa ollessa, tosin hänellä on inhottava tapa aina laittaa lastemme syyksi että heillä kuluu ruokaa enemmän tai on kuluja enemmän. Esim 2 viikkoa kesälomasta on sopimuksessa että hän pitää lapsemme, jälkikäteen hän valitti kuinka paljon 2 ja 4 vuotiaat lapsemme söivät ruokaa. Hän on uudessa liitossa missä myös lapsi.
Nykyisen mieheni ex oli se joka jätti mieheni aikoinaan, ja tämän exän suhteen joudumme varpaisilla olemaan, koskaan ei tiedä mistä päin tuulee, ja hän on hankaloittanut elämäämme hyvin moneen kertaan. en tiedä koska se loppuu, mutta mehut se meistä imee, heillä on liitosta yksi lapsi.
Eli oma ex:n kanssa menee tosi hyvin, hän jättää meidät rauhaan ja minä heidät, olen ystävät hänen uuden puolisonsa kanssa jne. Mutta miehen ex on ihan eri juttu...
näitä pötypuhujia oikein sikiää joka päivälle. Eikä tämmöinen saman satujen jankkaajat jo kyllästy. Ainahan voi ihmisiä mustamaalata, ketä tahnsa, mutta jotkut nyt vaan on keksimällä keksnyt tämmöisen aiheen, jota toistaa päivästä toiseen, vailla totuuden häivää. Jos katkeruus on tuota luokkaa, niin apua on näille osattomille tarjolla aivan varmasti.
Jos olette oikeesti epätoivoisia ettei teillä ole perhettä eikä miestä, niin miksi puhua kuviteltua todellisuutta? Ei jaksa ymmärtää...
Että ihan hankalaksi, että ihan exä, että ihan olet loukkaantunut, että ihan puuttuu sun elämään, että ihan parjataan... niin niin, koita herätä, ettei uni paisu kuin lumipallo.
Kiitos vaan, minulla on "uusi" perhe.
Se on hienoa, jos et itse ole kohdannut katkeria exiä ja sitä, kuinka he uusien kumppaniensa myötä alkavat haukkua omaa exäänsä (minua/meitä) ja kuinka uusi kumppani vain kannustaa esimerkiksi tässä tapauksessamme 1-v lapsen isää vaatimaan kotihoidossa olevaa lasta joka toinen viikko päiväkotiin, jotta isä ehtisi olla pari tuntia illassa lapsen kanssa (jos edes ehtisi). Tai että kun alunperin sovittu muutaman päivän reissu venyi kuudeksi päiväksi ja lapsi oireili eroa äidistä (isä kun ei ole paljoa aikaa lapsen kanssa viettänyt) univaikeuksilla. Ja nyt kun isä ei saa lasta kymmeneksi päiväksi reissuunsa mukaan, kuten vaatimalla vaatii ja tämän myötä leimaa äidin vaikeaksi. Eikä yhtään ajattele, mikä on lapsen paras, sillä kyseessä on isän omat tarpeet eikä hän suostu ymmärtämään että lapsi kärsii erosta pääasiallisesta huoltajastaan, minäkin olen suurimman osan ajasta lapsen kanssa ollut kun isää ei ole kiinnostanut.
Mun ei tarvitse mustamaalata lapsen isää, sen tekemisistä puhuu puolestaan tosiasiat. Mutta kas, kun hänellä ei ole tosiasioita minun suhteeni, nini joutuu keksimään. Mun ei tarvinnut kertoa uudelle kumppanilleni valheita, siitä miten suhde exän kanssa päättyi. Mutta exän on pitänyt kertoa niitä omalleen, koska ei ole pokkaa miehellä sanoa että tärkeämpää oli alkoholi ja vieraat naiset. Noitten seikkojen lisäksi exän äiti eli entinen anoppikokelaani päätti haukkua minut h.raksi (päin naamaa), sillä hänen retkuilevassa pojassaanhan ei mitään vikaa ole..
Että mistä NOITA sikiää, sitä minäkin ihmettelen!
ei taida olla nyksejä eikä ex:jä. Tässä ei todellakaan ole kyse mistään kuvitelmista vaan sen tason kiusaamisesta, että olen joutunut esim olemaan yhteydessä poliisiin. Ystävättäreni kohdalla homma meni niin pitkälle että ex uhkasi sekä hänen että lasten henkeä ja ystäväni piti hakea lähestymiskieltoa ex-puolisolleen. Siis itse en ole ollut todistamassa kuin ns. vaikeita eroja joissa ex:t sekoittavat uusioperheiden elämää. Siksi kysyinkin voiko edes olla mahdollista, että homma voisi toimia toisinkin !
Kyllä ne asiat voi hoitaa muullakin tavalla kuin tappelemalla, haukkumalla ja kinaamalla. Itelläni on 3 vuotias lapsi, jonka isästä olen eronnut alkuvuodesta 2006. Hänellä on uusi puoliso niin kuin minullakin ja me tullaan hyvin kaikki hyvin keskenämme toimeen. Lapsi on isällänsä joka toinen viikonloppu ja sen lisäksi viikolla aina yhden yön. Soittelen ex:n kanssa usein lapsen asioista (esim. eilen puhuttiin 40 min) ja keskustellaan miten mikäkin asia hoidetaan eri kodeissa, jotta vetäisimme samaa linjaa. Hänen nykyinen puoliso on mielestäni oikein mukava ja aina juttelemme kun näemme. Voin myös viedä lapsen hänelle vaikkei isä olisikaan vielä tullut töistä, sama pätee toisinpäin kun minä olen pitkään töissä niin lapsen vaihdon suorittavat nykyinen ja entinen mieheni. Nyt meille on tulossa perheen lisäystä ja hiukan hirvittää kun ei enää sitten olekkaan joka toinen viikonloppu sitä "omaa aikaa", vaan uusi tulokas on kotosalla koko ajan =)! Meillä on myös paljon yhteisiä ystäviä, joten kyllä me kaikki mahdutaan saman katon alla ystäviemme häissä, tupareissa, synttäreillä... Mä en ole ennen edes ymmärtänyt miten hyvin meillä asiat on ennen kuin luin tätä palstaa ja kaikkia ongelmia mitä ihmisillä on lastensa isien kanssa!
Mun ex ei tosiaan kiusaa millään tavoin, sillä hän on kuollut.
Meillä on kummallakin takanat pitkät avioliitot, joista kummallakin saman ikäisiä aikuisuuden kynnyksellä olevia lapsia.
Jostain syytä kummallikin on sopuisat ja yhteistyökykyiset välit omaan sekä toisen exään. Asiaan varmasti vaikutta se, ettemme liity mitenkään toistemme eroihin vaan tapasimme vasta myöhemmin.
Asiat hoituu puolin ja toisin, tapaamisissa joustetaan ja kahvillakin on joskus istuttu. Asialliset, mutta ei liian läheiset välit on toimivat. Meidän kohdalla varmasti osansa on myös sillä että lapset on jo niin isoja, että ei tarvitse keskenään hoitaa lasten asioita erikseen.
Taitaapa salaisuutenne olla juuri tuo, että lapset ovat jo lähes aikuisia ja joudutte vähemmän "säätämään" huollosta ja aikatauluista ym.
Minäkään en liittynyt mieheni eroon millään tavalla. Se oli ex joka lähti ja me mieheni kanssa tapasimme vasta 2 vuotta myöhemmin.
Mieheni exn yritykset "pompottaa" ja "sanella" ovat ilkeilyineen sitä luokkaa, että mieleeni on joskus jo juolahtanut lähestymiskiellon haku.
Meillä ei aiheuta. Ehkä sen vuoksi yleensä ihmettelen miksi ne exät ovat niin ongelmallisia. (tosin oen saanut seurata vaikeitakin tapauksia) En kärsi miehen exästä mitenkään. Päin vastoin. Soitamme, tapaamme tekstailemme vapaasti, hyvässä hengessä, kahden kesken, jos jotakin mieleen tulee. Pyydäme myös tarvittaessa apua toisltamme esim saanko lainata autoasi tai voisitko tehdä tämän pienen palveluksen tms. Minusta miehen exä on ok. En kylläkään olisi ilman nykykytköstäkään hänen ystävänsä, mutta hyvin voisin olla hänelle hyvin toimeentuleva naapuri tai työkaveri. Olemme erilaisia, mutta en pidä sitä exän vikana tai puutteena. Toisaalta miehen ex on sivistynyt nainen, joka käyttäytyy muitakin kuin minua kohtaan fiksusti. Voin aina luottaa hänen arviointikykyynsä sosiaalisissa tilanteissa. Tapaamme usein. Kukaan ei siis kyykytä ketään enkä koe olevan mustasukkainen entiselle puolisolle. Minulla on myös oma entinen elämäni entisine kumppaneineen. Ei mieskään ole siitä ongelmaa tehnyt.
Parjaus tai exän arvosteleminen lasten kuullen on muuten mautonta, vaikka joskus mieli niin tekisikin tehdä. Jos tuolle tielle vanhemmat/uudet kumppanit sortuvat, saisivat hiukan tarkastella omia sosiaalisia taitojaan. Meilä on periaatteena,jos lapset arvostelevat äitiään meillä, puolustamme äitiä tavalla tai toisella. Minusta lapselle on tärkeää että aikuiset antavat arvoa hänen vanhemmilleen. Lapsi oppii kyllä kritisoimaan vanhempiaan ilman aikuisten säestystäkin, niin kuin kaikki tiedämme :)