Nii vaihtui vuosi ja uudet kujeet edessä. Mukava huomata että jts jaksaa vastailla ja tutkia uusia juttuja ja antaa sitten niistä tietoja muille joilla ei ole mahdollisuutta kokeilla.
Nyt juttuja lukiessani huomaan että sontaakin rittää ihan yllin kyllin mutta onneksi on myös asiaa.
Itsellä on mennyt aika pelkästään selän ja polvien hoitoon. Olin kaks viikkoo kuntoutuksessakin KuntoHovissa. (Se vasta rääkkiä olikin).
Selässä on pullistuma vatsaan päin eikä sitä voi leikata. Pullistuma on rikkonut lantiopojanlihaksille menevän hermon joten nelihakset on pois pelistä.(Puristus oli 22 kun se pitäs olla min. 122). Nyt sitten etsitään korvaavia lihaksia jotta keskivartaloon sais jämäkkyyttä.
Eilen 21.1 kävin ensimmäistä kertaa suksien päällä. Kolmen tunnin huolto suksille ja intoa täynnä kohti latuja. Jo ensimmäiset liut kertoi ettei äijä ole iskussa.Olo oli kuin olisi ensimmäistä kertaa koskaan suksilla. Pääsin kuitenkin liikkeelle ja ensimmäisen mäen (300m päässä) selkä antoi sellaisia iskuja että oli hiljennettävä kävely vauhdista matelu vauhtiin. Alamäet pelotti ihan hirveesti eikä voinut rentoutua ollenkaan. Syke taivaassa, kroppa tulessa. Lohtuna oli sukset. Olin iloinen kun olin onnistunut saamaan hyvän luiston (jolla en uskaltanut laskea) ja erittäin hyvä pidon. Jotain sentään olen oppimut. :)
Vitosen lenkki oli pakko lopettaa n.4 km kohdalla kun kipu oli niin kova ettei oikein nähnyt enää eteensä. Kyllä siinä tippa tuli linssiin kun huomasi oman avuttomuutensa.
Autossa tipat silmissä isoni kun ajatteli, tähänkö se nyt jää! Kotona kun kannoin suksia parvekkeelle mietin, siinä olis ihan uudet RCR fisukat joilla on hiihdetty viime keväänä n. kilometri mitä minä näillä teen? Kaiholla katselin niitä ja muita suksia. Nyt kun on just saanut sydämmen, verenpaineen,painon kuntoon ja kaluston millä mellastaa, taas tulee uusi juttu mikä estää tekemisen.
Yö meni vatvoessa näitä juttuja ja olo sen mukainen.
Aamulla kun katsoin ikkunasta ulos oli satanut valkeaa puhdasta lunta(tiputtelee nytkin) tuli hillitön halu lähteä uudelleen suksille.Usko siihen että vielä minä hiihdän ja pystyn nauttimaan liuusta ja ylämäkilöistä tuli valtavana aaltona sisuksiin ja mielikin koheni kerta pämäyksenä.(Oikea myllerrys) Niinpä lähden tästä kohta lykkimään vaikka urkkakenttää ympäri jos ei pysty mäkiä nousemaan.
Niin kuin huomasitte hiihto on jäänyt aika vähille(Ei pelkästään lumen puutteen takia) mutta onneksi minulla on tuo lentopallo elämässä ja etenkin nuorten valmennus. Se on ollut henkireikä näinä aikoina ja mikä lämmittää olemme päässeet SM- sarjaan ensimmäistä kertaa. Jeah.
Ilman valmennusta tuskin olis edes tässä kunnossa.
Tässäpä pitkästä aikaa kuulumisia tiältä Itä-Suomen perukoilta. Kaikkea hyvää jokaiselle palstalaiselle ja etenkin jts:lle joka jaksaa opastaa ja neuvoa jokaista jolla on propleemia. Niinkuin joku joskus on sanonut , ei ole tyhmää kysymystä on tyhmää jättää kysymättä.
Mihinkäs minä ne monot laitoinkaan.........
Nyt juttuja lukiessani huomaan että sontaakin rittää ihan yllin kyllin mutta onneksi on myös asiaa.
Itsellä on mennyt aika pelkästään selän ja polvien hoitoon. Olin kaks viikkoo kuntoutuksessakin KuntoHovissa. (Se vasta rääkkiä olikin).
Selässä on pullistuma vatsaan päin eikä sitä voi leikata. Pullistuma on rikkonut lantiopojanlihaksille menevän hermon joten nelihakset on pois pelistä.(Puristus oli 22 kun se pitäs olla min. 122). Nyt sitten etsitään korvaavia lihaksia jotta keskivartaloon sais jämäkkyyttä.
Eilen 21.1 kävin ensimmäistä kertaa suksien päällä. Kolmen tunnin huolto suksille ja intoa täynnä kohti latuja. Jo ensimmäiset liut kertoi ettei äijä ole iskussa.Olo oli kuin olisi ensimmäistä kertaa koskaan suksilla. Pääsin kuitenkin liikkeelle ja ensimmäisen mäen (300m päässä) selkä antoi sellaisia iskuja että oli hiljennettävä kävely vauhdista matelu vauhtiin. Alamäet pelotti ihan hirveesti eikä voinut rentoutua ollenkaan. Syke taivaassa, kroppa tulessa. Lohtuna oli sukset. Olin iloinen kun olin onnistunut saamaan hyvän luiston (jolla en uskaltanut laskea) ja erittäin hyvä pidon. Jotain sentään olen oppimut. :)
Vitosen lenkki oli pakko lopettaa n.4 km kohdalla kun kipu oli niin kova ettei oikein nähnyt enää eteensä. Kyllä siinä tippa tuli linssiin kun huomasi oman avuttomuutensa.
Autossa tipat silmissä isoni kun ajatteli, tähänkö se nyt jää! Kotona kun kannoin suksia parvekkeelle mietin, siinä olis ihan uudet RCR fisukat joilla on hiihdetty viime keväänä n. kilometri mitä minä näillä teen? Kaiholla katselin niitä ja muita suksia. Nyt kun on just saanut sydämmen, verenpaineen,painon kuntoon ja kaluston millä mellastaa, taas tulee uusi juttu mikä estää tekemisen.
Yö meni vatvoessa näitä juttuja ja olo sen mukainen.
Aamulla kun katsoin ikkunasta ulos oli satanut valkeaa puhdasta lunta(tiputtelee nytkin) tuli hillitön halu lähteä uudelleen suksille.Usko siihen että vielä minä hiihdän ja pystyn nauttimaan liuusta ja ylämäkilöistä tuli valtavana aaltona sisuksiin ja mielikin koheni kerta pämäyksenä.(Oikea myllerrys) Niinpä lähden tästä kohta lykkimään vaikka urkkakenttää ympäri jos ei pysty mäkiä nousemaan.
Niin kuin huomasitte hiihto on jäänyt aika vähille(Ei pelkästään lumen puutteen takia) mutta onneksi minulla on tuo lentopallo elämässä ja etenkin nuorten valmennus. Se on ollut henkireikä näinä aikoina ja mikä lämmittää olemme päässeet SM- sarjaan ensimmäistä kertaa. Jeah.
Ilman valmennusta tuskin olis edes tässä kunnossa.
Tässäpä pitkästä aikaa kuulumisia tiältä Itä-Suomen perukoilta. Kaikkea hyvää jokaiselle palstalaiselle ja etenkin jts:lle joka jaksaa opastaa ja neuvoa jokaista jolla on propleemia. Niinkuin joku joskus on sanonut , ei ole tyhmää kysymystä on tyhmää jättää kysymättä.
Mihinkäs minä ne monot laitoinkaan.........
Vastaukset 10
Vanhimmat
pitkästä aikaa..kyllä se hiihto vielä rupeaa menemää..usko pois!
se on tää elämä siitä kummallinen että kaikki ei mee sille kun pitäs..se on vaa pakko hyväksyy mitä se tuo tullessaa!
ja onhan sulla tuo lentopallo joka auttaa varmaan suurempaa liikuntatuskaan!
nuo kuvailemasi pullistumat ym.on tosi vaikeita juttuja..jos tarviit keskivartaloo jämäkkyyttä hommaa voimapyörä..siitä mulla on vain hyviä kokemuksia keskivartalon syvistä lihaksista!
ja se käy kyllä just tonne lantion seudulle kaikkiin pieniin lihaksiin jotka normaalisti jää ilman hapekasta liikettä!
toi keskivartalo on esim.hiihossa yksi tärkeimmistä alueista..jos ei jopa tärkein..tasatyöntö on ilman kunnon keskivartaloa täyttä räpellystä..ja sen näkee tuolla baanalla päivittäin!
keskivartalo katkee ja menee väkisin pukkaamiseksi..ja sehän lähtee vatsarutistuksesta ja varsinkiin poikittainen v.lihas antaa tasurille kyytiä!
ja pokittaista ei saa oikeestaan millään muulla kidutettua kuin tolla voimapyörällä!
keskivartalon on oltava kuin betonimuotti..jolloin tasurista saapi sen oikeen asian työstettyä ulos!
no taas lähti ajatus omille teilleen..ei nuuta kuin tsemppiä..ja älä unoha rullajuttuja..jos vaan nillä kärsii mennä!
on tullu jo hankittua mutta sen kanssa tekeminen on aika pientä mutta teko on jo alkanut.
Ilman lentistä ja tuota joukkuetta joka minulla on , en varmaan olis pysynyt kasassa, on se sallanen henkireikä ollut.
Tuosta keskivartalosta, kun olin KuntoHovissa kuntoutuksessa (2viikkoo) nii sillä kyllä opeteltiin varmaan kaikki keskivartalosta ja sen syvistä, pienistä lihaksista. (Oli muuten rankka reissu mutta hyvä).Nytten oon tolskannut niitten antamien ohjeitten mukaan.
Sitä vaan joskus aina pysähtyy miettimään kun on selevinny vakavastakin sairaudesta nii, aina tulee joku uusi tilalle. Mutta kai näillä joku tarkotus sitten on???
Se ei auta kun alottaa kaikki alusta ja nauttia niistä hyvistä hetkistä, niin paljon kun vaan voi.
Tämä yö taitaa mennä valvoen mutta mukavahan näitä on lukea ja kirjotella. Vielä olis DVD:llä analysoitavana kakspeliä, joten kyllä onneksi puuhaa piisaa.
Tässä tällä kertaa, moro.
Tervehdys!
Kuulostaisi vähän siltä, ettei vielä olisi aika lähteä ladulle. Jos kipujen takia joutuu jännittämään, siitä syntyy vain uusia pinnetiloja eripuolille kroppaa.
Aluksi olisi hyvä etsiä kuntoutus/kuntoilumuoto,jonka pystyy rentona suorittamaan ilman kipuja. Esimerkiksi vesi voisi olla hyvä elementti. Vedessä pystyy vahvistamaan hyvin lihaksia oikein suoritetuin liikkein. Venyttelykin on vedessä jopa mielekästä. Ja jos kroppa sallii ilman kipuja, niin uiminen/vesijuoksu pehmeitä vaihtoehtoja aluksi peruskunnon nostamiseen. Kävely/sauvakävely reippaalla vauhdilla pitkäkestoisena ihan hyvä kunnon kohentamiseen.
Toivottavasti kuntoudut vaivoista ja pääset selvästi rakastamasi hiihtoharrastuksen pariin. Ja malttia, ettei vaan tule takapakkia.
Tuo uiminen kiellettiin mutta vesijuoksua suositeltiin jos pystyy.
Sauvakävely on huippua mutta kun nuo polovet on sitte rasitteena.Tein kyllä lenkkejä metsässä joka oli mukavaa ja rentouttavaa.
Venyttelyjä yritän tehdä aina kun vaan voin.
Nii ja tuosta hiihdosta, tasasella hiljakseen on tosi mukavaa mutta kun pitäs pistää vauhtia niin sillon tulee toppi. Ylämät on taas asia jonka tunnetilat ovat ihmeellisiä. Mäen alussa melkein itku ja mäen päällä suu virneessä, että hävisitpäs mäki, täällä minä taas olen.
Kiitoksia kommentista.
Älä älä "ukko" hyvä vaivu synkkyyteen!Hoitele ittes kondikseen hissukseen ja sitten rupea laittaan isoa remmiä päälle!Itsellä oli tuossa taannoin 2 laskimotukosta vuodessa ja olin aivan ällikällä lyöty.Masensi niin pirusti eikä mikään huvittanut mutta sitten päätin "rankasta" itseä ja rupesin hissuksiin hiihteleen ja talven aikana tuli ennätyskilometrit!Nyt oon lähössä viikoksi Rukalle hiihteleen......
Kyllä tässä sitkutellaan ja pannaan vastaa minkä keretään.
Onneksi olkoon sinulle kun rankasit ittees noin. Itellä kävi lähes samalla tavalla. Minun piti hakea vauhti teholta jotta ymmärtäisi tätä elämää. Siitä ajasta kaikki on muuttunut paljon, paljon paremmaksi vaikka näitä kipuja vielä onkin jäljellä. Positiivinen ajattelu on avannut ihan uusia ulottovuuksia minun elämässä ja kestääpä noita vastoinkämisiäkin paremmin kun on fyysisesti hyvässä kunnossa.
Tsemppi Rukan reissulle äläkä hiihdä ittees tainnoksiin.
aikoinaan esti kävelynkin. Kivut pysäytti 50 m jälkee. Lopulta löysin jyrkän ylämäki-sauvakävelyn, jonka pystyin jostain syystä tekemään suht. kivutta, kun pitkiä sauvoja käytti ja siitä lähti liikkeelle selän kuntoutuminen. Jotenkin yläselkä on linkissä alaselkään luulisin. Perinteisen hiihdon potku oli myrkkyä, mutta vapaa onnistui. Nyt selkä on jokseenkin kunnossa, mutta vaatii jatkuvaa sekä selän että vatsan treeniä.
Jep minäkin kiipesin sauvojen kanssa mäkijä ylös mutta särky illalla oli sitten nin kova jottei ollut järkeä jatkaa niitä.
Tuota vapaata aijon kokeilla.
Tevetuloa takaisin pariimme, ja parhaat onnittelut siitä menestyksestä lentopallon parissa, hyvä valmennus tuotaa hyvää tulosta. Kiva ollu seurata suomalaisten lentopalloilijoiden menestystä maailmalla, hieno laji kertakaikkiaan.
On hyvä kun et lannistu ja haluat kuntoutua, mutta sun pitää todella ottaa varovasti.
Perinteinen hiihto on kyllä huonompi hiihtotapa selkävaivaiselle (paljon omakohtaisia kokemuksia asiasta) Eikun vapaan vehkeet kuntoon, testaa minkäpituinen sauva toimivin selkäsi kannalta, luultavasti joudut hiihtään normaalia pidemmällä sauvalla, ekat sadat kilometrit.
Toivotaan mahdollisimman hyvää vointia ja sinä kuntoudut siitä hissukseen.
Kiitoksia onnitteluista! On sitä tosiaan treenattukin ja vielä enemmän treenattaisiin jos olis tää coach kunnossa. Mutta ihan hyvä näinkin.
Tuosta hiihdosta sanoisin, että tuo vapaa jotenkin pelottaa enemmä kuin perinteinen. Johtuneenko siitä että pertsalla meno on vakaampaa. Toki selässäkin tuntuu mutta se jotenkin menee (meni) turtaksi ja vasta kotona alkaa se hitonmoinen jomotus ja särky.
Vapaan sauvat mulla on P1:set, ite oon 173cm ja sauvat on 155cm. Ainakin ne tuntu hyvältä kun viimeksi nillä hiihdin. (1v sitten)
Pitääpä rohkeesti kokeilla tasasella miten tuo vapaa lähtis sittenkin etenemään. Tekniikassakaan en oo mikään priimus joten opeteltavaa riittää.
Jep, viikossa päässyt 19km hiihtämään mutta nyt on pakko lepuuttaa kun särky taas hallitsee tätä eloa. Huomena taas piikille kun ei meinaa helpottaa.