oli minulla sitten ensimmäinen solusalpaajan tiputusaika. Nyt nämä muutamat tunnit hoidon jälkeen kaikki mennyt OK, ei pahvointia ainakaan vielä. Tuli siellä hoitajan kanssa keskustellessa mieleeni, että jospa voisinkin mennä helmikuun puolen välin jälkeen takaisin töihin, riippuu nyt tietenkin miten seuraavat kerrat menevät. Onko joku teistä kokeillut työhönpaluuta hoitojen aikana osasairauspäivärahan turvin tai onko kellään kokemusta ylipäätään tuosta päivärahasta?
Tänään
Rilena52
10632
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
minulla oli ensimmäinen tiputus viikko sitten.
Myös minulla meni ensimmäinen ja toinenkin päivä tiputuksesta ilman pahoja sivuoireita,otin kyllä pahoinvointilääkettä ennakkoon ,enkä jäänyt odottelemaan huonovointisuutta.
Kolmantena päivänä olin vuoteessa koko päivän ,suussa oli kamala metallinmaku ja kuvottavaa oloa oli koko päivän, neljäspäivä hiukan parempi ja siitä eteempäin olo pikkuhiljaa kohentunut.
Yritä kuitenkin lepäillä,liika rähkiminen voi kostautua.
Itse en ajattele töihin menoa hoitojen aikana ,aijon ne pariviikkoa jotka ovat "parempaa" oloa palautua ja kerätä voimia uuteen tiputukseen, hoidot vie kuitenkin niin paljon voimia henkisesti ja fyysisesti, että ainakin omalla kohdallani katson että sairasloma on paras vaihtoehto.
Hyvää päivän jatkoa Sinulle.
töissä hoitojen aikana,joskin työ oli kevyttä ja pystyin "junailemaan" menojani.Hoidot ja työ sopi kohdallani hyvin yhteen siinä mielessä että se vei ajatukset varsinaisesti sairastamisesta.
teidän toivon pääsevän läpi tiputusten.Itse en olisi pystynyt olemaan hoitojen aikana töissä.Jotku pystyvät,kenellä ei pahoja oireita tule.
huono juttu vielä sekin että olen ns.pätkätyöläinen, eikä edes ole voimassaolevaa työsopimusta täällähetkellä.
Voisi olla hankalaa ja työlästä haeskella tai olla kuulolla onko nyt sitten aina sille kahdelle viikolle töitä tarjolla.
kuulostaisi haeskella pätkätöitä.Tuo mitä Metastaasi kirjoittaa pitää kyllä paikkansa,jos pystyy käymään töissä ei niin aikaa jää murehtimiseen.
Kyllähän sitä kieltämättä toisinaan kaipaa sinne työmaalle,tulisi muuta ajateltavaa kuin tämä sairaus.
Mutta kattoen asian toista puolta , kun on tehnyt yli kymmenen vuotta pätkätöitä ja aina valmiina lähtemään kun kutsutaan niin joulut kuin juhannuksetkin niin tuntuu ihan hyvältä antaa nyt aikaa itselleen ja paranemiselleen.
keskity vain itsesi hoitamiseen,että kuntoudut
mahdollisimman hyvin,ehtiihän sitä sitten toivuttuaan vaikka mitä.
että oikeassa olette, kyllähän se hoitajakin sanoi, että kannattaa keskittyä hoitoihin ja kunnon ylläpitoon. Itse ajattelin juuri niinkuin metastaasi kirjoitti, että sairauden saisi pois mielestä edes osaksi päivää. Luultavasti tulisi olemaan rankkaa, koska työni on kiireistä ja infektiovaara aika iso. No, minulla on vielä s-lomaa jäljellä tämän ekan kolmiviikkoisen hoitojakson ajaksi. Sittehän sen vasta näkee mikä on olotila. Olette ihania kun jaksatte vastata viesteihin ja neuvoa "pientä" kulkijaa.
Siitä ne sitten menee hoidot,kun olet alkuun päässyt.Onko sinulla muuten siinä sytojen yhteydessä kortisooni tabletit?Muistan,että ne kortisoonit piti virkeänä pari päivää taxotiputuksen jälkeen.Tuosta töissä käynnistä,minulla oli kyllä sen verran pahat sivuvaikutukset,etten millään olisi pystynyt töissä käymään,ja raskas ruumiillinen 3.vuorotyö.Ehkä jotenkuten joka kolmas viikko olisi menetellyt.Se pyörtyily ja huimaus oli kyllä koko ajan elämää hankaloittavaa.Mutta mukava kuulla ,että sinulla on ainakin nyt hyvin.Ja meistä kolmesta syövän sairastaneesta siskoksesta vanhin kävi töissä hoitojen aikana.Hänellä ei ollut juurikaan sivuvaikutuksia ja vain muutamia päiviä oli pois töistä.Hänellä on kevyt työ,että sekin vaikutti.Minä muistan,ettei edes mieli tehnyt töihin hoitojakson aikaan,oli semmosta sekavaa kaiken aikaa se olo.
minä sain Gemsitabiini nimistä sytoa ja siinä annettiin ennen varsinaista tiputusta pahoinvointilääke Kytrilia kortisonia suoneen, ne varmasti ovat pitäneet olon kohtuullisena ainakin näin ensim.kerralla tähän saakka (7 tuntia). Niin, minä olen vähän sellainen hätähousu, että kaikki pitäisi tapahtua mahdollismman nopeasti, kuten esim.töihin paluu. Tuolla jo aiemmin sanoin luultavasti on vaan parasta ottaa "lusikka kauniisti käteen" ja antaa itselleni aikaa toipumiseen. Tämä mielen vuoristorata varmaan saa aikaan kaikkia näitä nopeasti töihin yms toiveita aikaiseksi.