Kuvittelevat olevansa jotain, vaikka ovat niitä toiseksi jääneitä. Minä en ikinä suostu ottamaan niitä nyx naikkosia perheeseemme, mutta omat lapseni kasvatan ja suojelen nyx naikkosilta. Mieheni on sen verran viksu ettei tyrkytä niitä naikkosiaan meidän elämään. Ja sekös potuttaa nyxiä, että mies on ex perheensä puolella. Meidän elämää ei kukaan enää pilaa ja satuta.
Nyx-naikkoset
Huvittunut ja onnellinen
883087
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 88
Vanhimmat
Niin, voi kun mieheni ja hänen ex:änsä ajattelisivat samoin, niin ei tarvitsisi huolehtia heidän kakarastaan viikonloppuisin ja kaikkina mahdollisina
juhlapyhinä, sekä lomilla. Olen viettänyt tuon hemmotellun penskan kanssa jo 9 vappua, 10 uuttavuotta 10 joulua ja 10 juhannusta.
Kuinka kauan sinulla vielä tuo levy soi päällä? Etkö ikinä kyllästy? Itse ainakin olen aika vaativa luonteeltani ja haluan vähän muutakin elämässäni kuin hokea yhtä ja samaa asiaa ;)
Et edelleenkään kuulu tänne uusperheellisten palstalle, kun sinulla ei uusperhettä edes ole.
Sinun provoilusi ei jaksa enää ketään kiinnostaa!
paljon. Ei pidä omaa kurjaa elämää verrata toisten elämään, joilla on asiat hyvin. Mies tässäkin on kärsinyt, ei suinkaan vaimo ja lapset. Isä menettää, kun ei ole ollut halukas edes lapsiaan katsomaan ja viettämään aikaa heidän kanssaan. Mutta se on miehen oma asia, mitä tekee elämälleen, turha itkee jälkikäteen.
"Lissuseni"!!!
Lainaten omia sanojasi: "Ei pidä omaa kurjaa elämää verrata toisten elämään, joilla asiat on hyvin"!!!!!
Mistä repäisit tuon "asiallisen" aloituksen????
ymmärrät mitään!
Tarkoitin sitä, että nyksien on typeräää verrata omaa kurjaa elämää muiden elämään. Jos heillä ei mene hyvin, niin turha on syyttää ja pilata toisten elämää. Mutta sehän onkin tarkitus että muillakinm enisi huonosti. Meilläkin menisi, ellen olisi kieltänyt miehen naisia olemasta missään tekemisissä meidän kanssa. Olemme siitä säästyneet, että elämämme on rahallisesti kuin muutenkin ollut hyvä. Ei ole tarvinnut pelätä lastenkaan puolesta, että heitä kohdeltaisiin huonosti, sillä sitä mahdollisuutta en ole antanut. Siitäpä lapset ovatkin olleet kiitollisia, koska on ainakin yksi ihminen heidän elämässään joka välittää ja pitää heidän puoliaan. Olen onnistunut täydellisesti.
Mikä ihmeen tarve sinulla on käydä tasaisin välein tällä palstalla pönkittämässä mahtavaa egoasi? Ethän edes käsittääkseni ole uusperheellinen?
Kyllä Lissu, kaikki ovat jo lukeneet moneen kertaan kuinka täydellinen, fiksu, kaunis ymymymym. olet, älä enää jaksa jauhaa PLIIS?
"Toiseksi jääneitä?" Minä olen mieheni kolmas, hän minulle toinen. Ja mieheni sanoo että nyt löytyi se ainoa ja oikea! Ensimmäinen jota voi oikeasti rakastaa! Jos hän sanoo ämmiksi entisiään niin ei hän hyvin lämmöllä niitä muistele. Oikeastaan ei halua kuulla niistä sanaakaan. Ja huom! Hän itse halusi erota heistä!! Sen kuule ihminen itse sanoo kuka on hänelle rakkain!! Et sinä voi täällä tuntemattomille sanoa tyyliin "olette ikuisia kakkosia, me ensimmäiset aina mielessä" HALOO!! Sinun pitäisi ymmärtää että asiat elämässä muuttuvat!! Voihan olla että sinun tapauksessa puheesi voi täsmätä mutta et tiedä toisten elämästä täällä mitään!!!! Rauhoitu jo siis!!!
Varmasti jokainen on kuullut saman version, et sä olet se oikea, kunnes arki alkaa. Entisiä aina haukutaan siksi, että se antaa tälle uudelle ihmiselle itsetuntoa.
Minunkin entinen mies sanoi suhteen alussa et oon se oikea. Sen jälkeen olen seurustellut kerran, ja taas olisn hänelle se oikea... Lause on enemminkin sääntö kuin poikkeus.
Että ei se todista yhtään mitään, etteikö exä ajattelisi exää ja varsinkin jos heillä on yhteisiä lapsia.
minä olin ex mieheni toinen aviovaimo ja niin ihana olin aluksi.ensimmäinen vaimo oli aivan kamala ja nyt minä olen käärme ja kamala ihminen. ei voi mies edes lapsiaan tavata. minä hain avioeroa ja mies kertoilee kolmannelle vaimolleen itse hakeneen ja miten kamala minä olin. hän onkin narsisti.
nyt elämä hymyilee uuden miehen ja kuusiviikkoisen pojan kanssa ja kahden isomman pojan kanssa.
noihin edellisiin yhtyen. olen itsekin toinen ex vaimo. ex mies rakasti minua sanojensa mukaan eniten maailmassa. saimme kaksi lasta. ensimmäistä vaimoaan hän haukkui jatkuvasti, oli yhteydessä häneen lasten takia. niitäkin kaksi. kunnes totuus paljastui. mies oli piru mieheksi. en viitsi siitä sen enempää, oli pakko lähteä ja viedä lapset ja itseni turvaan. mies tapaa nykyään ensimmäisen avioliiton lapsia. minä en anna lapsia hänelle. siihen monta syytä. nyt ex mies on naimisissa kolmannen kerran, neljän pienen lapsen äidin kanssa. suku odottelee milloin alkaa sama paska kun meidän liitossa. eli ehkä miehesi ei halua puhua ex liitoistaan, koska ei ole muuta puhuttavaa kun hakkaaminen ja henkinen väkivalta. yksi mahdollisuus.
on aikuinen aviomies sekä yhtä aikuinen ex-mies.
Ei tarvitse kenenkään haukkua ketään uusille kumppaneille.
Mikä niistä ihmisistä tekeekin niin kamalia eron jälkeen, vaikka ennen olisi kuinka rakastettu?
Eikö aikuiset ihmiset voisi jo lastensakin takia erota sovussa, jos nyt ei ihan ystävinä pysyisikään, mutta pakkoko toista on haukkua ympäri kyliä!
Ja aivan kuten Lissu kirjoittaa, "nyx-naiset" ovat täälläkin pääosin huvittuneita ja onnellisia, varsinkin kun lukevat oheisenlaisia myrkyllisiä sepustuksia.
On silti hienoa, että jätetty nainen jo kykenee tunnustamaan, että miehen hylkääminen satutti ja elämä meni pilalle. Siitä olisi hyvä jatkaa paranemista eteenpäin eikä koko ajan pyörittää tuota samaa vanhaa levyä. Täällä kaikki alkavat olla jo melko kyllästyneitä tuohon jankkaamiseen.
Miettikääpä, miten kyllästyneitä Lissun lapset ovat tuohon raivoamiseen? Sääliksi käy.
ovat perineet äitinsä henkisen kapasiteetin, jankkaaminen on varmasti heillekin luontaista.
ja et pääse siitä katkeruudesta näköjään eroon koskaan. Ja lapsia ei tarvitse sääliä. Ovat hyvässä hoidossa äidillään.
on oman pakkomielteesi tulosta, Lissu.
Ja anteeksi, en tiennyt että lapsesi ovatkin adoptoituja! On lohdullista kuulla, että he ovat nyt hyvässä hoidossa. Toivomme varmasti kaikki, että äiti pystyy paikkaamaan heihin iskemäsi haavat ja heistä vielä tulee yhteiskuntakelpoisia.
Nyt kun olet yksin eikä sinulla ole muuta kuin aikaa, suosittelen, että yrität suorittaa peruskoulun oppimäärän. Oppisit kirjoittamaan ja voisit väliin ripotella vaikka muutaman sivistyssanankin. Aikuiskoulutus ei ole häpeällinen asia, päin vastoin. Ja aatteles Lissu: pystyisit kenties joskus vielä kirjoittamaan viestin, josta sinua ei tunnistettaisi! Riittääkö motivaatioksi?
ihan totta.
Usein vanhempi, joka jää katkeraksi entiselle puolisolleen, saattaa myrkyttää lastensakin mielen. Näin etävanhempi voi jäädä lapsilleen etäiseksi ja sehän ei ole kenenkään muun kuin lasten vahinko.
Surullista.
mutta kyllä selkeesti huomaa, ettet ole terve ihminen!
jos lasten oma isä ei sitä itse huomaa! Vika ei ole ex puolisossa, vaan miehessä itsessään. Ei mitään voi tyrkyttää, ei edes lapsia toiselle, jos hän itse ei sitä halua. Älä siis syyllistä lasten äitiä, vaan vika on myös lasen isässä. Myös jos miehellä on uusi nainen, niin osa syyllinen on aivan varmasti sekin. Kyllä uudet kumppanit osaavat todella myrkyttää ja käyttää kaikkensa lasten ja isän suhteen pilaamiseen. Täälläkin se on luettu monesti, miten viha-katkera-haukkumista tunnetaan miehen ex perhettä kohtaan. Siinä lapset saavat julman osan isän elämästä. Ja kun tuntee ettei ole tervetullut enää isän luokse, niin minkäs teet? Siinä on miehen laitettava uusi nainen ruotuun, jos lapset ovat hänelle tärkeitä.
yleistät koko ajan?
" Kyllä uudet kumppanit osaavat todella myrkyttää ja käyttää kaikkensa lasten ja isän suhteen pilaamiseen."
Takuulla eivät läheskään kaikki tällaista harrasta. Itse olen perunut omia sovittuja tapaamisia mieystäväni kanssa, jotta hän on saanut olla koko senkin ajan lapsensa kanssa (välillä olisi hän halunnut antaa lapsen hoitoon siksi aikaa, kun olisi halunnut viettää aikaa kahestaan kanssani, mutta olen sanonut, että parempi kun on nyt poikansa kanssa sen koko ajan eikä vekslata lasta edestakas). Lisäksi muutin vielä toiselle paikkakunnalle tärkeiden opiskelujen perässä - suhde toimii paremmin kuin ennen, ja eipä voivat hekin viettää vielä useemmin aikaa yhdessä, kun meidän näkemiset on vähän harvemmassa. Näkevät tosin jo useita kertoja viikossa yleensä muutenkin eikä varmaan töiden ym takia niitä näkemisiä enää pysty mies osaltaan tihentämään.
Itse en joka tapauksessa ole mitenkään ollut esteenä isän ja lapsen tapaamisille, päinvastoin. Sittenkin jos/kun yhteen muutetaan joskus, niin saavat silloinkin tavata toisiaan niin paljon kuin haluavat, kunhan minusta ei oleteta usein lapsenhoitajaa tai kotiapulaista, joka korjaa aina jäljet, laittaa ruokaa ym :) No, mies tietää kyllä jo nyt etten sellaseen suostuisi :D On tässä vaativat pitkät opinnot ym edessä, ja haluan panostaa niihin paljon.
isän luo silloin kun siellä olisi joku nainen ollut. Olen kyennyt yksin hoitamaan lapseni pienestä pitäen isoiksi, ilman ex miehen naisia. En ikinä voisi kuvitella että olisin lapsistani luopunut. Jos isä halusi lapsia nähdä, hän teki sen aina ilman esiliinoja, näitä naisiaan.
Yleistän? Kerron vaan mitä täältä luen. Suurin osa näistä uusista kun on sitä mieltä että äiti on aina se häirikkö, mutta eivät mieti sitä, kuinka paljon heissä itsessäänkin on vikaa.
Siksi koin parhaaksi itse, että mediän lapsia ei kukaan vieras ihminen pilaa, joten heillä ei ole oikeutta millään tavoin olla lastemme kanssa tekemisissä. Siitä on kyse, ja meillä se on ollut paras ratkaisu. Isää en ole lapsiltani koskaan kieltänyt, itse on ollut haluton tapaamisiin, ja se on täysin hänen oma asia. Kun hylkäsi, niin ymmärrettävää on ettei kehtaa kohdata, ja ymmärtää täysin minun kantani, että meille ei uusilla naisillaan ole mitään tulemista.
Minkälainen oma lapsuutesi oli, kun olet noin rikki? Oliko sinulla omaa perhettä ollenkaan? Se voisi selittää nykyisen käytöksesi ja omituiset asenteesi.
Kuule Lissukkainen, vakavasti: ei kukaan vieras voi sinun lapsiasi "pilata". Vain sinä itse voit niin tehdä, ja näytät olevan jo melko hyvässä vauhdissa.
ja olen vanhemmista ylpeitä, isä ei koskaan jättänyt, eikä sitä tarvinnut ikinä pelätä että hylkäisi, ei ole vieläkään hylännyt.
Minun miehestäei voi sanoa samaa, joka oman perheensä hylkäsi. Rikki oltiin kaikki, koko perhe.
Ehkä voi tai ehkä ei voi pilata, en osaa sanoa, mutta en uskaltanut ottaa sitä riskiä lainkaan, paras ottaa varman päälle. Mutta uskon vakaasti siihen, että ratkaisu oli paras mahdollinen meille. Ja ex mieskin on samaa mieltä, koska jos olisi halunnut toisin, olisi pistänyt kampoihin, mutta kun edes ole sitä vaatinutkaan, niin samaa mieltä on ollut asiasta, että naisensa eivät kuulu meidän perheeseen. Ja mitä tulee tuohon, et syytät minua lasten pilaamisesta, sekin olisi näkynyt jo vuosia sitten. Mutta eipä näy vieläkään, sillä yhä lapset asuvat luonani ja vanhemmalla on oma perhe ja mulla on ihana lapsen lapsikin, joten mieti sitä, kuka on ollut oikeessa meidän perheessä?
Eivät he siitä toivu, että kielsit heiltä isän. Lapset tajusivat jo silloin, kenen vuoksi isää ei tavata. Turha siinä on uutta naista syytellä. Lapsesi eivät silti vaadi sinua tilille, sillä näkevät, että olet kapasiteettisi äärirajoilla. Olet heidän äitinsä, he säälivät sinua ja laittavat oman kaipuunsa syrjään. Silti he tietävät, että olet umpikiero manipulaattori.
Minua kiinnostaa, miten lasten isän uusi rakas olisi voinut "pilata" sinun lapsesi? Moittimalla sinua, aivan kuten sinä moitit häntä? Olemalla viisaampi/mukavampi/hauskempi kuin sinä? Pelkäät siis, että lapset olisivat mahdollisesti pitäneet hänestä, jopa enemmän kuin sinusta.
Ja jos joku pitää jostakusta toisesta enemmän kuin sinusta, on pilalla.
on parempi kuin sinä kaikin puolin, mutta minä tein näin. Omalta kohdalta en voinut ottaa riskiä. No kaipuu ja kaipuu, tuskin kukaan kaipaa isää joka hylkää omat lapsensa. Kukaan kunnon isä et aseta uusia köytöjä lasten edelle, kyllä lapsetkin sen tajuu, että niin ei voi tehdä.
Mutta jos sulle on sama, millaisessa seurassa omat lapsesi aikaa viettää, ja heitä saa ex miehesi uusi nainen haukkua häiriköiksi, mielenvikaisiksi ym niin en voi sille mitään. Minä en siihen suostu, enkä suvaitse sitä.
Oli tarpeeksi järkyttävää jo että isä hylkäsi, muuta järkytystä lapseni eivät kaipaa omilta vanhemmiltaan.
Mulle on sama kuka minusta pitää tai ei pidä, en minäkään pidä kaikista ihmisistä.
Taidat vaan olla siitä niin pirun katkera että miehesi hylkäsi sinut, että käytät lapsiasi aseinasi ex:si vastaan. Ja sinäkö tässä olet epäitsekäs ja ajattelet lastesi parasta ! Herää !!!
ovat ainoat syypäät! Herää itse äläkä ole niin sinisilmäinen, ette näe, miten sinua vedätetään 6-0! Oletko niin vietävissä, että uskot kaiken mitä sinulle sanotaan?
Minä en, ja siksipä meillä onkin kaikki hyvin, ja se suututtaa sinua.
Minä olen kuitenkin ollut lapsista suuremmassa vastuussa, ja onnistunut erittäin hyvin. Mies tehhköön elämälleen mitä haluaa, siihen en halua puuttua, mutta lapsiamme kun ei sotke omiin naisseikkailuihinsa, niin olemme onnellisia. Ja näin onkin käynyt, ei ole tarvinnut pelätä huonoja vaikutteita ex miehen/isän puolelta.
että miehesi hylkäsi SINUT, ei lapsianne. Itse sidoit itsesi kiinni lapsiisi ja ilmoitit miehellesi, että olette kokonaispaketti: jos hylkää sinut, hylkää myös lapsensa.
Ilmiselvää on, että ex-miehesi ei voi olla mikään ihannemies, mutta sääliksi häntä kyllä käy. Hän ei missään tapauksessa kykene elämään kanssasi ja luopui siis myös lapsistaan. Pakon alla.
Sinulta on jo useampaan kertaan kysytty, Lissu, että onko sinulla uusperhe? Oletko kenties jonkun "naikkonen"?
Jos et ole, niin etsippä Lissu joku muu palsta missä pääset kehuskelemaan itseäsi! (tosin "Narsistit" taikka "Lissu" palstaa ei taida vielä olla...)
Tuo sinun itsekehusi alkaa jo pikkuhiljaa riittää.
Jos yleistät asioita siksi, että olet tällä palstalla lukenut ihmisten mielipiteitä niin HUH HUH! Monilla muilla palstoilla asiat ovat eri lailla, ei ole kauheeta morkkausta exiä eikä nyksiä kohtaan. Täällä asiat varmaan eniten kärjistyvät suuntaan jos toiseen. Ei kannata ottaa yhen palstan perusteella kaikkea yleisenä totuutena ;)
Et muuten ikinä vastaa kun sinulta kysytään, että onko sinulla mitään tekemistä "uusperheen" kanssa? Sitä vain ihmettelen miksi jaksat täällä roikkua vaikkei asia sinuun edes liity? Ikinä et vain tähän kysymykseen suostu vastaamaan...koska tiedät itsekin ettei tämä palsta ole ylipäätään paikkasi?
Se on onnettomien ja epävarmojen ihmisten keksimä nimike, keillä itsellään ei ole perhettä tai eivät sellaista saa. Sillä ei ole mitään tekemistä perheen kanssa. Perhe tehdään ja perustetaan itse, ei se tule kenellekkän naapurista. Aivan kuin et voi saada uusautoakaan, kun heität vanhan pois, sun pitää itse se hankkia, et voi naapurin autoa omata ja ajella sillä kertoen et se on sun uusauto!
Ihmettelen vain sitä, miksi täällä jyrätään aina lasten oma äiti, ja näistä uusista miehen naisista tehdään aina hemmetin hyvä ja paras ihminen, oikein miehen pelastaja. Se herättää keskustelua ja ihmetystä. Myös se, että mies on sankari, kun perheensä jättää, sille löytyy puolustajia.
Täällä jokaisella on sanansa sanottavana, eikä tarvitse olla samaa mieltä ollakseen hyväksytty. On tyhmää myöntää ja olla samaa mieltä, jos ei oikeesti ole.
Minä olen jyrättyhen puolella, enkä todellakaan hyväksy, että äidistä tehdään syntipukki joka asiaan.
Onko se vaan katkeruutta, että miehellä on lapsia toisen naisen kanssa, ja tämä uusi yrittää aina jyrätä koko entisen perheen miehen elämästä.
Se on asia johon minä en ole suostunut lasteni tähden. Kukaan vieras ihminen, ei edes isän uudet naiset tule meidän elämää sotkemaan yhtään enempää,mitä on aikoinaan sotkenut, kun lapsiltani isän veivät.
Jos sen tähden minä olen mielestäsi hullu tms. sitten olen, mutta puolustan vain itseäni ja omia lapsiani. Enkä hyväksy ex miehen uusia naisia elämääni enkä lasten elämään, en koskaan.
Kutsu sitä morkkaukseksi tai miksi hyvänsä, se ei liikuta, olen vain omieni puolella. Ja siitä olen ylpeä.
mniin se on meistä anteeksi antamaton teko. Jota ei pidä hyväksyä. Mutta jos mies noin pahastikilahtaa, ettei oma perhe enää kelpaa, niin pakkohan se on hyväksyä. Mutta samoin on hänenkin hyväksyä, että me ei hyväksytä hänen yöperhosia meidän elämään. Joten sitä saa mitä tilaa. Jos me emme kelpaa, ei hänkään kelpaa meille.
uusperhe tai mikä tahansa muu sana, niin tosiasia on, että yhä useammat ihmiset elävät talouksissa, joissa on kaksi kumppania, joista toisella tai molemmilla on lapsia. Sitä paitsi eiköhän uusperhe ole ihan yhteiskunnan lanseeraama käsite ;) Ei se tarkoita, että joku leikkisi perhettä toisen lapsen/lasten avustuksella, eiköhän se käsite ole luotu vain helpottamaan asioista puhumista ;)
Ja omalla kohdallani ei ainakaan ole pelkoakaan siitä, että yrittäisin esittää perhettä jonkun toisen lapsilla. Hah mikä naurettava syytös edes! Kyllä itse ainakin aion perustaa oman perheeni ihan itse joskus. Ja itse suhtaudun jo alusta ast niin, että mies on vapaa lähtemään koska haluaa. En aio katkeroitua, kuten itse vaikutat tehneen. Lähden aina siitä liikkeelle, että lapsia tehdään juuri sen verran kuin pystyy yksinäänkin hoitamaan.
Nyt en ymmärrä enää senkään vertaa miksi täällä palstalla roikut, kun ei uusperhettä ole eikä sellaista käsitettä ees mielestäsi ole? Miten edes vaivauduit tälle palstalle joskus katsomaan? *on ihan ihmeissään*
puhut vallan me-muodossa? Lapset ovat kuitenkin sinusta erillisia ihmisiä, ja he tulevat vielä joskus olemaan ilman sinuakin! Sanoit että joku vielä asuukin saman katon alla kanssasi, ja hänellä on jo perhekin. Onko tuo sitten lapsen itsenäiseksi kasvattamista, johon vanhempien pitäisi pyrkiä? Näet varmaan asian vaan hyvänä, kun päätät aina asioista heidän puolestaan, mutta tiesitkö, että todelliset ongelmat alkavat viimeistään, kun se heidän elämänsä päätöksentekijä yhtäkkiä onkin poissa eivätkä he tiedä/osaa miten kaikki asiat järjestää jatkossa ITSE? Liiallinen riippuvaisuus, asiassa kuin asiassa, ei ole hyväksi pitemmän päälle.
Lähdet liikkeelle siitä, että tekee lapsia senverran mitä yksin pystyy hoitamaan? Kuule, jotkut (luultavasti suurinosa ja ainakin minä) olen tehnyt ja teen lapsia lisää jos luoja suo niiden lasten isän kanssa yhteisymmärryksessä siten että me yhdessä lapset hoidetaan. En minä koskaan voisi ajatella että ok teen nämä lapset mieheni kanssa ja pystyn kyllä yksinkin hoitamaan. Raukkamaiset miehet lähtee suhteesta jossa on lapset yhdessä tehty. Ja sitten joidenkin uuden naisten pitäisi huolehtia niistä? Ei mene mun jakeluun....
tuo mainitsemasi "isä" mahtaa tarkoittaakaan? Etkai sentään "uusperhettä" ole aikeissa perustaa? ;)
Kyllä itse lähden siitä liikkeelle, että kykenen lapseni aina sitten itse hoitamaan yksinkin. Ethän ikinä voi tietää, vaikka miehesi kuolisi onnettomuudessa jo raskausaikanasi?
Sitä paitsi, ethän nytkään ole antanut lastesi isän lapsiasi hoitaa, joten turha puhua mistään hoitamisesta "yhteisymmärryksessä". Jos siis sama henkilö olet, joka tuossa aiemminkin jo vastaili - kirjoitustyylistä päätellen kyllä. Luuletko, että kukaan mies jaksaa loputtomiin taistella noita sinun oikkuilujasi vastaan? Ei varmasti ole helppoa olla näkemättä lapsiaan, mutta kyllä varmaan ennemmin kuitenkin valitsee onnen uuden kumppanin kanssa kuin tappelee ex-vaimonsa kanssa vuositolkulla lasten tapaamisten takia.
meillä lasten isä ei "omasta vapaasta tahdostaan" halua olla omien lasten kanssa tekemisissä, koska se on hänen tärkeästä ajastaan pois. Ei suinkaan siksi, etten olisi hänelle lapsia antanut, olen jopa tyrkyttänyt hänelle yksinhuoltajuutta ja lasten asumista hänen luonaan, jos tilanne saisi siten lapsille molemmat vanhemmat, koska huolimatta siitä asuisivatko lapseni luonani vai ei, olisin heille silti äiti ja ikävöisin lapsiani. Lasten isä ilmeisesti ei ikävöi, tai muuten haluaa kostaa minulle lasten kautta jotain mitä en jaksa ymmärtää. Itsehän hän lähti.
tarkoitin lähinnä tuon sinun ensimmäistä vastausta edeltäneen viestin tuolle eräälle toiselle. Lähinnä juuri sillä mielellä, että omasta mielestäni lapsista pitäisi kyetäkin huolehtimaan yksin, jos tilanne sitä vaatii. En tarkoita etteikö tulisi olla apuverkostoa, mutta yksin niinkuin vanhempana. Miehistäkään kun ei koskaan tiedä ja ehkä se vastuun väistäminen heistä monille on vain helpompaa..ja itse haluan pitää tämän mielessä etten odota liikoja ja osaan varautua myös siihen sitten joskus tulevaisuudessa :P
Itse arvostan todella sitä kuinka jotkut yrittävät sopuisasti saada pidettyä lapsen molemmat vanhemmat lapsen elämässä, ja siitä kunnioitus sinulle :) Täällä vain erään mielestä tuntuu asiat olevan niin, että jos mies jättää vaimonsa niin jättää myös lapsensa ja isän ei voi sallia nähä lapsia jos isän uusi kumppani on sadan kilometrin säteellä lähistöllä ;)
Puhut, että olisit joutunut luopumaan lapsistasi jos he olisivat kohdanneet ex-miehesi uuden rakkaan.
Tajuat siis kuitenkin pohjimmiltasi, että suhteesi lapsiisi ei ole ihan kunnossa. Muutenhan äidin ei tarvitse pelätä, että lapset asettaisivat jonkun muun äitinsä edelle. Äiti saa olla todella huono äiti, että lapset hylkäisivät hänet.
Ei ole olemassa uusperheitä? Kyllä minä olen ihan oikeasti ja virallisesti naimisissa mieheni kanssa. Ja yhteiskunnan silmissä olemme ja tulemme olemaan uusperhe, koska molemmilla on ennestään lapsia. Onnettomia tai epävarmojakaan emme ole, vaikka sinä katkerana ja itse onnettomana niin haluat kuvitellakin.
Miksi ihmeessä taistelet henkeen ja vereen näitä yleisesti käytettyjä nimikkeitä vastaan tai edes käyt tällä palstalla pävittäin riehumassa? Sehän on aivan typerää ja turhaa. Eiväthän toisten elämä tai mitkään nimikkeet ole sinulta pois.
ja kirja oli tosi uusi, Siinä nimenomaan panotettiin, että ei ole olemassa äitipuolia, ei isäpuolia ym. Nimikkeet on keksitty vain omantunnon kohottamisen takia, jotta vieras ihminen tuntisi olevansa edes joku siinä yhteisössä, johon hän on tullut suvun ulkopuolelta.
Jos hyvän yhteiselämän haluaa toisen puolison kanssa, jolla on jo ennestään lapsia, on syytä unohtaa äiti- ja isäpuoli sanat, ja käyttää reilusti omaa nimeä. Jo se pelkästään synnyttää luottamusta puolin ja toisin, kun vieras ihminen ei yritä päästä perheessä samalle tasolle kuin lapsen/lasten oma äiti.
Eri asia on jos lapsen oma biologinen äiti tai isä on kuollut, ja tämä vieras henkilö vilpittömästi haluaa tukea ja olla yksi aikuinen lapsen elämässä, on äitipuoli tai äitikin sana aiheellinen, mutta vain niin, että kaikki osapuolet niin haluaa.
Että näin, ja olen TÄYSIN SAMAA MIELTÄ, kirjan kirjoittajan kanssa.
ei mulla olisi ollut mitään sitä vastaan, kunhan siellä ei maleksi niitä naisia. Kyse on vaan valinnasta. Jos lapsemme olisi valinneet isän ja jonkun hänen naisistaan, niin mihin minua olisi tarvittu? Silloin olisin poistunut lasteni elämästä kokonaan. Mutta kun niin ei käynyt, niin olen siitä onnellinen. Minä arvostan itseni niin korkealle,samoin lapseni että lapsiani en vieraiden ihmisten kanssa jaa. Joko minä tai joku muu.
"johon hän on tullut suvun ulkopuolelta."
Ihan pakko kommentoida tätä lääketieteen alan ihmisenä, että toivottavasti jokainen nainen tuleekin eri suvusta kuin hänen miehensä ;) Ja sama päinvastoin. Luultavasti ja toivottavasti se lasten biologinenkaan äiti ei samasta suvusta kuin mies ole ;D
Ja hei, jokainenhan saa varmasti olla nimikkeistä ihan mitä mieltä haluaa, se tuskin on pääongelma näissä asioissa? On niitä suurempiakin ongelmia ihmisillä kuin miettiä onko sopivaa käyttää toisesta äitipuoli nimitystä vai ei...
Ja mitä ihmeen tekemistä nimikkeillä on "omantunnon" kannalta, sitä en käsitä? Miksi ihmeessä isien/äitien uudet kumppanit tuntisivat huonoa omaatuntoa mistään? Ehkä jos on osasyyllinen eroon (ja huom. siinäkin OSA, kukaan ulkopuolinen ei ole PÄÄsyyllinen kenenkään pariskunnan eroon), mutta en usko että läheskään kaikissa tapauksissa edes näin on. Itse en ainakaan. Eikä mitään tarvetta yrittää päästä samalle tasolle lapsen biologisen äidin kanssa. Ja ihan hyvä jos lapsi (oppiessaan kunnolla puhumaan) alkaa kutsua etunimeltä. Etunimi sattuu olemaan muuten sama kuin biologisen äidin voi ei, pitäisiköhän nimikin vielä vaihtaa ;)
eihän ne kuulukkaan sun elämään!! Entinen miehesi on entinen. et sinä merkitse hänelle enää mitään, vaan hänen naisensa joka tällä on!!
mikäs sinua niissä naisissa oikein kismittää? Hmm?? Oletko itse muka joku nunna? Etkö harrasta villiä elämää miesten kanssa? Onko sinulla itsetunto ongelmia? Vai kaipaatko exäsi kainaloon? MIKÄ SUA OIKEIN VAIVAA??????????
Mikähän mahtoi olla teoksen nimi? Ja että ihan sanottiin, että omantunnon kohottamiseksi keksitään nimikkeitä, jotta kuuluisi olevansa osa sukua, jonka ulkopuolelta on tullut. Heko heko, sanon minä. Tuo ajatus on sinun päästäsi, ei kenenkään "asiantuntijan". No, jos sinä olet oikeasti biologisesti osa miehesi sukua, selittänee ajatustesi juoksun...
Ja nimikkeistä sen verran, että eihän kukaan kotonansa huutele äiti- tai isäpuolta. Etunimillä arjessa puhutaan, mutta kun halutaan ulkopuolisille selventää perhesuhteita, puhutaan yleensä tietyillä nimikkeillä.
Tässä sinulle yhtenä esimerkkinä linkki TODELLISEEN tutkittuun "asiantuntijatason" kirjallisuuteen: Päivi Sutisen pari vuotta sitten julkaistuun väitöskirjaan Vanhempana ja aikuisena uusperheessä (myyttejä äitipuolesta).
http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kay/kasva/vk/sutinen/
kun noin ärhäkkäästi kommentoit!;) Niinpä, huono omatunto tulee juuri siitä että rikkoo toisten perheen. Olishan se outoa ellei tulisi. Itse en koskaan voisi viedä keltään lapselta isää tai naiselta miestä, en ainakaan tuntematta syyllisyyttä.
Väännän sen vielä tässä rautalangasta!
Minä ja ex miehemme ja lapsemme ollaan samaa sukua, koska oltiin perhe.
Nyt kun mies lähti, ja jos hän ottaisi uuden eukon, olisi hän tullut meidän sukuun ulkopuolelta, koska lapset ovat meidän, ei hänen. Hän olisi ulkopuolinen ihminen.
Ja siitä syystä, en suvaitse, että kukaan ulkopuolinen, uusi miehen eukko olisi tekemisissä lastemme kanssa, joten sen kielsin heti alkujaan.
Lapsemme ei ole hänen sukuaan, vaan minun ja ex mieheni.
kaipaa,joka kyllästyy ja hylkää perheensä. Ääliö sellasta kaipaa.
Olenkin sanonut lapsille aikanaan, että en koskaan toivonut teille tuollasta isää, joka lapsensa jättää, mutta kun se ei ollut minusta kiinni. Minä en ole ikinä lapsiani hylännyt enkä hylkää.
Ex mies sanoikin kun hylkäsi meidät, että olen paras äiti minkä lapset voivat saada. Ja minua hän rakastaa, ettei toista yhtä ihanaa naista tule hänen elämään. Yritti kai pyydellä anteeksi. Mutta kuten sanoin, käytettyä miestä en takasin huoli.
Minunkin mieheni jätti minut ja lapset toisen naisen vuoksi. Sille en voi mitään ja elämä jatkuu kaikesta huolimatta. Vaikka miehelleni en enää kelvannut niin kelpo nainen minä vielä olen enkä halua jäädä yksin. Nokka kohti uusia seikkailuja ja onhan niitä sitten eron jälkeen ollutkin. Ja voin sanoa, että onneksi on ollut. Olisinpa jäänyt paljosta vaille jos entisen ukon kanssa vielä olisin. Toivottavasti sinullakin on omaa elämää ja saat nauttia naisena olon ihanuudesta jonkun miehen seurassa. Mikä sen parempaa laastaria eron jälkeen!!!
Minä en ole, etkä sinäkään, ex-miehelle mitään sukua. Olemme olleet samaa perhettä avioliiton aikana, mutta sekin perhesuhde katkeaa eron myötä. Lapset kuuluvat sen sijaan sekä isänsä että äitinsä sukuun.
Minä, lapseni ja nykyinen mieheni olemme samaa perhettä (näin myös viranomaisten mielestä) ja lapseni myös minun sukuani. Lisäksi vain lapseni ilman minua ovat myös osa ex-mieheni perhettä ja sukua. Perhe-käsitehän ei vaadi yksistään biologisia siteitä, vaan sillä tarkoitetaan samassa taloudessa asuvia ihmisiä.
Sinun logiikallasi nykyinen mieheni olisi tullut minut naituansa ja lapseni tavattuansa myös entisen mieheni sukuun tai perheeseen. Ihan hullu ajatuskin!
Tässä sitä rautalankaa sinulle...
Ja myös tarinoita tosielämästä: minä kiljuisin riemusta ja heittelisin kärrynpyöriä pihalla, jos lasten biologinen äiti ottaisi vastuuta lapsistaan ja ennen kaikkea olisi äiti heille (eli nousisi sille kuuluisalle "äidin tasolle", josta toitotat). Mutta ei - hän hylkäsi lapsensa ja miehensä, muuten useita vuosia ennen kuin me mieheni kanssa tapasimme. Nyt jättää ilomielin lapset ja heidän arkielämänsä minun, ÄITIPUOLEN, käsiin, ymmärtämättä että lapset tarvitsevat häntä.
Moni ihmettelee täällä kirjoituksiasi, mutta minä sen sijaan ymmärrän Sinua. Purat vain pahaa oloasi. Kirjoituksesi tosin kertovat siitä, että käsittelet asioita melko suppeasta kokemus- ja tietopiiristä käsin, tuntematta kovinkaan hyvin sinua ympäröivän yhteiskunnan toimintaa.
Eli sitä juridiikkaa: nykyään perheoikeudessa ei puhuta vanhempien oikeudesta lapseensa, vaan pikemminkin lapsen oikeudesta vanhempiinsa. Sinulla täytyisi olla TODELLA järeät perustelut sille, että saisit oikeuden päätöksen tapaamisoikeuden rajoittamisesta ex-puolisollesi, eli lasten isälle. Silloinhan lasten oikeutta isään rajoitettaisiin. Ja sitä, kuka ex-puolison seurassa on, kun hän lapsensa tapaa, et pysty mitenkään kontrolloimaan.
Olisitko todella vain "poistunut lastesi elämästä"?
Aikas kylmältä ihmiseltä vaikutat, eivätkö lapsesi merkitse sinulle yhtään mitään?
Minulle ei tulisi koskaan sellaista tilannetta, etten haluaisi olla lasteni elämässä. Se ei ole minkäänlainen uhka, että kuinka paljon he tuntevat ihmisiä. Tuntekoot vaikka ketä ja voivat pitääkin heistä, ei se ole minulta pois. Päinvastoin on ihanaa tietää olevansa se kaikkein rakkain aikuinen, vaikka lapsillani onkin paljon aikuisia tuttavapiirissään. Jopa ex-mieheni nykyinen rakas.
Ehkä se johtuu siitä, että lapseni tietävät, että rakastan heitä yli kaiken. Mikä onkin totta, rakastamisen taito onkin antaa tilaa elää eikä tehdä toiselle vankilaa.
lapseni jättämään. Lapseni ovat minulle koko elämä.
Kyse oli siitä, että jos joku uusi nainen olisi ex miehen elämässä, ja lapset olisivat valinneet isän luona asumisen, ja siellä olisi joku eukko myös asumassa, niin silloinolisin poistunut lasten elmästä, sillä eihän minua silloin enää olisi tarvinnut. Miksikään viikonloppuäidiksi en olisi ryhtynyt, onhan kyse omista lapsistani.
Se olisi ollut niinkova paikka, jos lapseni eläisivät isän ja hänen uuden eukkonsa kanssa, ja minä, oma äiti en voisi olla lasteni kanssa jokapäivä.
Siksi en anna miehen uusiennaistenkaan tavata lapsiani, koska olen lasten oma äiti, ja päätän paljosta heidän asioista. Enkä voisikuvtella että vieraan ihmisen huonot vaikutteet heijastuisi lapsiini. Minun lapsiani ei vieraat ihmiset pilaa.
Sanoin, että jos löydät uusia naisia, lapseni eivät kuulu siihen yhtälöön. Mies ymmärsi eikä lapseni ole heitä koskaan nähneetkään. Eikä ex mies ole koskaan edes sitä vaatinutkaan. Fiksu mies, sillä ei halua minua loukata.
Mistä päättelet minua tuntematta, että olisin vienyt joltain miehen? Kuule..tuon naurettavampaa väitettä ei olekaan. Tietäisit sen jos tuntisit minut :) En missään nimessä koskaan halunnut miestä, jolla on ennestään lapsi. Ja jos olisin sen heti alussa tiennyt, ei tässä edes oltaisi.. Ja avioliittoa ei kummallakaan ole edes takana, ja yhtäkään liittoa en ole rikkonut, sori vaan ;) Lisäksi muutin itse kauemmas toteuttamaan joitain unelmiani enkä edes siis roiku miehen enkä hänen lapsensa jaloissa. Joten mistään et voi minua syyttää, ikävä tuottaa sinulle pettymys ;)
hylännyt sinut ja lapsesi (kuten aina toitotat), mutta nyt hän onkin fiksu mies? Onko tuossa logiikkaa?
että sinäkin kohtaat kuoleman vielä jonain päivänä etkä ole päättämässä lastesi asioista? Kannattaisi siis vähän pyrkiä itsenäistämään heitä enemmän, kuten vanhemmat yleensä tekevätkin.
Ja sosiaalisesti ( oma mielikuvitusmaailma mukaan lukien) voit olla miehesi suvulle 'sukua', mutta biologisesti ja juridisesti et. Piste.
Olisi muuten kiva kuulla yksikin hyvä syy täällä palstalla pyörimiseesi? Kun et uusperhe-elämästä edes mitään tiedä. No, siihen kysymykseen et kyllä tule koskaan vastaamaan, kyllähän se jo arvataan.
koska uskoo itsekin että hänen tilapäisnaisensa olisivat olleet huonoa seuraa lapsillemme. Sen tähden ei ole itsekkään halunnut heitä meidän silmien alle tuoda. Häpee heitä, ja kunnioittaa meitä ja meidän toiveita.
Muuten mies ei kummosempi ole kun pystyy perheensä hylkäämään.
että miehelläsi on huono maku naisten suhteen.
sitä onkin, ainakin joidenkin mielestä. Mutta, exät, ne ekat vaimot, niinkuin minä, olemme kuitenkin niitä parhaita ja ensimmäisiä, siksi uusille naisille on niin vaikea hyäksyä miehen menneisyys, kun toinen on aina toinen.
eihän meistä kukaan tänne jää, et sinäkään. Enpä päätä nytkään enää kaikista asioista, sillä lapseni ovat lähes aikuisia. Mutta samoilla linjoilla ovat, että kun isä hylkäsi, niin ymmärtävät, että ei heidänkään tarvi hyväksyä kaikkea isältään vaikka kuinka olisi isä. Sitä saa mitä tilaa.
Etkö tuolla aiemmin morkannut ex-miestäsi siitä, ettei hän tapaa lapsiaan?
Kuitenkin itse olisit tehnyt samoin jos lapset olisivat PÄÄSSEET isälleen("Miksikään viikonloppuäidiksi en olisi ryhtynyt.."). Aikamoista kaksinaamaisuutta. Haukut isää siitä minkä itsekin olisit ollut valmis tekemään.
Lapsillesi ei varmaankaan olisi ollut pahitteeksi tuntea ja kokea normaalin ihmisen hyviä vaikutuksia, jollaisia ex-miehesi uudet rakkaat ilmeisesti ovat, koska koet heidät noin isoksi uhkaksi.
En muuten usko, että ihminen joka pystyisi jättämään lapsensa oman ylpeytensä vuoksi, voisi tuntea oikeaa äidinrakkautta.
kysymys kuuluukin että kenen mukaan olet se ensimmäinen ja PARAS vaimo? Et ilmeisesti ainakaan miehen mielestä, kun lopulta päätyi jättämään? Ja sittenhän minulla onkin vielä sinun näkökulmastakin toivoa oman mieheni suhteen, hän kun ei ole koskaan naimisissa ollut ja olen ensimmäinen, jonka kanssa hän naimisiin lähitulevaisuudessa haluaa ;)
Mutta siis oikeesti, miksi ihmeessä jankkaat ja jankkaat ex-miehestäsi joka paikassa? Haluatko antaa hänelle noin paljon valtaa elämäsi suhteen, kun annat hänen seikkailla ajatuksissasi koko ajan?
ovat "lähes aikuisia"? Silti olet puhunut kuinka jollain on jo oma perhekin ja olet isovanhempi?
Mieshän teki siis aivan kuten tämä "äitikin" olisi tehnyt tilanteessa, jossa lapset olisivat asuneet isällään eli miksi haukkua miestä, jos itse olisi vastaavassa tilanteessa äitinä toiminut aivan samoin. Jos äitiä ei olisi enää tarvittu niin miksi tässäkään tilanteessa isää olisi alun perinkään tarvinnut saada pitää lasten elämässä?
ja olen todellakin mimmi,kultainen mummi lapsenlapselleni. Ylepä olen kaiksita omistani.
kyse oli siitä,j os lapset olisivat valinneet isän ja hänen yöperhoset, sillon olisin ollut tarpeeton, enkä näkisi mitään syytä miski jakaisin jonkun eukon kanssa MUN OMAT lapset. En voisikuvitella tilannetta, jossa lapseni olisivat vieraan ihmisen kanssa, oikein yököttää. Siitä oli kyse, että en suvaitse vieraita ex miehen naisia lasteni elämään.
niin alentavaan sävyyn miehesi "uusista naisista". Ihan kuin hänellä ei olisi minkäänlaista arvostelukykyä naisten suhteen. Mutta onhan hän sinutkin silloin joskus aikanaan kumppanikseen valinnut, ja mielestäsi se ei ollut tietenkään huono valinta, joten miksi hän nykyään valitsisi sen huonommin?
että hylkää oman perheensä ja lapsensa täysin piittaamatta edes lasten tunteista.
On hyvin alentavaa mieheltä moinen toiminta.
Sitten vielä uskoo ja luulee, että hyväksymme hänen toimintansa, ja annamme anteeksi kaiken. Meillä se ei onnistu, ei koskaan.
Kuvittelee että hyväksymme hänen uudet naisensa, vaikkei osannut minunkaan kanssa lapsista huolehtia vaan paeta, kun aina ei kaikki mene suunnitellusti. Asoita voi korjatakin.
Me emme hyväksy niitä naisia, ja sillä sipuli. Ellei mies pysty olemaan perheensä kanssa, niin kuin pystyy olemaan uusien naisten kanssa? Aivan outoa.
Jos haluaa olla isä, pystyy siihen ilman naikkosia, ellei pysty niin ei voi mitään. Kuinka pystyisi, ellei pystynyt minunkaan kanssa. Minun lapseni ei ole näyttely esineitä vieraille naisille. Minun lapsiani ei uudet naiset pilaa ja tuhoa heidän elämää. Onneksi tajusimme ajoissa, eikä heistä ole ollut haittaa meille, kun emme ole heitä edes nähneetkään.
Miehesi uusia naikkosia et hyväksy ja ok, se on sinun asiasi. En minäkään halua tavata mieheni naista, jonka kanssa aloitti seurustelun jo avioliiton aikana. Lapset kyllä ovat naisen tavanneet sillä luotan kyllä siihen, ettei mieheni mitään ns. huonoa naista elämäänsä ole ottanut.
Sinä olet nainen vai oletko unohtanut sen puolen itsestäsi kokonaan olemalla vain äiti ja mummi? Mielestäni sinunkin elämääsi pitäisi kuulua naisten ilot; seksi, miehen kosketus ja läheisyys. Olet ilmeisesti kaiken tämän kieltänyt itseltäsi koska et halua esitellä lapsillesi vieraita miehiä. Vaikka minut petettiin ja jätettiin, niin nainen minussa ei kuollut. Kaipaan läheisyyttä ja kosketusta; onneksi olen sitä saanutkin sen jälkeen kun pahin eron tuska oli taakse jäänyttä elämää. En jää tuleen makaamaan vaan jatkan elämää täysillä. Tiedä mitä kaikkea elämällä on minulle ja lapsille vielä tarjolla. Toivossa on hyvä elää! Katkeraksi ex:ksi en aio ruveta vaikka välillä mieli tekisi. Siitä ei ole hyötyä kenellekään., kaikista vähiten itselleni ja lapsilleni.
Ihanko todella ajattelet omistavasi lapsesi, kun et halua vieraita ihmisiä omien lastesi elämään? Vai etkö luota lasten omaan arvostelukykyyn ihmisten suhteen? Jos ne ovat kunnolla kasvatettuja, pystyvät kyllä tekemään ihmisistä omat päätelmänsä. Toivottavasti.
olleet tekemisissä ihmisten kanssa, mutta en ole voinut antaa heidän isänsä naisten sotkea ja pilata lasten elmää. Mies itsekin ymmärtää sen, eikä tunge niitä vaihtuvia meidän elämään. On tiennyt tehneensä väärin, hylätessään meidät, joten ei kuvittelekaan, että hyväksyisimme hänen tekonsa. Kun itse pilasi lasten elämän, niin ymmärtää ettei kukaan muu enää voi tehdä niin.
minä. isä saa tavata niin paljon kun haluaa. naikkoset pysyköön poissa.
Etkö saa tukea muualta kuin itseltäsi?! Heh....
esim. täältä.
uusi rakas kävi miehesi kaappaamassa sinulta?
Sinähän tässä tarinassasi olet se toiseksi jäänyt jos ex-miehelläsi on uusi, ihana onni jonkun muun naisen kanssa.
Ex-miehesi tuntuu kyllä ihan fiksulta kun ei kehtaa esitellä sinua uudelle rakkaalleen.
Tuliko aika pitkäksi vai eikö resptiäsi enää uusittu?
Ikäväkseni pitää kertoa, ettei lissuilu ole itse keksimäni termi. Se on vain niin osuva! On muitakin kuvaavia nimiä, joku voi esimerkiksi olla urpo.
Myönnän, että se on hieman halpa keino, mutta kummasti toimii aina.
P.S. Onnittelut persoonallisesta viestistäsi.
joskus aikoinaan pyörinyt nikki "Lissu", jolla oli aivan sama virsi kuin tällä tämän ketjun aloittajalla. Minä siis ainakin tiedän, että ketä Lissulla tarkoitetaan.
Mikä viksu? Ai niin kuin vinksahtanut? Vai tarkoititko kenties FIKSU?
mene sinne iltakouluun!
Onko "oppiäitimme" päässyt TAAS lomille????
Siis miehesi vai ex-miehesi? Perheesi (sinä lapsesi mahd.kumppanisi) vai ex-perheesi? Ja koskaan ei ole naikkosia ollut, mutta silti sulla jotain oikeaa kokemusta heistä.
No jokatapauksessa; en sietäisi minäkään, jos aviomieheni toisi jonkun naikkosen perheeseemme!;D Tuskin kukaan vaimo sietäisikään...Tai mies, että vaimo toisi jonkun miekkosen.
Jos sitten taas puhut exästäsi ja hänen kumppanistaan, niin se asia ei sinulle kuulu. Eikä minulle kuulu exäni parisuhde-elämä. Yksinkertaista. Avioeron otitte, joten turha enää nokkaa kopputtaa jos ex ei leiki aviomiestä/vaimoa.
Minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia miehen exästä, joten ihmettelen että mitä ihmettä sinäkin kouhkaat asioista, joita et ikinä ole edes joutunut kokemaan?
Lopuksi: Miksi ihmeessä ihmiset eroavat, jos he eivät voi kuitenkaan päästää irti menneestä? Itselleni ei ikinä olisi tullut mieleenkään lähteä sättimään exää naisvalinnoistaan. Ja perhe. Riippuu mistä suunnasta katsoo. Eron myötä ainoa yhdistävä tekijä on lapsi perheeseen liittyen. Exät eivät enää ole perheenjäseniä. Lapselle ne vanhemmat ovat perheenjäseniä, mutta eronneelle se exä ei ole eikä heitä voi vaatia muuta ajattelemaan. Jos tämä ei käy, niin kannattaa selvyyden vuoksi paukauttaa yhteen ja alttarille uudestaan eikä tahalleen tehdä elämästään vaikeaa.
Oletkin näköjään palannut. Voi sinnuu.
Vaikka kuinka käyttäisit musertavaa tahtovoimaasi ja pää punaisena pinnistäisit, asiat eivät muutu sellaisiksi joiksi tahdot.
Totuus voi satuttaa, mutta ennemmin todenmukainen maailma kuin hallusinoitu.
*taputus olkapäälle* koita jaksaa. Ei kukaan tahdo sua satuttaa.
todeta kuin, että heräähän unestasi Ruusunen!
Ymmärrän, että voit pahoin erostasi ja olet onneton toisin kuin haluat nimimerkilläsi vakuutella (itsellesikö lähinnä?). Kirjoituksesi nimittäin kertovat kaikkea muuta kuin onnellisuudesta, eikä elämäänsä tyytyväinen ihminen jaksaisi näillä palstoilla käydä vuosia räkyttämässäkään. Ja jos tuolla linjalla jatkat, et voi onnelliseksi koskaan tullakaan.
Itse toista kertaa aviossa olevana voin todellakin vakuuttaa, ettei se ensirakkaus ja -liitto ole aina se paras. Oikean kumppanin valinta ei nimittäin ole niin simppeliä kuin sen haluaisi olevan ja niissäkin valinnoissa voi todellakin mennä metsään. Ajattelen toki lämmöllä lasteni isää ja ensimmäistä puolisoani, mutta parisuhdetta hänen kanssaan en todellakaan enää kaipaa. Nykyinen liitto ja mies tyydyttää kaikki ne tarpeet, joita parisuhteessa kaipaan -ja vieläpä ekstraa siihen päälle.
tosiasioita. Sekä exien että nyksien kannalta. Exille voisi vastineena esittää, että miksi ette pitäneet parempaa huolta suhteenne ja perheenne tilasta silloin kun elitte ydinperheessä? Miksi päästitte liiton ajautumaan eroon asti? Totuushan on, että suurin osa uusperheistä muodostuu epäonnistuneiden ydinperheiden pohjalta. Jos ydinperheet saataisiin pidettyä kasassa, ei lapsettomilla ihmisilläkään olisi mahdollisuutta alkaa seurustella ihmisten kanssa, joilla on lapsia. Eikös?
Sitten siitä, kuinka uusi nainen tai mies on väkisin vietellyt perheestä äidin tai isän. Haloo, uskooko joku oikeasti, että joku lähtisi OIKEASTI hyvästä suhteesta noin vaan ja jättäisi perheensä tehdäkseen asioista entistä vaikeampia itselleenkin siinä samalla?
Jos joku on sitä mieltä, että hänen puolisonsa on joku ulkopuolinen pystynyt itseltä ja perheeltään "kaappaamaan", niin olisiko aika miettiä olisiko kumppaninvalinnassa ollut parantamisen varaa? Oliko järkeä varsinkaan lapsia hankkia ihmisen kanssa, joka on noin vietävissä?
No sitten tulee varmaan puolustelut siitä, kuinka ei voinut tietää, miten helposti tämä lasten äiti/isä olisi valmis lähtemään toisten matkaan. No monissa tapauksissa ei varmasti olisikaan voinut tietää, sillä eihän nykyään juurikaan uhrata aikaa siihen kumppanin tutustumiseen!! En yhtään ihmettele, miksi eroja tulee niin paljon nykyään. Ihminen toisensa perään kertoo, kuinka on oppinut tuntemaan puolisonsa täydellisesti jo puolenkin vuoden (tai jopa kuukausien) sisällä ja tietää että tässä on nyt sitten se oikea. Lisäksi ihmisillä tuntuu olevan hirmuinen tarve leikkiä kotia ja perhettä toisen kanssa jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Onhan siitä jo monesti ollut mediassakin esillä, kuinka asiantuntijat varoittelevat yhteen muuttamisestakin jo vuoden tuntemisen jälkeen.
Kannattaisi siis miettiä, eteneekö kenties liian nopeesti suhteessaan ja lapsien hankkimisen suhteen. Olisihan se jo lapsen edun mukaista, että puolisot tutustuisivat ensin toisiinsa huolellisesti ennenkuin alkavat lasten saamista edes harkita.
Ihan älytöntä hosumista asioiden suhteen nykyään. Kaiken pitäisi tapahtua nyt ja heti. No siitä vaan - mutta kannattaisiko samalla myös varautua mahdollisiin takapakkeihin jo ennalta? Ja näitä asioita kannattaisi omasta mielestäni miettiä niin exien kuin nyksienkin.
Monesti varmaan nyksät tuntevat aluksi kateutta, mustasukkasuutta ja mitä lie kumppanin entistä ja ehkä heidän lapsiaan kohtaan. On varmasti normaaliakin tuntea niin, kunhan ei jumitu näihin tuntemuksiin ja ajatuksiin. Kun järjellä ajattelee, niin mitä ihmeen syytä on tuntea kateutta ym naisen/miehen entisestä suhteesta ja lapsista jne? Emmehän varmaan itse haluaisi samanlaista suhteen kulkua (muutto yhteen toisen kanssa, mahdollinen avioliitto, lasten hankkiminen, suhteen kariutuminen, ero..) omalle kohdallemme tässä suhteessa? Ja näinhän kumppanin edellisessä suhteessa on ilmeisesti useimmiten käynyt. Ja eihän tällaista ole mitään syytä kadehtia? Joten keskitytään me nyt tutustumaan tähän kumppaniin ja muodostamaan vahva ja kestävä suhde, niin voimme saada vielä vaikka mitä :) Tämä koskee myös tätä valtaosaa existä, jotka elämäänsä jatkavat kaikista vastoinkäymisistä huolimatta ja toivon mukaan onnistuvat nyt uudella yrityksellä luomaan itselleen sellaisen suhteen, jollaisen oikeasti haluavat. Varmasti monet nyksät ovat myös jonkun exiä.
melissalta ! Toivottavasti jatkat samalla tiellä.