tää on kaikki totta mitä täs ny kirjotan
mua on kisattu ekalta lähtien ja oon nyt amiksen ekalla.
mun isä sai vasemman laskimon veritulpan aiheuttaman sydänkohtauksen ku olin 13v.
täl hetkel mun ainut kaveri on tietokone ja pari netistä hommattua messenger kamua
koulu menee perseellee (on tullu hylättyjä)
silti mä en oo kertaakaa viillelly tai mitää muutakaa angst meininkiä, vaa joka päivä herään ilosena hymyillen ja nauraen. Koulussa istun nurkassa yksin kuunnellen musiikkia, mut ei se saa mua surulliselle päälle,leipäveistä mun kätee tai napsii jotai vitun masennus pillereitä. Mun koko elämä on ollu yhtä helvettii mut semmost elämä on ei jostai pikku vastoinkäymisest tarvii heti ruvella viiltelee ja angstaa. vittu te ootte oikeesti sairasta porukkaa
mua on kisattu ekalta lähtien ja oon nyt amiksen ekalla.
mun isä sai vasemman laskimon veritulpan aiheuttaman sydänkohtauksen ku olin 13v.
täl hetkel mun ainut kaveri on tietokone ja pari netistä hommattua messenger kamua
koulu menee perseellee (on tullu hylättyjä)
silti mä en oo kertaakaa viillelly tai mitää muutakaa angst meininkiä, vaa joka päivä herään ilosena hymyillen ja nauraen. Koulussa istun nurkassa yksin kuunnellen musiikkia, mut ei se saa mua surulliselle päälle,leipäveistä mun kätee tai napsii jotai vitun masennus pillereitä. Mun koko elämä on ollu yhtä helvettii mut semmost elämä on ei jostai pikku vastoinkäymisest tarvii heti ruvella viiltelee ja angstaa. vittu te ootte oikeesti sairasta porukkaa
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itselläni suunnilleen samanlaista (ystäväni teki itsemurhan vasta) ja jokapäivä hyvällä tuulella, mutta ota huomioon etteivät kaikki ole henkisesti yhtä voimakkaita.. Jotkut masentuvat sekä menettävät itseluottamuksensa jo pienistäkin vastoinkäymisistä toisin kuin toiset.
Ei sun elämäs miltään kovalta vaikuta vaan aika tavalliselta. Uskon, että itseasiassa olet kokenut elämäsi pumpulissa asumiseksi koska ajattelet vain itseäsi.
Joo, itsekin koulutk unnialla menin ihan kunnialla läpi, yritin tosissani, valitin vain harvoin, joka suunnalta paskaa niskaan, ainoa hyvä elämässä itse hankittua. SItten meni viiltelyyn kun kouylujen jälkeen huomas ettei hyötyä ees pyristellä.
Juuri noin pitäisikin toimia! Olen sitä mieltä, että angstailu on vaan jotain huomion hakemista ja mitä oikeesti joku viiltely auttaisi? pahentaisi vain asioita.. Joo jos tulee pieniäkin vastoinkäymisiä niin ollaan ihan omg viils..Sitä paitsi elämme vain yhden kerran, miksi tuhlata kallisarvoista nuoruutta??
Hah, mäki aina naureskelen koulussa niille pikkupissiksille, jotka istuu kavereiden kans valittamassa miten rankkaa on ku äiti ei ikin anna rahaa vaatteisiin. No buuhuu, on se elämä rankkaa....
Varmaa iteki syyllistyn joskus angstaamaa siillee pääni sisällä, mutten ikin kyl oo viillelly tai ees mitää lääkkeit napsinu...
Ku mä oon huonol tuulel, mä vaa oon.. Mä en puhu ja istun vaa yksin jossain mis ei oo ihmisiä..
Kyl ne on vaa nii säälittäviä ne pikku yläasteelaiset, jotka tarttuu veitsee, joka pienimmästäki asiasta... EI jumalauta!!!
Mut kai se kuuluu ikäää...
on tosi typerää alkaa viiltelemään, vaikka sen takia että on lihonut. ei silloin ole menettänyt mitään rakasta. itse olen menettänyt kaksi läheistä ystävää lyhyen ajan sisällä,kaverini puhuvat minusta paskaa selkäni takana, vanhempani uhoavat erota ja olen lihonut mutta en minä viiltele. jos ei ole menettänyt ketään itselleen tärkeää henkilöä on mielestäni täysin turhaa ruveta angstaamaan kaiken maailman pikku asioista, kun täällä maailmassa on sellaisia joilla on oikeasti vaikeaa.
Miksi viillellä kun itsemurha on huomattavasti parempi ratkaisu? Mutta voi olla että viiltely on osaksi kipuun tutustumista jolloin itsariin on alempi kynnys. Itsekään en ole ikinä viillellyt ellei oteta yhtä kertaa kun työnsin veistä jalkaani ja revin sillä myös käsivartta. En usko, että kukaan viiltelee sen takia että on lihonut. Joku voi sanoa niin mutta varmasti vain piilotellakseen jotain toista asiaa.
"jos ei ole menettänyt ketään itselleen tärkeää henkilöä on mielestäni täysin turhaa ruveta angstaamaan kaiken maailman pikku asioista, kun täällä maailmassa on sellaisia joilla on oikeasti vaikeaa."
Toi on lopulta aika tyhmä sanoa, että "ei sulla ole oikeutta tuntea pahaa oloa kun mielestäni sulla ei ole asiat tarpeeksi huonosti". Jokainen kokee asiat omalla tavallaan jne. Esim. omasta mielestäni läheisten menettäminen ei ole mitään. Minulta on kuollut muutama ok läheinen, mutta parille muulle tyypille olen toivonut käyvän samoin.
Muistakaa ett ihmiset on erilaisia ja toiset ovat herkempiä kuin toiset. Herkkyydellä tarkoitan nyt empatiaa ja muita sen kaltaisia tunteita. Tollanen huonot olot sydeemi ei edes masenna, lähinnä vahvistaa. Jos masentaa niin on hakemalla haettua. Yliempatia on se ongelma, selitän tarkemmin vain jos joku kysäsee.
Sinun rinnallasi voisin toivottaa samaa sinulle, pienistä asioista aloitit räyhäämisen.
Huomaatko? Ihmisiä ja lähtökohtia on monenlaisia. Arvosta jokaista.
...tämäkin riippuu aivan ihmisestä. Toinen ei masennu, vaikka mitä tulisi ja toinen taas on ihan alamaissa pikku jutuista. Jotkut taas ovat näiden kahden tunteen välimaastossa ja ovat välillä surullisia ja välillä iloisia, välillä masentuneita ja välillä pirteitä. Itse olen tätä viimeistä luokkaa :) Mää en ole ikinä viillelly, enkä kyllä tunne siihen mitään suurempaa tarvettakaan - ei kipu kipuun auta. Oma isäni oli puoli vuotta sairastamassa syöpää sairaalassa ja laihtui sillä noin. 30kiloa, mutta selvisi kuitenkin. En osaa surra ihmisiä, jotka kuolevat, mutta jotakin minut yksin jättäviä kyllä - mikäli olen päästänyt heidät sydämeeni. ... Surulliselle päälle kyllä minut saa se, että itse istun yksin nurkassa kuuntelemassa musiikkia, kun joku haukkuu ja mut jätetään ulkopuolelle sosiaalisena ihmisenä... ... Mutta kukin tavallaan... Yksinäisyys satuttaa - ainakin yleensä. Jos se ei satuta sinua, niin sitten ei. Kaikki on ihmiskohtaista ja toisiin sattuu toinen juttu ja toisiin taas toinen. Toiseen voi sattua, kun isä kuolee ja toinen ei tunne mitään sen tapahduttua.
toivottavasti et pidä tätä tungettelevana kysymyksenä tai mitään mut kuoliko sun iskä siihen sydänkohtaukseen? Jos kuoli nii otan osaa... Jokaisella on oikeus mielipiteisiin... ja oot kyllä oikeessa siinä, että pitäis kestää... en haluais olla sellanen ku olen, eli halveksua sitä ku joku itkee, mut en ite oo ikinä itkeny nii, että joku näkis... siks mä kai sitä halveksunki... jos sattuu nii jotenki sitä ei musta vaan sais näyttää... mä esitän ilosta... ehkä mä täällä angstaan joskus just siks, että puran paineita, ku esitän aina ilosta normaalisti... ääh.. anteeks - mää vaan höpötän täällä jotain outoo joka on varmaan täysin vastaan sun käsityksiäs ja sun mielipiteitä O.o sori, että oon välillä angstmassaa O.o
itse en siihen pysty. Nykyään oon alkanu kovettaan itteeni. En haluu enää näyttää tunteitani. Inhottavinta on jos joku sanoo että en mä voi angstata eihän mulla oo mitään syytä. Naurettavaa väittää että sais masentaa vaan jos on joku läheinen kuollut tai vastaavaa. Kyllä ihmisillä voi olla muitakin ongelmia vaikka ne ei muita ihmisiä liikuttaiska. Lisäks on naurettavaa yleistää et kaikki viiltelevät masentuneet henkilöt on jtn vitun teinilissui, niillä voi olla muitakin ongelmii