Mitä mieltä te oikeat opettajat olette lyhyitä sijaisuuksia (sairauslomat,koulutus) tekevistä epäpätevistä sijaisista?
Olen ilmoittautunut asuinkaupunkini ns.sijaislistalle ja jännityksellä odotan aina uudessa paikassa, kuinka minut otetaan vastaan..
Välillä tuntuu, kuin olisin "näkymätön" opettajanhuoneessa, vaikka reippaasti esittäydyn kaikille ja yritän viritellä pientä keskustelua...
Minulla ei ole alan koulutusta, johtuneeko nuiva kohtelu siitä...kovasti puhelimeni kuitenkin soi, kun joku sairastuu!
Olen ilmoittautunut asuinkaupunkini ns.sijaislistalle ja jännityksellä odotan aina uudessa paikassa, kuinka minut otetaan vastaan..
Välillä tuntuu, kuin olisin "näkymätön" opettajanhuoneessa, vaikka reippaasti esittäydyn kaikille ja yritän viritellä pientä keskustelua...
Minulla ei ole alan koulutusta, johtuneeko nuiva kohtelu siitä...kovasti puhelimeni kuitenkin soi, kun joku sairastuu!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä välitä, nuiva koppava opettajalauma ei koskaan tule sinua arvostamaan, mutta tietenkin joskus jossain joku fiksu toisinajattelijatyyppinen opettaja voi jutella sinulle niitä näitä ja ehkä jopa auttaakin sinua. Tämä nyt tietenkin kuulostaa sinusta tylyltä, mutta tätsit, opettajat ja koulut ovat vielä hyvin hierarkkisia ja sulkeutuneita systeemeitä. Ole pikemminkin iloinen siitä, että saat sijaisuuksia, kun ilmeisesti olet ison kaupungin alueella, missä vakinaisempaa open hommaa ei saa kuin suhteilla (myös sellaisillakin), ulkonäöllä ja oikealla puoluekirjalla. Sitäpaitsi, opettajat sairastelevat paljon, lähtevät milloin mihinkin posliinimaalauskoulutustilaisuuksiin ja tämähän kerryttää sinulle ihan mukavan kuukausipotin. Jo muutaman vuoden päästä sinulla on niin laaja kokemus eri aineiden opettamisesta, että pääset luokanopettajaksi vuoden keikalle johonkin kouluun ja ehkä toiseksikin. Voi myös jopa olla niin, että sinä pääset helpommin töihin kuin opettajaksi kouluttautunut, koska kunta ottaa mieluummin edullisemman ja muodollisesti epäpätevän tarjokkaan opettajaksi. Kuitenkin pätkis-opettajana oleminen vuodesta ja jopa vuosikymmenestä toiseen ei ole hauskaa, koska olet aina epävarma tulevaisuudestasi. Mutta! Kun astut seuraavaan opehuoneeseen, älä sössötä niinkuin minä vaan pidä jäätävänkylmä Putin-ilme elikkä naama peruslukemilla.
Voit kyllä tilastoista tarkistaa, että opettajilla on ainakin julkisen sektorin vähäisimmät poissaolot. Olemme sairainakin töissä. Se tuntuu monesti paremmalta ratkaisulta, koska sijaisen kanssa tunnit eivät yleensä suju ihan normaalilla tavalla (ei ole sijaisen vika) ja joudumme yleensä joka tapauksessa suunnittelemaan opetusta eli kehittämään ohjelmaa, josta sijainenkin selviää. Helpommalla pääsee, kun tulee vaan suosiolla itse duuniin.
Onkohan ap:lla paljon kokemusta lyhyistä sijaisuuksista muilla aloilla? Ovatko muuta ammattiryhmät ystävällisempiä?
Jos meidän koulussamme on parin päivän sijainen, näen häntä yleensä vilaukselta muutamalla välitunnilla yrittäessäni samalla hotkia pikalounastani, jotta ehtisin valvomaan, kopiomaan, valmistelemaan seuraavaa tuntia tms. En välttämättä ollenkaan tiedä, kuka vieras ihminen opettajainhuoneessa on, sijainen, vierailija tms. Pienemmässä koulussa voisi olla toisin.
Opettajat työskentelevät yksin. Niin se vain on. Sen vuoksi kestää aikansa, ennen kuin tutustuu työkavereihin. Tilanne on ihan toinen, jos työskentelee alalla, jolla ollaan yhdessä koko päivä, on paljon yhteisiä projekteja ja tehtäviä jne. Opettaja joutuu pakostakin keskittymään siihen, mitä on menossa luokkahuoneessa oppilaiden kanssa.
Useimmat opet ovat muuten itsekin olleet sijaisina uran alkutaipaleella. Uskoisin, että suurin osa ymmärtää ap:n asemaa. Joka tapauksessa kylmäkiskoisella Putin-tyylillä tuskin pääsee mukaan sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Ikäviä ihmisiä tietysti aina sattuu kohdalle, mutta yleensä hunajalla saa paremmin kärpäsiä kuin etikalla.
samat kokemukset. eroa on siinä, että olen ammattikoulun lehtori ja meillä lyhyet sairaspoissa olot hoitaa joku kollega oto:na, pitempiin- viikkoja kestäviin palkataan sijainen. ainakaan meidän opettajahuoneessa ei sijaista kohdella yliolkaisesti, mutta samat kokemukset kuin aineeenopella; kiire ja usein myös väsymys. välillä on hyvä jos saa ummistaa silmät hetkeksi ja vain olla. neuvoja annetaan jon sijainen kysyy, mutta ei niitä olla tyrkyttämässä.
älä ota "ylenkatsetta" henkilökohtaisena vaan sopeudu siihen ajatukseen, että vakkarit ovat kiireisiä ja väsyneitä, tietysti kuten muuallakin on myös oikeasti keljuja ja ilkeitäkin työtovereita
Opehuoneessa yleensä käväistään kiireesti. Sijaisia, avustajia, harjoittelijoita jne tulee ja menee. Jonkun kanssa ehtii jutella, yleensä ei. Kyse ei ole mistään koppavuudesta tai ylenkatseesta, vaan elämän realiteeteista. Omaan hommaan keskitytään, muu tulee vasta sen jälkeen. Koulussa ollaan töissä, omat tunnit pitää hoitaa. Seurustelu täytyy jättää koulutuntien ulkopuolelle.
Tuskinpa opettajat ovat edes tietoisia sinun koulutuksestasi tai sen puutteesta. Olet uusi kasvo joka pyörii hetken kiireisessä opehuoneessa. Ei opettajan arjessa ole kovinkaan paljon luppoaikaa, jossa tutustua uuteen ihmiseen ja opastaa häntä eteenpäin. Opastus kuuluukin yleensä virallisesti apulaisrehtorille. Älä ota itseesi toisten kiireestä.
Ja tuo jo aiemmin kirjoitettu kysymys: Ovatko muilla aloilla työskentelevät ystävällisempiä? on varmaan hyvä pitää mielessä.
Hei ja kiitos vastanneille!
Olen tosiaan useimmiten pienessa n.150 oppilaan koulussa sijaistanut. Siellä opehuoneessa ei kovin kiirettä ja häslinkiä, kun tunteja pidetään yhteen ja näin välkät pidempiä.
On minulla sijaiskokemuksia muiltakin aloilta. Ehkäpä ei pidä yleistää tämän pienen opeyhteisön toimintaa...ja oikeastaan vastoittain selvisi, että pari naista onkin kouluavustajia ja muutama keittäjäsiisvooja.Miehiä talossa yksi..
Tarkemmin ajateltuani juuri nämä kouluavustajat eivät juuri tervehdi ja ovat koppavia...johtuisiko palkkauksesta. Saan sijaisena lähes 20€/h, jos sijaisuus on muistaakseni alle 9 päivää. Hekin tekevät kuitenkin usein lähes samaa työtä ja palkkaus on pieni/tunteja 30/viikko.
Yhteisö on varsin tietoinen koulutuksestani ja työkokemuksesta, joka on TODELLA kirjava.Kolme oli paikalla, kun olin rehtorin työhaastattelussa pidempään sijaisuuteen koulussa.
Epäpätevät ovat halvempia. Ensimmäinen työni oli kaksi vuotta tuntiopettajana. Irtisanomisestani ilmoitettiin kahden viikon sisällä siitä kun valmistuin. Eli älä kiirehdi sitä valmistumista. Suuressa kaupungissa sinulle riittää enemmän töita epäpätevänä sijaisena. Papereiden kanssa saisit olla kotona, joten koeta kestää, jos vakituiset opettajat ovat joskus hiukan inhottavia. Valmistuneet nuoret opettajat ovat joko kotona tai Pellossa tai Kolarissa. Nyt pääset siellä koulussa sentään käymään. En käsitä, miksei joku voisi olla epäpätevänä sijaisena vaikka lopun ikäänsä. Aina siellä koulussa sen verran pahoin voidaan joko virusten vuoksi tai ilman, että yksi sijainen sillä varsin mukavasti elää.
Olen toiminut opettajan ammatissa viime syksystä lähtien tehden erimittaisia sijaisuuksia.
Alkuun ajattelin kuten sinäkin, että ovatpa opettajat töykeitä kun eivät viitsi yhtään jutella ja tutustua minuun. Nyt, kun olen tehnyt pari pitempää sijaisuutta, alan ymmärtää syyn: välitunnit ovat kiireisiä. Pitää valmistella seuraava tunti, kopioida, hakea välineitä varastosta, joinakin välitunteina valvoa pihalla, käytävillä tai ruokalassa, jossakin välissä pitäisi itsekin ehtiä syömään ja juomaan se kuuluisa kahvikupillinen jne. Puuhaa riittää. Kun sitten joskus on aikaa vain istua hetki, niin itse ainakin usein haluan vain nauttia hiljaisesta ja rauhallisesta hetkestä ja lepuutaa hetken äänihuuliani olemalla puhumatta. Harva jaksaa tässä hässäkässä kiinnostua sijaisesta, joka saattaa olla talossa vain yhden päivän. Ja omien havaintojeni mukaan tämä "töykeys" ei koske ainoastaan sijaisiakaan. Eivät opettajat aina huomaa tervehtiä edes omia kollegojaankaan aamuisin. Ei siitä pidä ottaa itseensä, sellaista se vain on.