Pakkas aamu
Pakkas aamu,
kirpakan nipistelevä.
Pieninä viiltävinä
tikkuina kasvoilla tuntuu,
tuuli talvinen.
Lumihiutaleet tippuvat
hiljalleen, leijuen.
Routaiseen jäätyneeseen maahan.
Muodostaen valkoisen,
hohtavan kannen,
kuorrutteen korean,
viileän etäisen.
Taivaan värejä värisevän pinnan.
Hehkuvan hohdokkaan,
kylmän kauniin.
Lämpö aaltoja tehden
sieluuni.
Kuvajaisen hehkuvan
peilistä nään.
Tammikuun aamuna.
Sarastuksen auran,
hehkuun herkkään.
Herätä saan.
Pakkas aamu,
kirpakan nipistelevä.
Pieninä viiltävinä
tikkuina kasvoilla tuntuu,
tuuli talvinen.
Lumihiutaleet tippuvat
hiljalleen, leijuen.
Routaiseen jäätyneeseen maahan.
Muodostaen valkoisen,
hohtavan kannen,
kuorrutteen korean,
viileän etäisen.
Taivaan värejä värisevän pinnan.
Hehkuvan hohdokkaan,
kylmän kauniin.
Lämpö aaltoja tehden
sieluuni.
Kuvajaisen hehkuvan
peilistä nään.
Tammikuun aamuna.
Sarastuksen auran,
hehkuun herkkään.
Herätä saan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Pakkanen ja lumi
tuovat lämpöaaltoja sieluun.
Juuri näin ;)
Moi Hopea.
Kaikkea sitä talvinen luonto tuo mieleen, sanos muuta,,mutta tälläinen olen..'
Lue Myös Uni rannasta .... Hameiset miehet seikkailee jälleen..
hyvää päivän jatkoa.
Ter kobo
Kirjoitit taas hienon luontorunon!
Narskuuko lumi askeltesi alla?
Toivoisinpa näkeväni vielä tänä talvena jäniksenjälkiä vastasataneella lumella.
Ehkä,,,ehkä,,,
Kiitos lukuelämyksestä!
Moikka e.ve
Aina narskuu pakkasella.
Nähty jo pupuja on ja niistä tulossa pieni teos.
Hyvää päivän jatkoa..
Ter kobo