Olen maksanut entiselle avovaimolleni elatusmaksut aina käteisenä, enkä koskaan ole pyytänyt tai edes ajatellut tarvitsevani niistä minkäänlaista kuittia. Nyt suhteemme on riitainen ja hän uhkailee sanovansa, ettei ole koskaan saanut penniäkään. Onko hanellä todella mahdollisuus esittää tälläistä jollekkin viralliselle taholle kolmen vuoden "maksamattomuuden" jälkeen?
Elatusmaksuista
kuititon
321987
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Käy sosiaalitoimistossa ja kerro tilanne. Jos hän kerkeää ensin olet aika heikoilla... Maksa jatkossa pankin kautta, jotta jää kuitti. Voit halutessasi myös maksaa sosiaalitoimiston kautta ja silloin se on täysin varmasti todistettavissa, että olet maksanut. Moni muukin nainen on yhtä paska ja ajattelee lähinnä pillulla ja tunteilla, harvoin lapsen parasta... Suomenmaa on hieno maa!
kurkkaa toista kirjoitustani ja mene sinäkin www.elatusvelvolliset.net niin huomaat sosiaalitoimiston olevan yh-äitien asianajotoimisto -kiero sellainen!!! elatusvelvollistenliiton sivuilla on paljon hyviä vinkkejä kaikille elatusmaksua maksaville ja sieltä voi tarkistaa myös maksaako kohtuuttomia summia.
ihania ihmisiä!
eri asia tietenkin on, mitä virkailija uskoo, mutta kuitittomuus heikentää sinun turvaa.
Pankin kautta ruokot kannattaa maksella, kun saat tiliotteen.
Hyväuskoisuus palkitaan...nyt olet kokemusta viisaampi, toivottavasti pääsette sopuun.
jos kerran on maksettu käteisellä, niin silloin tuskin on tehty virallista elatussopimustakaan ja siitä syytä (vailla todisteita summasta ym), ei exä myöskään voi vaatia maksua, kun ei ole sopimuksissa isän allekirjoitusta!
tehtiin jo kolme vuotta sitten. Siinä määrättiin kuukausittainen summa, mutta luulisi sossussa tätien ihmettelevän, miksi vasta nyt tullaan asiasta valittamaan.
mies maksoi myös exälleen aina ennen käteisenä ja minä vastustin tätä mahdollisten jälkiseurausten takia (jos tulee myöhemmin riitaa), mutta MIKÄLI teillä ei ole joko lastenvalvojalla tai oikeudessa päätettyä elatussopimusta (jossa lukee tarkka summa ym), niin lapsen äidillä ei ole mitään sanomista.
suullinen sopimus on laissa aina yhtä pätevä, kuin kirjallinen, mutta vaikeampi todistaa.
MENE IHMEESSÄ: www.elatusvelvolliset.net siellä on yhdistyksen sivut ja sieltä saa apua kaikkiin elatukseen liittyviin kysymyksiin. sieltä löytyy keskustelupalsta, jonne voit jättää kysymyksesi ja ASIANTUNTIJAT (lakimiehiä, etäisiä jne) vastaavat saman päivän sisällä!!! huippujuttu tuo yhdistys. siellä sivuilla selviää myös, että isät maksavat yleensä ihan kohtuuttomia elatusmaksuja ja kuvittelevat että sosiaalitoimistossa tehdyt elatussopimukset ovat oikeudenmukaisia (kaikki isät huom: kannattaa hakea oikeuden päätös, eikä missään nimessä allekirjoittaa sosiaalitoimistossa mitään papereita! niin ei maksa liikaa,... säästyy pitkä penni)
Mitä sinä, Nana teet tässä keskustelufoorumissa, kun et yh edes ole? Melkein toivon, että joskus olisit niin osuisi pilkka omaan nilkkaan. Taidat vähän pitää miehesi exää uhkana kun niin utelias hänen asioistaan olet... tahtoo ihan hymyilyttää sinun niin tietäväinen asenteesi. Hyvää kesänjatkoa ja pidä huoli välillä omistakin asioista, ettei käy huonosti =) !
tyyppi.
Maksavat liikaa elatusmaksua?!! Voi helv...tin kuustoista.
Yleensä lapsen tekemiseen tarvitaan kaksi ihmistä, ja molemmat ovat yhtälailla vastuussa lapsesta ja lapsista. Sekä kasvatuksellisesti että taloudellisesti.
Ei sitä ruokaa pelkällä taputuksella päähän saa, tai lapselle uusia vaatteita osta. Ja kaikkihan täällä suomenmaassa on halpaa ja ilmaista.
Elatusvelvolliset.nettti on ihan syvältä. Siellä ei oikeesti mietitä mikä on lapsen paras. Vain sen elatusvelvollisen paras. MOnasti tämä on mies.
Oma exsäni maksaa varmaan liikaa elatusmaksua, mutta ihan omasta halustaan ja tahdostaan.
Me sovittiin niin, lasten etua ajatellen.
Ja se toimii.
Ajatelkaa lasten parasta, älkää omaa persnahkaanne.
miehelläni ja exällään on yhteishuoltajuus,lapset ovat kuussa muutaman päivän enemmän äidillään,ja silti mieheni joutuu maksamaan (liikaa) "elatusta" (rahat menevät uuteen rivarikämppään,kesämökkiin,etellänmatkaan ym.)myös lapsilisät menevät tietty äidille. exä ja mieheni tekivät joskus sopimiuksen,että äiti huolehtisi edes vaatekulut,mutta ei. Jos lapset ovat saaneet uusia vaatteita, EIVÄT HE SAA TUODA NIITÄ MEILLE!!! lapsethan siinä kärsivät. itse ostamme vaatteita (enemmän kuin äiti) ja lapset saavat pitää niitä kummassa kodissa vaan,heidänhän ne ovat. tappelemaan emme rupea koska se on lapsille huono asia,mutta välillä viduttaa kuinka toinen saa rellestää rahoineen ja toiset maksaa. meillä on myös yhteisiä lapsia ja suhde toimii hyvin,vain exän elätys (lapset eivät niistä rahoista hyödy) ottaa välillä pannuun. olen usein miettinyt,eikö tätä naista edes hävetä..
"...olen usein miettinyt,eikö tätä naista edes hävetä.."
No, mene ja kysy. Sillähän siitä selvän saat. Ja lakkaa rutisemasta.
No,kannattaako miehes pitää yhteishuoltajuutta,koska asiat ei mene siten,että ne toimisivat molemmissa päissä tasavertaisesti?
Yhteishuoltajuus toimii vain silloin kun molemmat pystyvät toimimaan yhteistoiminnallisesti.Eikös miehes perää tasapuolisuutta?Jos liikaa antaa periksi noissa asioissa(vaikkei haluiskaan riidellä)niin ajan oloon siitä joku katkeroituu.
Se,kumman luona lapsi siis pääasiassa asuu,ratkaisee sen kumpi on päävastuussa lapsesta-siis viimekädessä ja sen kyllä tietävät sosiaaliviranomaisetkin.
Maksaako mies omasta mielestään liikaa vai purnaako asiasta? Ovatko lapset kuulolla,kun "tappelette" asioista? Onko "pakko" olla kuulolla,eikö niitä asioita voisi selvittää aikuisten kesken?
Kuulin hyvän vinkin siitä,kuinka aikuisten jutuista voi keskustella keskenään esim.vieraalla kielellä-vaikkapa englanniksi,niin että lapsi ei ymmärrä niitä asioita,jotka ei ole tarkoitettu hänen korvilleen.Kokeilkaapa tätä,jos kieliä osaatte :)
Turhaa miehes tekeytyy marttyyriksi näissä asioissa,jos elatus,joka on lapsille tarkoitettu,menee exän elättämiseen!Jos kerran heillä on yht.huoltajuus niin eikö tosiaan voisi sopia,että lapset sais elatuksen tavaroina,vaatteina tms.niin ettei rahat tosiaan menis exän tarpeisiin?
Jos ex ei suostu kyseiseen toimintaan niin onko myöskään miehes pakko suostua yhteishuoltajuuteen?
Meillä on samankaltainen tilanne. Tosin sillä erotuksella, että kun ostamme vaatteita, leuluja, tavaroita ym. miehen "viikonloppulapsille", ne jäävät isälle, niitä ei viedä äidille. Kahdesta syystä:
1. Äiti ei hyväksy yhtään mitään mitä isältä ja isän sukulaisilta tulee. Hän ei palauta niitä, mutta esim. vaatteet "katoavat", niitä ei enää näy eikä ole missään, lapsi ei saa käyttää niitä ei isällään, ei äidillään..
2. Ja toisekseen siksi, että lapset eivät vie äidilleen yhtään mitään isältä saatua, sillä äiti haukkuu ne kaikki ostamiset.
Elatus- ja tapaamissopimusta tehdessä isälle sossutäti huusi vastuuta lapsesta ja noin 3 vuoden kuluttua tarkastetaan elatusmaksun suuruus, koska äiti saa niin vähän ettei pärjää sillä summalla.
Lasten hyväksi ei raha tunnu menevän. Konkreettinen apu, vaatteiden tai harrastusmaksujen ja -kuskaamisten muodossa ei äidille kelpaa, tarjottu on. On turha ostaa mitään, kun äidille ei mikään kelpaa ja lapset eivät saa käyttää vaikka tykkäisivät. Lapsilla on ilmeisesti uutta ja hienoakin vaatetta ja kenkää, kuulemma, mutta niitä ei isälle laiteta päälle, ne on kaapissa. Niitä ei käytetä. Isän luo tapaamiselle lapset tulevat rääsyissä.
Kesälomatapaamiselle ei äiti laittanut edes uimapukua mukaan. Vaihtovaatteita oli niin vähän, ettei viikkoa olisi pärjätty, iin nopeaa pesukiertoa on mahdotonta pitää ja hellevaatteita ei ollenkan paitsi T-paitoja joista nuoremman lapset t-paidat joutaisi jo lattialuutuksi.
Meillä on siis oltava täällä isän luona oma vaatevarasto, jossa on myös uimapuvut, sadevatteet ja hellevaatteet sekä kengät. Myös kuivan ihon hoitavat voiteet ym ym on isän hankittava itse tapaamisviikonlopuiksi, äiti ei laita mukaan, vaikka kyseessä oli lääkärin määräämä lääkevoidekuuri. (esim. kortisonipohjainen tms.)
Elatusmaksun korotukseen isä olisi valmis, jos tietäisi että se taatusti menee lasten hyväksi. Nyt se ei siltä vaikuta. Tavaraa, kenkää, vaatetta ja harrastuskustannuksiin isä on valmis osallistumaan mutta se ei kelpaa äidille.
Isän vastuuta huudetaan, mutta ei edes ilmoiteta lasten koulun juhlista, koulutodistuksesta, ei edes päiväkodin vaihdosta. VAikka isä hakee ja vie lapsen tapaamisviikonloppuinaan päiväkodista/päiväkotiin.
Yhteishuoltajuutta hän ei suostu purkamaan, sillä silloin hän menettäisi viimeisenkin mahdollosuuden vaikuttaa ja osallistua lastensa elämään, esim. päiväkoti tai koulu ei ilmoita eikä kerro kevät- ym. juhlistaan kuin virallisille huoltajille, jos äiti siis sanoo ettei isälle saa kertoa.....
Ihmettelen syvästi mitä on se viikonloppu-isän vastuu????? miten se käytännössä toteutetaan?? Ketä yh haluaa elätettävän?? Jos kyse on siis lapsista, pitäisi silloin kelvata lapsille ostetut vaatteet ja kengät, lasten käyttöön, eikä kaappiin piiloon odottamaan että "pidän tässä joskus kirpputorin, myyn ne siellä ja tienaan" kuten tämän äidin ajattelu on.
Ja huom: isä ostaa vain ja ainoastaan hyvälaatuista, lapsi on mukana MYÖS kenkäostoksilla, - - toisin kuin äidin tapana on.
Naurattaa, miten "äitipuolet" kirjoittelette tänne mustasukkaisuuksissanne.
Eikös nämä elatusasiat ole niitten miestenne ja heidän exienne välisiä asioita, joihin teillä ei ole mitään asiaa? Valitettavasti näin on, mutta lohdutukseksi siihen, voisin ehdottaa teille oman palstan perustamista: mustasukkaiset uudet väärinkohdellut äitipuolet.
Lohdutus sekin, jos joskus ryhtyisitte ihan oikeiksi ÄIDEIKSI, ymmärtäisitte näitä kuvioita paremmin.
Minä voisin vaihtaa rooleja exän kanssa ja laittaa kuviot toistepäin, jotta molemmat voisimme havaita toistemme tilanteet ja ymmärtää niitä. Nämä asiat ovat ihmisen asenteesta kiinni ja omasta halusta. Siksi ymmärrän teitä äitipuolet, hyvinkin, sillä rivien välistä loistaa hätähuuto ja kateus exän saamasta huomiosta ja kunnioituksesta. Puolisonne Ex on sentään kumppaninne lapsen ÄITI, eikä äiti ole mikä tahansa henkilö. Äitipuoli sensijaan jää vallan toisarvoiseksi. Siksi kannanottonne ymmärretään täällä hyvin, mutta herätkää huomaamaan, miten väärässä paikassa tunnustatte heikkoutenne.
Ettehän te halua puolisonne exän huomaavan heikoimman lenkkinne?
Ketä ne on ne mainitsemasi "äitipuolet"?Mä en ainakaan mieltäisi itseäni äitipuoleksi muutoin kuin silloin jos lapset asuisi isällään-näinhän se myös lain mukaan olisi.On olemassa monenlaista mustasukkaisuutta-se mustasukkaisuus,jota minä olen kokenut,mieheni exän puolelta itseäni ja miestäni kohtaan,on ollut sairaalloista sellaista ja ja niille asioille on jopa todistajatkin-minulla ei ole tarvis keksiä juttuja.Eiköhän se loppujen lopuksi mene niin,että ne exät on mustasukkaisia uudelle vaimolle/tyttöystävälle lapsistaan tuon muun mustasukkaisuuden ohella.En usko,että kaikilla olisi näin,mutta jotenkin kirjoituksestasi kuvastui oma katkeruutesi...Sitäpaitsi:jos mies on lähtenyt avioliitosta lätkimään niin se ei mielestäni paljon kunnioitusta osoita-millaista kunnioitusta siis tarkoitat? Taidat vaan exäsi perään haikailla? Minun mieheni on ainakin tähän asti ollut sitä mieltä,että mieluummin hän haluaisi,että ne hänen lapset olisivat meidän yhteiset.No,asiaa ei voi muuttaa,mutta nuori kun olen niin mahdollisuus on yhteisiä lapsia tehdä :)
niin älä yleistä sitä kaikkiin.. jos olisit lukenut kirjoitukseni tarkkaan,olisit huomannut,että olen myös ihan oikea äiti!! tottakai lapset rakastavat omia äitejään eniten,niin vanhemmatkin rakastavat omia lapsiaan kaikkein eniten. äiti/isäpuolilla on kuitenkin tärkeä rooli lasten elämässä,ja kaikkien etu on, jos välit ovat kunnossa. ainakin minulla ja puolisoni lapsilla on hyvät välit EIKÄ SE OLE ÄIDILTÄ POIS!! itse en ainakaan ole kateellinen exän saamasta kunnioituksesta (sitä hän meiltä ei saa,koska ei ole ansainnut sitä) enkä koe mustasukkaisuutta. Itse kuulostat kyllä katkeralta ja mustasukkaiselta..yh-äitinä ei varmaan ole helppo olla, varsinkin jos mies on ottanut nuoremman painoksen josta vielä lapsetkin pitävät. toivon sinulle ihan sydämestäni voimia elämääsi, sitä tarvitset!
Jos lapset olisivat teidän yhteiset,voisit olla jo ex.
Monelle miehelle iskee vauvakuume juuri ennen varhaiseläkettä,todistaakseen itselleen ja ympäristölleen olevansa vielä Mies.
Tähän äidirooliin sopii vain nuorempi nainen.
Siinä olet sitten murkkuikäisen lapsen ja eläkeläisukon saartamassa kierteessä.
Ja itse olet nainen parhaimmassa iässä.
En vaihtaisi yhn rooliani nuorenvaimon osaan,ellei myös mies olisi nuori :)
Mitäköhän nämä "meillä miehen ex on sitä ja tätä.."- jutut ovat elleivät mustasukkaisten uusien äitipuolien tai sellaisehdokkaiden hätähuutoja?
Moniko yh on tällä heille varatulla keskustelupaikalla kiroilleet ex-puolisojensa nykyisiä puolisoja?
Sinulle,joka kyseli kuka onkaan mustis: Olen eronut omasta tahdostani,enkä koskaan katunut päivääkään, eikä minulla ole muutenkaan mitään negatiivista kommenttia annettavana exälleni, eikä hänen nykyiselle perheelleen eikä hänellä eikä hänen perheellään meidän uusperhettä vastaan. Olemme ystäviä ja jopa kyläilemme toistemme luona koko perheiden voimalla.
Naureskelen vain juuri nimenomaan teitä "meillä mieheni ex vaatii sitä ja tätä... ja yritän vain saada mieheni ymmärtämään ettei minun kuulu elättää hänen lasta..."- juttujen kirjoittajia... Lukekaa omat kommenttinne ja miettikää...
Niin, unohtui muuten kertoa, että minäpä satun olemaan se "nuorempi painos" ja nappasin itselleni paremmin sopivan kumppanin ja ex-mieheni varmasti löysi myös. Tasan ei käy onnen lahjat, jos on pakko täällä kohtaloaan narista puolisonsa ja hänen entisensä lapsista.
Eipä taida äitipuoli-raukoilla olla elämässä paljoa sisältöä jos toisten asiat painavat eikä niistä pysty kotona sopimaan... Sääli teitä =) Onneksi useimmat miehet ovat fiksuja, samoin naiset, ettei kaikilla eronneilla ja uusperheillä ole yhtä kehnosti asiat. Voi vapaasti keskittyä oman kukkapenkin hoitoon ja viilentää varpaitaan koko perheen voimalla rannalla! Terkkuja kaikille YH-äideille ja -isille sekä uusperheille!Elämä jatkuu ja aurinko paistaa aina risukasaankin, ennemmin tai myöhemmin!
en narissut lapsista (siis omien lapsieni veljistä) vaan siitä exästä!!!ja tietääkseni tässä keskustelupalstalla saa myös marista.. exälle tekisi mieli sanoa kaikenlaista,mutta en uskalla.Se uhkaa usuttaa mm. viron mafiaa kimppuun jos sanoo poikkipuolisen sanan (niin aikuismaista on meidän yhteydenpito).. kovasti marisee äitipuolet,mutta samaa voi sanoa myös yh-äideistä. mutta mikäs siinä, sananvapaus kunniaan :) kauniita kesäpäiviä myös sinulle
Olen pahoillani siitä, että tosiaan yleistin kommenttini koskemaan kaikkia "äitipuoliksi"-itseään koskevia tänne kirjoittaneita. Pyydän siksi anteeksi! Tiedän, että todella meitä on monenlaista ihmistä olemassa, myös niitä itämafialla uhkailevia itsetunnoiltaan nollia. Sellaisista ihmisista saattaa tosiaan tulla ajanmittaan aikamoisia maanvaivoja. Toisaalta heidän epätoivoisuutta tulee miltei sääli.
Lähinnä minua nauratti sinunkin viesteihin ja tällä keskustelupalstalla muuallakin kirjoittelivia äitipuoliksi-itseään kutsuvia, joilla ei ole edes omaa lasta. (erityisesti nana-nimimerkillä kirjoittava)
Huomaa hyvin, miten mustasukkaisuus ajaa kirjoittelemaan jopa yksinhuoltajien palstoille. Heidänkin hyvinvointia helpottaisi muistella, että kumppani todella on eronnut exästään syystä tai toisesta. Yhteistyö on toteuduttava lasten vuoksi. Tähän äidin ja isän väliin eivät voi mitkään äitipuolet vaikuttaa.
Eri asia, jos uusi suhde ei toimi. Mutta silloin on aika hassua kirjoitella yksinhuoltajien keskustelupalstoille, ellei edes yksinhuoltaja ole.
Mehän ollaan kaikki oltu kaikenlaista tai tullaan olemaan. Ensimmäisen ensimmäinen, ensimmäisen exä, toisen uusi, toisen exä jne. Uusia kohtaan on vähemmän mustasukkainen jos on itse halunnut eroa, koska on helpottunut päästyään hankalaksi osoittautuneesta kumppanista eroon eikä tarvitse edes tuntea huonoa omaatuntoa jos kumppani on löytänyt uuden hoitajan. Mustasukkaisia ihmisiä ja oman mustasukkaisuuden kohteita kannattaa tietenkin vältellä niin hyvin kuin voi. Tuntuisko pahalta sanoa ääneen: Olen mustasukkainen.
Huh,kertomus oli kuin tarkka kopio meidän elämästä,luulin jo että meidän tilanne on hulluudessaan ainoa laatuaan mutta osaapa joku toinenkin samat kuviot,voimia vaan,vainoaminen ei lopu vaikka vuodet kuluvat...onneksi lapset eivät ole kaikesta huolimatta isästään luopuneet vaikka kaikkea ovat äitinsä taholta saaneet kestää.
itse sivusta seuranneena voin todeta,että oikeus todella suosii äitejä. äidin sana on se,mitä uskotaan ja äidin parasta pidetään lapsen parhaana. jos molemmat vanhemmat haluaisivat lähivanhemmiksi,voittaa äiti aina. äidin mielisairaus, alkoholismi ym. voi vaikuttaa siihen,että lapset ovat isällä,mutta jos on "normaalit" vanhemmat,vie äiti voiton. isän tunteilla ei ole väliä :(
Nykyisin ainakin puolet niistä isistä, jotka lastensa huoltajuutta hakevat, myös saavat sen. Suurin osa isistä vaan ei sitä huoltajuutta erotilanteessa hae. Mikä sinänsä on ihan ymmärrettävää, mies fiksuna tajuaa sen tosiasian, että yksinhuoltajana ei doorista lähdetä lähiöbaarista hakemaan just sillä hetkellä, kun lanteita kuumottaa. Ensin pitää hankkia ainakin lapsenvahti.
Mitä tulee noihin elatusmaksuihin niin itse en ole ikinä exältäni elatusmaksuja pyytänyt. Pärjään oikein hyvin omalla palkallanikin. Mutta jos olisin pienituloinen ja mitä aikoinaan tuli exän ex-perheen tilannetta seurattua, niin kyllä joka ainoa isän maksama lantti meni lapsen elämiseen. Tai ei ihan...eihän ne olleet korvamerkittyjä ne rahat. Mutta onko mitään eroa sillä, laitetaanko elatusmaksu vuokraan ja lähihuoltajan palkasta maksetaan lapsen eläminen tai päinvastoin? Ihme käninää tällä palstalla, en ole eläissäni tavannut yhtään yksinhuoltajaa, jolla olis varaa pistää elatusmaksut omiin huvituksiinsa. Ja mä sentään tunnen aikas monta yh:ta.
Harvinaisen selkeä ja hyvä kommentti :)
Tuolla yh-äiti mollasi äitipuolia, kun ei oikeita äitejä olla edes.. ja että oltaisiin mustasukkaisia exälle jne.
Monenlaisia ihmisiä on näissä uusperhe-kuvioissa, ja kun ajatellaan niin kaikki ollaan jollekin exiä ja jollekin uusia ..
Miksi yh:n on vaikea uskoa, että on myös todella hankalia exiä = lasten pääasiallisia huoltajia (yh-äitejä tässä tapauksessa), sellaisia jotka eivät halua että isä tapaa lapsiaan tai jotenkin muuten haluavat hankaloittaa tapaamisia tai isän ja lasten suhdetta, että toimitaan sillä tavalla ettei "äitipuolen" ymmärrys riitä, ei riitä isän eikä muunkaan lähipiirin ymmärrys. ?
Muista en tiedä, mutta itse en todellakaan ole mustis mieheni exälle. Huvittava ajatus. Miksi ihmeessä olisin?? Olkoon minua nuorempi tai ei, olkoon jonkun mielestä kauniimpi tai rumempi, nuutuneempi tai mitä tahansa onkaan, olkoon mieheni lasten biologinen äiti ja pääasiallinen huoltaja ja olkoon vaan mieheni exä - mikään näistä ei ole mikään syy olla mustasukkainen tai kateellinen tälle naiselle!!
Ei edes äitiys!
Ei äitiys ole mikään mittari millä mitataan ihmiarvoa tai paremmutta lasten kanssa olemiseen tai puolisona olemiseen.
Meidän kuvioissa ei edes ole puolikkaita. En ole mieheni lapsille äiti, en äitipuolikaan. Minua kutsutaan etunimeltä. Tiedän kuitenkin paikkani lasten sydämessä, ja se ei koskaan, missään tilanteessa, mene oman biologisen äidin edelle! Biologista vanhemmuutta ei voi ohittaa kukaan!!!
En myöskään kadehdi kenekään äitiyttä tai muutakaan. Minulla on riittävän vahva itsetunto olla mukana omana itsenäni tässä viikonloppu-tapaamisperhe-kuviossa.
Mutta kaikea en todellakaan ymmärrä. Esim. ettei tapaamiselle pakata riittävästi vaihtovaatteita, ettei mukaan laiteta "extraa" vaikka pyydetään, jos tiedossa on jokin meno jossa tarvitaan esim. juhlavampia vaatteita, ettei lasten koulun ja päiväkodin vaihdosta ilmoteta isälle, vaikka isä hakee lapset tapaamiselle päiväkodista, ettei isällä ole lupaa = ei ilmoiteta kevät- ja joulujuhliin jne jne.. ja sitten huudetaan miten pitää ottaa vastuuta! Isälle, joka on tasavertaisesti huolehtinut lasten arjesta silloin kun se perhe vielä kasassa oli! Sitä minä en ymmärrä!
Ja mitä tulee minun omaan henk-koht. äitiyteeni: olen äiti omille lapsilleni. Olen siis myös exä, olen ollut myös yh ja lapseni ovat tavanneet isäänsä. Joten kuvio on tuttua monelta kantilta.
Pahinta on, kun isän uusi kumppani on mustasukkainen edellisen liiton lapsille niin paljon, että estää isän ja lasten kahdenkeskiset olemiset kokonaan. Lapset eivät uskalla kertoa isälleen mitään omia asioitaan, kun uudelle kumppanille pitää kaikki kertoa heti tai tulee kiukunpuuska. Ja lapset ovat jo toisella kymmenellä iältään. Kumpikin sanoo, että isän luo ei ole kiva mennä, kun isä on uuden tohvelin alla.
Monelaista on siis ihmistä näissä parisuhe / uusperhe ja perhe-kuvioissa. Vaikka itsellä on jonkinlainen kokemus - joko oma kokemus tai sivusta seurattuna yksi tai useampi tapaus, niin silti on aina näköjään jotakin toisenlaista toisaalla. Ei pitäisi yleistää.
Mutta yhteenvetonahan voisi kuitenkin sanoa, että exät ovat kamalia!!! :)
Sen jälkeen kun ero oli tehty ei exäni ollut enää kamala, vain tylsä. Mitä nyt jätti elatusmaksut maksamatta, mutta ei muuten. Tosin en pitänyt häneen yhteyttä. Lapsi vaan tuli ja meni meidän väliä. Exän uusi yritti kanssani puhelinkeskusteluja joiden pääaihe oli "millainen exäni on", mutta ei ollut kamala, aihe vaan oli kamala. En kertonut ja puhelutkin sitten loppuivat.
Oman uuden exää en koskaan nähnyt enkä kuullut, mutta uusanoppini esitteli sen kuvan, syystä mitä en tiedä. Sukulaiset kertoivat että oli mukava ihminen. Uskoin heitä. Hänen lapsensa tapasivat isäänsä useimmiten ilman minun läsnäoloa. Hyvä niin, ei ollut vastuuta eikä ruuanlaittoa isolle porukalle.
Exityttyäni uudelleen kakkos-exäni uusi juotti inhottavasti alaikäiselleni alkoholia josta kerran puhelimessa valitin. Valistin vastuuntunnottomista aikuisista ja nuoret lopettivat suhteet sinne päin omasta aloitteestaan, onneksi.
Eka exäni on kaivannut minua (imartelevaa!) ja tahtoo kylään. Ei pääse! Pysyköön uskollisena!
En kai itsekään ole ollut kamala exä tai kamala uusi kun olen pysytellyt kaikista erossa ja antanut lapsien tavata ketä haluavat ja milloin haluavat.
Vanhin lapsi on isona valittanut että joutui aina menemään isälleen, minä olin luullut että menee mielellään aina kun isä kutsui. Aika paha erehdys siis, mutta ei sitä saa tekemättömäksi.
Niinpä niin!
Mikä siis on kamalaa käytöstä (exältä) ja mikä on totuus (exän käytöksestä)??
Minä olen ollut kamala exä. Kuulemma korotin jo valmiiksi liian suuria elatusmaksuja mieleni mukaisesti miten sattuu enkä antanut lapsia tapaamiselle.
Yhteyttäkään ei isä aina voinut pitää, kun minä muuttaessani en ilmoittanut osoitetta tai puh.numeroa.
Todellisuudessa elatuksiin tuli indeksikorotus ja lähtösumma oli yhdessä sovittu ja hyväksi todettu ja vain vähän isompi kuin sossun minimi.
Ja nekin lopetti sitten maksamasta....
Ja tavata olisi saanut niin usein kuin halusi, jos vaan maksaa matkat. Kun ei ollut hänelläkään siihen mahdollisuutta, niin olivat kerran-kaksi vuodessa pidemmän pätkän ja sekin minun aloitteesta: hän ei ottanut yhteyttä ja kysynyt tapaamista tai lasten kuulumisista.
Osoitteenmuutoskortin laitoin aina, kun jotakin muuttui: puh.numero tai osoite. Laitoin sen lasten nimissä. MINUN muuttoni ja minun elämäni on yhdentekevä hänelle; lapsiin on kuitenkin oltava mahdollisuus saada pitää yhteyttä.
Olen saanut kuulla että "pitäisi jo päästää irti" - ilmeisesti lasten isästä???? ikään kuin olisin roikkunut hänessä kiinni.
Tapaamisia ei kuitenkaan voi sopia muuten ottamalla yhteyttä/pitämällä yhteyttä toiseen osapuoleen. Ilmeisesti lasten isä on unohtanut kertoa suvulleen, että hän itse pikkupöhnässään soitteli minulle vain kertoakseen omia kuulumisiaan, varsinaista asiaa siis ei ollut eikä hänä halunnut puhua lasten kanssa = soitti niin myöhään että lapset olivat nukkumassa (ja minä soitin hänelle vain sopiakseni tapaamisasioista)...
Hän on kuitenkin asiat kertonut omalla tavallaan omalle elinpiirilleen ja se on heille totta. Minulle se ei ole totta, minulle totta on se mitä itse olen kokenut mitä hän on sanonut, ei se, mitä kuvittelen ja oletan hänen ajattelevan
..
niin että totuutta on monenlaista - siitä samasta asiasta.
Valitettavasti se on totta. Mitäs olet ollut niin tyhmä että olet maksanut käteisellä!!! Tottakai ex-vaimo voi vaatia niitä jos sinulla ei ole esittää kuittia maksuista.
Miten olet pystynyt osoittamaan verottajalle olleesi elatusvelvollinen?
Ex-mieheni kokee jotenkin nöyryyttäväksi maksaa maksunsa pankkiin,joten saan rahat kirjeessä!Jokaisen veroilmoituksensa yhteydessä kirjoitan todistuksen,jossa ilmoitan saaneeni määrätyt maksut ja hän saa verohelpotuksen.Muuten hän ei niitä saisi.Tuntuu oudolta,että kukaan viranomainen uskoisi exääsi,miksi hän olisi kolme vuotta elellyt ilman elatusmaksuja....
Mutta hoida rahat pankkitilille,kaikista selkein ratkaisu.