Omistatko lahometsän?
Jo sana laho särähtää korvaan kuin kirosana. Tuo pienenpieni itiösieni pystyy päästessään valloilleen tuhoamaan suuren suuriakin omaisuuksia, kun vain olosuhteet ovat suotuisat. Lahotalot ovat yksi esimerkki tästä ongelmasta, mutta sama ongelma piilee myös maanomistajien metsissä. On jo tässä vaiheessa syytä pohtia kuka on vastuussa ja korvausvelvollinen lahon aiheuttamiin tuleviin tappioihin?
Jokainen kulkiessaan metsäteillä voi havaita raakattuja lahotukkikasoja, nämä on yleensä tyvitukkia joiden sydänkeskustaan on tullut lahon aiheuttama tumma läikkä. Tämä on se rahareikä, kun arvokas tyvitukki on muuttunut lähes arvottomaksi lahokuiduksi. Mikä ei ole tietenkään kenenkään etujen mukaista.
Tämä laho-ongelma aiheutuu jo varhaisessa metsänkasvun vaiheessa, lähinnä kuusikoiden ensiharvennuksen aikana. Kun laho muhii ja leviää päätehakkuuseen asti on jo arvokkain puuntyviosa lahonnut. Tätä arvonalenemista kannattaa arvioina myös metsätilakaupoissa. Tämä laho ongelma on kyllä tiedostettu jo pitkään ja sen eteen on tehty paljon töitä. Hyvän metsäntuottavuuden turvaamiseksi on laadittu kaikenmaailman lakeja, säännöksiä ja ohjeistuksia ja näiden valvomiseen on taas monen kattavia puolueellisia ja puolueettomia organisaatioita. Ongelmaksi on kumminkin ilmennyt viimetalven ja tämän talven oikukkaat sääolosuhteet, kun talvikorjuuaika on jäänyt lyhyeksi. Oli talvea tai ei, metsäteollisuus tarvitsee tehtaiden ympärivuotiseen toimintaan ja sen jatkamiseen puuraaka-ainetta keinolla millä hyvänsä, ja näin ollen ohjeistuksista on lipsuttu. Tämä saattaa johtaa hyvän metsänhoidon uskottavuuden romahtamiseen. Puunpystykaupoissa on puunostaja korvausvelvollinen vahinkotapauksissa. Hyvin ja oikeaan aikaan tehdyllä harvennuskorjuulla vaurioiden määrä pitäisi olla jäävään puustoon alle neljän prosentin. Vaurioksi lasketaan kuoren irtoaminen vähintään 12 cm2 alalta rungonpinnasta tai juuresta joka on alle metrin päästä rungosta. Tämä neljän prosentin vaurioraja ylittyy helposti vaikkakin korjuu tapahtuisikin talviolosuhteissa.
On paljon maanomistajia jotka ei tiedä omista korvausvaatimusoikeuksistaan ja hyväksyvät mittaustodistuksen ilman mitään vaatimuksia. Syy tähän on varmaan tietämättömyys ja korvauksien vaikea rahallisen arvon laskeminen, koska todelliset lahovauriot on havaittavissa vasta jälkikäteen.
Nyt olisikin syytä peräänkuuluttaa yhtenäistä vahingonkorvaus käytäntöä, mikä olisi tasapuolista kaikille. On myös huomioitavaa että korvausvaatimuksien lisääntyessä se vaikuttaa myös puunhintatasoon alentavasti.
Yksi esimerkkitapaus sattui Keski-Suomessa. Kyseessä oli ensiharvennuskuusileimikoita, jotka oli kauppaehdoissa määrätty talvikorjuuksi. Mutta kuitenkin puunkorjuu tapahtui ilman lunta ja routaa. Kaksivuotinen hakkuusopimus oli päätymässä ja oli kiire hakata. Puunkorjuu jatkui maanomistajan reklamaatioista huolimatta. Jo pelkästään motokoneen jäljiltä vaurioiden määrä oli jopa yli 15 prosenttia, Puunostaja väitti korjuun olevan täysin normaalia. Puut ovat vielä ajamatta, joten asia on vielä kesken. Kuten tämä tapaus osoittaa on ajan kysymys milloin illuusio vaurioiden määrästä paljastuu, ja alkaa korvauksien laskeminen.
Rukoilkaamme Pakkas-ukkoa ja toivokaamme sen tuovan meille kunnon talven.
Jo sana laho särähtää korvaan kuin kirosana. Tuo pienenpieni itiösieni pystyy päästessään valloilleen tuhoamaan suuren suuriakin omaisuuksia, kun vain olosuhteet ovat suotuisat. Lahotalot ovat yksi esimerkki tästä ongelmasta, mutta sama ongelma piilee myös maanomistajien metsissä. On jo tässä vaiheessa syytä pohtia kuka on vastuussa ja korvausvelvollinen lahon aiheuttamiin tuleviin tappioihin?
Jokainen kulkiessaan metsäteillä voi havaita raakattuja lahotukkikasoja, nämä on yleensä tyvitukkia joiden sydänkeskustaan on tullut lahon aiheuttama tumma läikkä. Tämä on se rahareikä, kun arvokas tyvitukki on muuttunut lähes arvottomaksi lahokuiduksi. Mikä ei ole tietenkään kenenkään etujen mukaista.
Tämä laho-ongelma aiheutuu jo varhaisessa metsänkasvun vaiheessa, lähinnä kuusikoiden ensiharvennuksen aikana. Kun laho muhii ja leviää päätehakkuuseen asti on jo arvokkain puuntyviosa lahonnut. Tätä arvonalenemista kannattaa arvioina myös metsätilakaupoissa. Tämä laho ongelma on kyllä tiedostettu jo pitkään ja sen eteen on tehty paljon töitä. Hyvän metsäntuottavuuden turvaamiseksi on laadittu kaikenmaailman lakeja, säännöksiä ja ohjeistuksia ja näiden valvomiseen on taas monen kattavia puolueellisia ja puolueettomia organisaatioita. Ongelmaksi on kumminkin ilmennyt viimetalven ja tämän talven oikukkaat sääolosuhteet, kun talvikorjuuaika on jäänyt lyhyeksi. Oli talvea tai ei, metsäteollisuus tarvitsee tehtaiden ympärivuotiseen toimintaan ja sen jatkamiseen puuraaka-ainetta keinolla millä hyvänsä, ja näin ollen ohjeistuksista on lipsuttu. Tämä saattaa johtaa hyvän metsänhoidon uskottavuuden romahtamiseen. Puunpystykaupoissa on puunostaja korvausvelvollinen vahinkotapauksissa. Hyvin ja oikeaan aikaan tehdyllä harvennuskorjuulla vaurioiden määrä pitäisi olla jäävään puustoon alle neljän prosentin. Vaurioksi lasketaan kuoren irtoaminen vähintään 12 cm2 alalta rungonpinnasta tai juuresta joka on alle metrin päästä rungosta. Tämä neljän prosentin vaurioraja ylittyy helposti vaikkakin korjuu tapahtuisikin talviolosuhteissa.
On paljon maanomistajia jotka ei tiedä omista korvausvaatimusoikeuksistaan ja hyväksyvät mittaustodistuksen ilman mitään vaatimuksia. Syy tähän on varmaan tietämättömyys ja korvauksien vaikea rahallisen arvon laskeminen, koska todelliset lahovauriot on havaittavissa vasta jälkikäteen.
Nyt olisikin syytä peräänkuuluttaa yhtenäistä vahingonkorvaus käytäntöä, mikä olisi tasapuolista kaikille. On myös huomioitavaa että korvausvaatimuksien lisääntyessä se vaikuttaa myös puunhintatasoon alentavasti.
Yksi esimerkkitapaus sattui Keski-Suomessa. Kyseessä oli ensiharvennuskuusileimikoita, jotka oli kauppaehdoissa määrätty talvikorjuuksi. Mutta kuitenkin puunkorjuu tapahtui ilman lunta ja routaa. Kaksivuotinen hakkuusopimus oli päätymässä ja oli kiire hakata. Puunkorjuu jatkui maanomistajan reklamaatioista huolimatta. Jo pelkästään motokoneen jäljiltä vaurioiden määrä oli jopa yli 15 prosenttia, Puunostaja väitti korjuun olevan täysin normaalia. Puut ovat vielä ajamatta, joten asia on vielä kesken. Kuten tämä tapaus osoittaa on ajan kysymys milloin illuusio vaurioiden määrästä paljastuu, ja alkaa korvauksien laskeminen.
Rukoilkaamme Pakkas-ukkoa ja toivokaamme sen tuovan meille kunnon talven.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mikäli kaupan voimassaoloaikana ei leimikon korjuun kannalta riittävää routaa synny, on oikea tapa jatkaa kaupan voimassoloaikaa. Jos myyjä ei tähän suostu niin ostaja on pakotettu korjaamaan puut alkuperäisessä aikataulussa.
Myyjä, joka nykyisissä korjuuolosuhteissa alkaa vetämään erittäin tiukkaa linjaa korjuuvaurioiden suhten saattaa saada itselleen ongelma-asiakkaan maineen. Ostajat jättävät mieluummin hänen leimikkonsa ostamatta.
Tämä ei tarkoita sitä, että kenenkään leikkoa tahallaan pilattaisiin. Talvet nyt vain on mitä on ja puun täytyy kuitenkin liikkua
Tein puukaupan (kuusi harvennus) noin reilu vuosi sitten. Ostaja ehdotti kesäkorjuuta, en suostunut. Koneet tuli metsään tammikuun alussa kun oli viisi senttiä lunta, maa ei upottanut paljoakaan, mutta kuusen pintajuuret kärsi aika pahasti, havutuksesta huolimatta. Koneenkuljettajan kanssa totesimme että on parempi keskeyttää hakkuu. Nyt minä taidan olla ongelma-asiakas, heh heh.
En hyväksy etteikö maanomistajaa kuultaisi milloin leimikko hakataan. Lahokuidun kasvattaminen metsässä ei ole minusta kovin järkevää, varsinkin kun sen aiheuttaa ns. metsänhoito.
Toivottavasti nyt tänä talvena pystyisi hakkaamaan ettei tarvitse tehdä uusia kauppoja.
Urakoitsijana ja kuskina voin tähän korvauskysymykseen sanoa, että minä en ainakaan lähde maksajaksi. Se on puun ostajan ja myyjän välinen asia. Jupinaa on aina korjuuvaurioista, mutta en tiedä yhtään tapausta miten niitä on korvattu. Kyllä aina syntyy vaurioita kun koneella mennään metsään. Talvella vähemmän, kesällä enemmän, rospuutto aikaan vielä enemmän. Kaikki leimikot on tapauskohtaisia. Kantavilla mailla kun on riittävästi lunta ja ammattikuski, niin kyllä pitäisi vauriot jäädä alle tuon 4%, jos se nyt mikään raja on. Tämä talvi on kyllä ollut poikkeuksellisen vetinen, ei ole miesmuistiin joulu- tammikuussa ollut näin hankalaa rypemistä metissä.
Ennen miesmuisti oli 3 vuotta, nyt ei vuottakaan. Viime vuonna oli täysi kelirikko noin tammikuun 20. päivään asti...
Ota huomioo että Suomi on pitkämaa. Lapissa Ailikka-tunturin päällä ei ole rospuuttoa juhannuksenakaan. ei koneet uppoo,siellä voi ajaa kesän talven.
kuormat vain täytyy peittää ressulla ettei tuuli vie kalikoita.
Puhut paljon, mutta asiaa!
Niin se vain menee että vekselit lankee ja akselit katkee, niin metsäteollisuudella kuin isännilläkin.
Joskus tietämättömyys voi olla hyväkin asia.........!
Koneeksi kannattaa vaatia myös pitkällä nosturilla oleva kevyt harvennuskone, ei mitään haamuräpsiä jotka polkee kaikki välit.Nykykoneista löytyy suhteelisen kevyitä harvennuskoneita joissa on jopa 10m ja ylikin nostureita ja ovat silti siedettävän painoisia.
voisit sinäkin tehdä niitä oikeita töitä ettei tarvi joka paikkaan kirjoitella perättömiä puomin pituudesta ja puustovaurioista!
Taisi osua sampomiestä arkaan paikkaan, mutta minkä tosi asioille voi.
Taisi olla asiaa tuo puomiston pituus ja kunnon koneet, ei perättömistä jutuista noin kannattaisi lämmetä.
Asia rupesi kiinostaa minua kovasti. Nyt haluaisin tietää mistä saisin viralliset korjuuvaurio määritelmä ohjeet? löytyykö netistä?
Olisi aina hyvä tietää faktat ennen kuin rupeaa ketään syyttämään tai kehumaan. Kuulopuheisiin ei kannata luottaa.
Kiitos teidoista etukäteen.
Puhut järkee