pieni kysymys, vastauksia kiitos :)

silleen kulkee, yleensä laukkujen kanssa tulliin joka iikka. Joskus on päästy kantamasta kamoja, se on tullimiehistä kiinni. Aikaa menee sitä mukaa.

tullen mennen kirjoitti:

silleen kulkee, yleensä laukkujen kanssa tulliin joka iikka. Joskus on päästy kantamasta kamoja, se on tullimiehistä kiinni. Aikaa menee sitä mukaa.

Olen kulkenut paljon Helsinki - Pietari -reittibussilla, joka lähtee Kampin terminaalista klo 23.00 ja siinä proseduuri on ollut joka kerta seuraavanlainen:

Bussiin noustessa kuljettaja antaa maahantulokortin (useimmiten ilman pyyntöä), jota on aikaa täytellä vaikka koko matka rajalle. Korttiin merkitään osoitteeksi sen tahon, joka on merkitty viisumiin kutsujaksi osoite. Jos ei tiedä sitä, voi siihen kirjoittaa vain sen kutsujaorganisaation nimen. Matkan tarkoitukseksi ruksataan se, joka viisumiin on merkitty: turismi, bisnes, yksityinen jne. Todellinen osoite ja matkantarkoitus eivät välttämättä vastaa täysin viisumiin merkittyjä, koska viisumibyrokratiassa on omat kiemuransa. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että matkailija pääsee vähimmällä, kun tiedot maahantulokortissa vastaavat tietoja viisumissa.

Suomen puolella viimeinen pysähdys on Vaalimaalla Teboil Rajahovissa, jossa yleensä on n. 10 minuutin kahvipaussi.

Sitten mennään Suomen raja-asemalle, jossa kipaistaan raja-aseman sisään ilman matkatavaroita Suomen lähtötarkastukseen.

Tarkastuksen jälkeen odotetaan, että auto on tarkastettu ja noustaan siihen takaisin.

Tämän jälkeen siirrytään Venäjälle fyysisesti. Yleensä heti rajan jälkeen tulee bussiin ensimmäinen tarkastaja, joka katsoo, että kaikilla on passi ja viisumi. Siitä bussi ajaa Venäjän raja-asemalle, jossa myös noustaan bussista ja mennään passintarkastukseen. Tavarat on saanut joka kerta jättää bussiin.

Itse tarkastustilanne ei juurikaan poikkea siitä mitä se oli Suomen puolella, paitsi että kestää kauemmin ja on jotenkin vakavampi ja jäykempi tunnelma. Passin välissä sujautetaan tarkastajalle se matkan aikana täytetty maahantulokortti.

Tarkastaja repäisee kortista oman kappaleensa ja palauttaa passin välissä matkailijan kappaleen. Kannattaa tarkistaa, että sekä passiin että maahantulokorttiin saa leiman tarkastuksesta.

Tämän jälkeen odotellaan, että koko bussi on tarkastettu ja noustaan autoon. Tämän jälkeen vielä parilla puomilla joku maastopukuinen käy bussissa tarkastamassa, että kaikilla on rajatarkastuksesta saatu leima passissa.

Sitten körötellään Pietariin.

Sitä maahantulokorttia tarvitaan rekisteröitymisessä, jos on maassa yli kolme arkivrk. Rekisteröityminen olisikin kokonaan oma lukunsa. Lyhyesti: jos asuu hotellissa hotelli hoitaa sen, muuten viisumissa kutsujaksi merkityn organisaation on hoidettava se. Asiaa kannattaa tiedustella anottaessa viisumia.

Paluumatka vastaavalla bussilla hoituu em. kaavan mukaan toisin päin. Silloin on joskus täytynyt Suomen puolella kantaa tavarat mukanan passintarkastukseen, jonka jälkeen sitten tulli läpivalaisee suurimman osan matkustajista laukut.

Että sellaista se on se itämatkailu lyhyesti:-)

Vaalimaalla kirjoitti:

Olen kulkenut paljon Helsinki - Pietari -reittibussilla, joka lähtee Kampin terminaalista klo 23.00 ja siinä proseduuri on ollut joka kerta seuraavanlainen:

Bussiin noustessa kuljettaja antaa maahantulokortin (useimmiten ilman pyyntöä), jota on aikaa täytellä vaikka koko matka rajalle. Korttiin merkitään osoitteeksi sen tahon, joka on merkitty viisumiin kutsujaksi osoite. Jos ei tiedä sitä, voi siihen kirjoittaa vain sen kutsujaorganisaation nimen. Matkan tarkoitukseksi ruksataan se, joka viisumiin on merkitty: turismi, bisnes, yksityinen jne. Todellinen osoite ja matkantarkoitus eivät välttämättä vastaa täysin viisumiin merkittyjä, koska viisumibyrokratiassa on omat kiemuransa. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että matkailija pääsee vähimmällä, kun tiedot maahantulokortissa vastaavat tietoja viisumissa.

Suomen puolella viimeinen pysähdys on Vaalimaalla Teboil Rajahovissa, jossa yleensä on n. 10 minuutin kahvipaussi.

Sitten mennään Suomen raja-asemalle, jossa kipaistaan raja-aseman sisään ilman matkatavaroita Suomen lähtötarkastukseen.

Tarkastuksen jälkeen odotetaan, että auto on tarkastettu ja noustaan siihen takaisin.

Tämän jälkeen siirrytään Venäjälle fyysisesti. Yleensä heti rajan jälkeen tulee bussiin ensimmäinen tarkastaja, joka katsoo, että kaikilla on passi ja viisumi. Siitä bussi ajaa Venäjän raja-asemalle, jossa myös noustaan bussista ja mennään passintarkastukseen. Tavarat on saanut joka kerta jättää bussiin.

Itse tarkastustilanne ei juurikaan poikkea siitä mitä se oli Suomen puolella, paitsi että kestää kauemmin ja on jotenkin vakavampi ja jäykempi tunnelma. Passin välissä sujautetaan tarkastajalle se matkan aikana täytetty maahantulokortti.

Tarkastaja repäisee kortista oman kappaleensa ja palauttaa passin välissä matkailijan kappaleen. Kannattaa tarkistaa, että sekä passiin että maahantulokorttiin saa leiman tarkastuksesta.

Tämän jälkeen odotellaan, että koko bussi on tarkastettu ja noustaan autoon. Tämän jälkeen vielä parilla puomilla joku maastopukuinen käy bussissa tarkastamassa, että kaikilla on rajatarkastuksesta saatu leima passissa.

Sitten körötellään Pietariin.

Sitä maahantulokorttia tarvitaan rekisteröitymisessä, jos on maassa yli kolme arkivrk. Rekisteröityminen olisikin kokonaan oma lukunsa. Lyhyesti: jos asuu hotellissa hotelli hoitaa sen, muuten viisumissa kutsujaksi merkityn organisaation on hoidettava se. Asiaa kannattaa tiedustella anottaessa viisumia.

Paluumatka vastaavalla bussilla hoituu em. kaavan mukaan toisin päin. Silloin on joskus täytynyt Suomen puolella kantaa tavarat mukanan passintarkastukseen, jonka jälkeen sitten tulli läpivalaisee suurimman osan matkustajista laukut.

Että sellaista se on se itämatkailu lyhyesti:-)

Suuret kiitokset avartavasta kertomuksestasi.
Otaakaamme siitä vinkit talteen.
Köröttelemisiin!