Odotan että sais alkaa yrittään!!!

Ai että jo kuukauden päästä? voi että, oon ihan kade.. ku meillä ois tarkotus vasta heinäkuussa alottaa yrittäminen. Aika kuluu niin hitaasti. Ja mitä enemmän vauvalehtiä- ja palstoja lueskelee, sitä pahemmax kuume yltyy =`( Eli pitäs vaan yrittää unohtaa asia ja keskittyä opintoihin.

nyyhky kirjoitti:

Ai että jo kuukauden päästä? voi että, oon ihan kade.. ku meillä ois tarkotus vasta heinäkuussa alottaa yrittäminen. Aika kuluu niin hitaasti. Ja mitä enemmän vauvalehtiä- ja palstoja lueskelee, sitä pahemmax kuume yltyy =`( Eli pitäs vaan yrittää unohtaa asia ja keskittyä opintoihin.

Voih! Vähän sama tilanne täällä. Pitkään luulin, että mieheni ei edes halua ajatella asiaa, vaan ahdistuu jos otan puheeksi vauvajutut. No kerran sitten rohkaistuin ja kysäisin, et millonkahan sitä vois lapsia ajatella. Hän sanoikin, että vaikka heti!:) Pyörälle päästähän siinä meni. Mutta sitten aloinki itse jänistää.:( Mulla on opiskelut kesken, rahatilanne ei mikään kehuttava ja ikää vasta 21. Kuitenkin mietin asiaa koko ajan ja tiedän, että myös ihana rakas mieheni haluaisi. Aika sekavaa. Mitenkähän tässä sais ajatuksensa selvitettyä, kun tämä alkaa viedä jo yöunet.. Onnea teille onnekkaille:) Kyllä ne muutamat kuukaudet lopulta kuluu. Ja hyvää kannattaa odottaa, sit se tuntuu vielä hienommalle!:)

lapsi mielessä kirjoitti:

Voih! Vähän sama tilanne täällä. Pitkään luulin, että mieheni ei edes halua ajatella asiaa, vaan ahdistuu jos otan puheeksi vauvajutut. No kerran sitten rohkaistuin ja kysäisin, et millonkahan sitä vois lapsia ajatella. Hän sanoikin, että vaikka heti!:) Pyörälle päästähän siinä meni. Mutta sitten aloinki itse jänistää.:( Mulla on opiskelut kesken, rahatilanne ei mikään kehuttava ja ikää vasta 21. Kuitenkin mietin asiaa koko ajan ja tiedän, että myös ihana rakas mieheni haluaisi. Aika sekavaa. Mitenkähän tässä sais ajatuksensa selvitettyä, kun tämä alkaa viedä jo yöunet.. Onnea teille onnekkaille:) Kyllä ne muutamat kuukaudet lopulta kuluu. Ja hyvää kannattaa odottaa, sit se tuntuu vielä hienommalle!:)

Heippa.
Minulla oli tuo tilanne noin vuosi sitten tai oikeastaan tasan vuosi sitten. Minulla ollut kauhea vauvakuume ja haluisn tietty vauvan heti, mutta opinnot miehellä ja minulla kesken sillon niin ei viittitty sitten kun odottaa. Nyt joulukuussa oli sitten se sovittu kuu jolloin lopetin pilsut, että tässä nyt sitten yritellään toista kiertoa.

Välillä tuntuu, että on kauhee epävarma olo, mutta valmistun tässä pian, miehellä tosin jatkuu opinnot...mutta kyllä me pärjätään, eikä sitä koskaan ees tiiä, koska meillä tärppää:)

Onnea odotuksen..kyllä se palkitaan...tai ainakin se odotus, että pääsee yrittämään:) Loppu onkin kohtalon kädessä.

nyyhky kirjoitti:

Ai että jo kuukauden päästä? voi että, oon ihan kade.. ku meillä ois tarkotus vasta heinäkuussa alottaa yrittäminen. Aika kuluu niin hitaasti. Ja mitä enemmän vauvalehtiä- ja palstoja lueskelee, sitä pahemmax kuume yltyy =`( Eli pitäs vaan yrittää unohtaa asia ja keskittyä opintoihin.

kuukauden päästä... tarkoitin sitä että siitä kuukaudesta on ollut puhetta koska se 'yritys' voisi alkaa.
Teillä on sitten aikaisemmin jos heinäkuuta olette miettineet... me sovimme että jos opiskelut on ensi jouluksi hoidettu ja taloudellinen tilanne hiukan parempi, niin sitten voisi pistää pyörän pyörimään :)

Eli melkein vuosi tässä vielä odoteltavaa, mutta täytynee jotenkin jaksaa. Haluan kuitenkin tiettyä taloudellista turvaa ennen lasta. Eipä tarvitse sitten sitä murehtia pienen lapsen kanssa. Toivoisin vaan että mies pystyisi enemmän puhumaan asiasta... olis helpompaa se vuosi vielä kestää jos olis juttukaveri ja voitais puhella vauvasta niitä näitä... ei vaan jotenkin mies osaa kuulemma ???

Itse koitan nyt kanssa keskittyä opintoihin ja jättää vauva-aatteet hetkeksi taka-alalle, mutta löydän kuitenkin itseni tältä palstalta liiankin usein ;) Ja vauva-lehti raahautuu kaupasta kotiin liiankin useasti... onko lääkettä olemassa??? ;)

vielä... kirjoitti:

kuukauden päästä... tarkoitin sitä että siitä kuukaudesta on ollut puhetta koska se 'yritys' voisi alkaa.
Teillä on sitten aikaisemmin jos heinäkuuta olette miettineet... me sovimme että jos opiskelut on ensi jouluksi hoidettu ja taloudellinen tilanne hiukan parempi, niin sitten voisi pistää pyörän pyörimään :)

Eli melkein vuosi tässä vielä odoteltavaa, mutta täytynee jotenkin jaksaa. Haluan kuitenkin tiettyä taloudellista turvaa ennen lasta. Eipä tarvitse sitten sitä murehtia pienen lapsen kanssa. Toivoisin vaan että mies pystyisi enemmän puhumaan asiasta... olis helpompaa se vuosi vielä kestää jos olis juttukaveri ja voitais puhella vauvasta niitä näitä... ei vaan jotenkin mies osaa kuulemma ???

Itse koitan nyt kanssa keskittyä opintoihin ja jättää vauva-aatteet hetkeksi taka-alalle, mutta löydän kuitenkin itseni tältä palstalta liiankin usein ;) Ja vauva-lehti raahautuu kaupasta kotiin liiankin useasti... onko lääkettä olemassa??? ;)

Hirmu vaikee ees koittaa keskittyy opiskeluun, ku ajattelee vaan sitä yhtä ja samaa asiaa. Toisaalta oon miettiny, et miks sen pitäs mennä aina saman kaavan mukaan. Et ensin opiskelut, sitten muksu. Kyllä monet on onnistuneen hoitamaan sekä lapsen, että koulun yhtä aikaa. Vai-kee-ta. Hankalaa, ku ei kukaan muu oikein tunnu ymmärtävän tätä tilannetta, ku oma mies. No sehän tietysti on tärkeintäki;) Mut joo.. minä odottelen, et millon osaisin päättää jotain:D Onnea teille, jotka ootte osanneet edes päätöksen tehdä;)

Nimetön kirjoitti:

Heippa.
Minulla oli tuo tilanne noin vuosi sitten tai oikeastaan tasan vuosi sitten. Minulla ollut kauhea vauvakuume ja haluisn tietty vauvan heti, mutta opinnot miehellä ja minulla kesken sillon niin ei viittitty sitten kun odottaa. Nyt joulukuussa oli sitten se sovittu kuu jolloin lopetin pilsut, että tässä nyt sitten yritellään toista kiertoa.

Välillä tuntuu, että on kauhee epävarma olo, mutta valmistun tässä pian, miehellä tosin jatkuu opinnot...mutta kyllä me pärjätään, eikä sitä koskaan ees tiiä, koska meillä tärppää:)

Onnea odotuksen..kyllä se palkitaan...tai ainakin se odotus, että pääsee yrittämään:) Loppu onkin kohtalon kädessä.

Mä olen hiljaa mielessäni toivonut lasta jo varmaan pari vuotta. Nyt olen vasta uskaltanut puhua asiasta mieheni kanssa. Häntä se ahdistaa suunnattomasti. Minusta on tosin alkanut jo tuntua että en jaksa enkä ehkä halua odottaa viittä vuotta eteenpäin. En ole enää mikään teini-ikäinen eikä ole miehinikään, mutta on toisinaan niin paha olo kun ei olla samoilla linjoilla. Vauvakuume ja perheen toivominen on vaikea asia jos toinen ei vielä oikein ole lämmennyt. Välillä musta tuntuukin että mä lähden kohta kävelemään, mutta sitten eipä sitä lasta yksin saa aikaiseksi =)
Mutta välillä tekee kyllä tosi pahaa nähdä naisia raskaana koska itse ei "voi sitä vielä saada".
inhottavaa.

vauvakuumeinen- kirjoitti:

Mä olen hiljaa mielessäni toivonut lasta jo varmaan pari vuotta. Nyt olen vasta uskaltanut puhua asiasta mieheni kanssa. Häntä se ahdistaa suunnattomasti. Minusta on tosin alkanut jo tuntua että en jaksa enkä ehkä halua odottaa viittä vuotta eteenpäin. En ole enää mikään teini-ikäinen eikä ole miehinikään, mutta on toisinaan niin paha olo kun ei olla samoilla linjoilla. Vauvakuume ja perheen toivominen on vaikea asia jos toinen ei vielä oikein ole lämmennyt. Välillä musta tuntuukin että mä lähden kohta kävelemään, mutta sitten eipä sitä lasta yksin saa aikaiseksi =)
Mutta välillä tekee kyllä tosi pahaa nähdä naisia raskaana koska itse ei "voi sitä vielä saada".
inhottavaa.

Sinun teksti oli kuin minun kirjoittama...jos edes lohduttaa, että ainakin yksi kohtalotoveri on =)
Minulla myös kauhea vauvakuume...ikää kohta 26 v eli en ole mikään teinikään enää, on vakityöpaikat, oma koti...kaiken pitäisi olla kohdallaan.
Mies ei osaa sanoa yhtään milloin haluaa ja tämä ahdistaa suunnattomasti.
Minäkin synkkinä hetkinä miettinyt "kävelemään lähtemistä", mutta eihän sitä tosiaan yksin tehdä...