Olen tyttö. Minulla ei ole koskaan ollut kavereinani oikein tyttöjä, paitsi yksi joka on paras ystäväni. Alakoulussa neljännellä luokalla ja siitä ylöspäin hengailin ainoastaan poikien kanssa (parasta kaveria ei lasketa tässä), sillä he sentään osasivat olla porukassa eivätkä puhu paskaa toisten selän takana, toisin kuin monet tytöt. Olin ihan kaveri mielessä heidän seurassaan eli melkein 'poika muiden joukossa'.
No nyt olen yläkoulussa ja luokka hajaantui. Samalla luokallani olevat pojat ovat keskenään kavereita, enkä kehtaa enää sinne tunkea, enkä oikein välittäisikään.
TÄSSÄ tulee kuitenkin se asiani. Nyt tunnen kaikki uudet luokkalaiseni melko hyvin. Tyttöporukka jossa liikun, on alkanut pois sulkea minut.
ESIMERKKEINÄ jos juttelemme piirissä he menevät sen verran tiiviiseen etten mahdu piiriin, jos kuitenkin olen siinä jo, niin joku tulee eteeni ja sillä tavoin olen ulkona.
kun kävelemme käytävillä he koventavat sen verran vauhtia, että minä n voi kävellä samassa rivissä, vaan takana.
jos he istuvat penkillä ja näkevät minun tulevan, hymy yhtäkkiä hyytyy kasvoilta ja saattavat kuiskata jotain nopeasti toisilleen.
kun tunnilla pitää ottaa johonkin pari niin minä olen aina se, joka jää yksin.
meitä on viisi ja he puhuvat aina neljästä kun juttelevat.
VIIMEISEKSI vielä; maanantaina kuulin (oikeastaan puoli vahingossa) kun kaksi heistä puhuivat minusta jotain että olen ärsyttävä ja vammainen, kunnes he tajusivat minun ehkä kuulevan. sen jälkeen olen ollut ihan yksin koulussa.
En tiedä mikä minussa on sitten vikana? :(
No nyt olen yläkoulussa ja luokka hajaantui. Samalla luokallani olevat pojat ovat keskenään kavereita, enkä kehtaa enää sinne tunkea, enkä oikein välittäisikään.
TÄSSÄ tulee kuitenkin se asiani. Nyt tunnen kaikki uudet luokkalaiseni melko hyvin. Tyttöporukka jossa liikun, on alkanut pois sulkea minut.
ESIMERKKEINÄ jos juttelemme piirissä he menevät sen verran tiiviiseen etten mahdu piiriin, jos kuitenkin olen siinä jo, niin joku tulee eteeni ja sillä tavoin olen ulkona.
kun kävelemme käytävillä he koventavat sen verran vauhtia, että minä n voi kävellä samassa rivissä, vaan takana.
jos he istuvat penkillä ja näkevät minun tulevan, hymy yhtäkkiä hyytyy kasvoilta ja saattavat kuiskata jotain nopeasti toisilleen.
kun tunnilla pitää ottaa johonkin pari niin minä olen aina se, joka jää yksin.
meitä on viisi ja he puhuvat aina neljästä kun juttelevat.
VIIMEISEKSI vielä; maanantaina kuulin (oikeastaan puoli vahingossa) kun kaksi heistä puhuivat minusta jotain että olen ärsyttävä ja vammainen, kunnes he tajusivat minun ehkä kuulevan. sen jälkeen olen ollut ihan yksin koulussa.
En tiedä mikä minussa on sitten vikana? :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moikka! Mä olen ollut ihan samanlaisessa tilanteessa, kun sinä. Muutin kuudennella luokalla eri paikkakunnalle ja sitä ennen minulla oli oikeastaan pelkkiä poikia kavereina. Ylä-asteella yritin tutustua luokkalaisiin, ne olivat hetken minun kavereitani ja sit alkoin ns. syrjiminen. Eivät huolineet porukkaan yms. Ei ne koskaan haukkunut minua suoraan, mutta selän takana varmasti. Suosittelen, että et antaisi niille sitä mahdollisuutta kiusata sinua enempää. Ei ne ole sen arvoisia. Jos koittaisit tutustua vaikka viereisiin luokkakavereihisi? Jos luokkalaisesi huomaisivat sen jälkeen, että sinua ei edes kiinnosta niiden tyhmä seura, voi niiden asenne muuttua sen jälkeenkin. Mutta kiusaamiseen ei aina tarvitse edes syytä. Tuskin sinussa on mitään vikana. Itse tuputin itseäni vain väkisin mukamas "kavereilleni" Ja aina jossain välissä olin kumminkin yksin. Kyllä koulussa muitakin ihmisiä on, kuin vain sinun luokkalaisesi!
Älä annan tuon vaikuttaa sinuun. Kiusaajat elävät sillä kun näkevät toisen kärsivän tai kiusaantuvan. Näin he vahvistavat omaa kaveruuttaan.
Ei kannata jäädä miettimään mitä muut puhuvat. Vaikutat fiksulta, katsele ensin rauhassa luokkakavereitasi, kontaktia saat esimerkiksi ruokajonossa, käytävällä ja luokassa ollessa tai liikuntatunnilla.
vaan niissä, jotka sua kiusaa. mä' oon ollu vanhas luokas ,niin, ettei ollu kavereita. mut mul oli toisesta koulusta kaveri, jonka kanssa pääsin samalle luokalle.mutta, voisithan sä antaa niille vaikka samalla mitalla takas. tai kulkee ohi nenä pystyssä. tai jos kuulet niiden vielä sanovan tuollasta susta, sano rohkeesti:Ite oot! Älä lannistu tosta. SUSSA EI OO MITÄÄN VIKAA.
nyt on kerrottava yksi juttu sulle. SINUSSA EI OLE MIKÄÄN VIKANA! Jos ne tekee sen sen, etsi uusia kavereita mutta älä anna sen masentaa sua. Luota itseesi ja etsi parempaa seuraa mikä on sen arvosta.