3. ceffin jälkeen eka taxo. No erilaista on, cef, sen oksentamisen kanssa, ehkä minusta pahempi, väsymys sitten kylla ihan eri luokkaa, ja jonkin verran on kipuja.
Minulla meni naama tai siis posket seuraavana päivänä tiputuksesta eli perjantaina ihan purppuranpunaiseksi. Ei varmaankaan vakavaa, kun ei sattunut ja meni sitten aikanaa ohi.
Minulle on lisäksi tullut pisamia sytojen alusta, onko muita? Aina käytän suojakerroimellista rasvaa, ja kun muutenkin on lähes satanut, niin minusta aika outoa. Hoitajanikaan ei ollut moisesta kuullut.
Sitten oli aika ok olo, sunnuntaina alkoi väsyttämään.
Sitten sunnuntaina mun anoppi tuli meille, että ois auttanut minua viikolla lastenhoidossa. Mutta sille tuli ilmavaivoja maanantaina, ja minä jouduin sitä passaamaan, kaikki eteen kantamaan. Kun se jälleen kerran otti puheeksi vuonna 1973 kokemansa mahakivun, silloinkin oli ilmaa, olen kuullut tämän tarinan jo muutaman kerran, mutta hitsasi kiinne ihan kokonaan, ja soitin apelle, että hakee potilaan pois. Minulle tuli siis ihan uskomattoman paha mieli, kun se jaksaa siitä ilmavaivasta vatvoa minulle. Joskus vois ihan rehellinen pieru tehdä hyvää. Pitäis varmaan järjestää sille mahakivulle 35-vuosijuhlat tänä vuonna.
Ei hyvää käyttäytymistä minulta, mutta välillä sitä räjähtää. Minulla vaan ei ole oikein muuta sukua auttamaan, mutta ei sitä kaikkea tarvitse minunkaan jaksaa. Appi vielä puhui miehelleni jälkikäteen, että tais se anoppi vähän liiotella ja lypsää tilannetta. Ja se on paljon sanottu siltä mieheltä.
Maanantain ja varsinkin tiistain tuskailin kun selkä ja lantiot oli aika tuskaiset ja polvet. Otin sitten lopulta nappia, olis pitänyt ottaa aikaisemmin, turhaan sitä tietty kärvistelin.
Tänään on jo aika ok, paitsi mulle tuli taas nuha. Ei muuten mitään, mutta kun suu on kuin tuohesta, niin nyt kun meni hajuaistikin, niin ruokailu on aika pakkoa. No eipäs ole vakavaa lain.
Enää kaksi tiputusta edessä lallallallallaa. Sehän menee kevyesti.
Maha ollut ruikulla lauantaista, voipi sekin olla taxoa.
Anteeksi jos minä taas valittelin, hyvässä jamassahan tässä lopulta ollaan.
Minulla meni naama tai siis posket seuraavana päivänä tiputuksesta eli perjantaina ihan purppuranpunaiseksi. Ei varmaankaan vakavaa, kun ei sattunut ja meni sitten aikanaa ohi.
Minulle on lisäksi tullut pisamia sytojen alusta, onko muita? Aina käytän suojakerroimellista rasvaa, ja kun muutenkin on lähes satanut, niin minusta aika outoa. Hoitajanikaan ei ollut moisesta kuullut.
Sitten oli aika ok olo, sunnuntaina alkoi väsyttämään.
Sitten sunnuntaina mun anoppi tuli meille, että ois auttanut minua viikolla lastenhoidossa. Mutta sille tuli ilmavaivoja maanantaina, ja minä jouduin sitä passaamaan, kaikki eteen kantamaan. Kun se jälleen kerran otti puheeksi vuonna 1973 kokemansa mahakivun, silloinkin oli ilmaa, olen kuullut tämän tarinan jo muutaman kerran, mutta hitsasi kiinne ihan kokonaan, ja soitin apelle, että hakee potilaan pois. Minulle tuli siis ihan uskomattoman paha mieli, kun se jaksaa siitä ilmavaivasta vatvoa minulle. Joskus vois ihan rehellinen pieru tehdä hyvää. Pitäis varmaan järjestää sille mahakivulle 35-vuosijuhlat tänä vuonna.
Ei hyvää käyttäytymistä minulta, mutta välillä sitä räjähtää. Minulla vaan ei ole oikein muuta sukua auttamaan, mutta ei sitä kaikkea tarvitse minunkaan jaksaa. Appi vielä puhui miehelleni jälkikäteen, että tais se anoppi vähän liiotella ja lypsää tilannetta. Ja se on paljon sanottu siltä mieheltä.
Maanantain ja varsinkin tiistain tuskailin kun selkä ja lantiot oli aika tuskaiset ja polvet. Otin sitten lopulta nappia, olis pitänyt ottaa aikaisemmin, turhaan sitä tietty kärvistelin.
Tänään on jo aika ok, paitsi mulle tuli taas nuha. Ei muuten mitään, mutta kun suu on kuin tuohesta, niin nyt kun meni hajuaistikin, niin ruokailu on aika pakkoa. No eipäs ole vakavaa lain.
Enää kaksi tiputusta edessä lallallallallaa. Sehän menee kevyesti.
Maha ollut ruikulla lauantaista, voipi sekin olla taxoa.
Anteeksi jos minä taas valittelin, hyvässä jamassahan tässä lopulta ollaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Sitä vartenhan tämä palsta on. Hienoa,että loppusuora häämöttää.
Anoppisi on...hmm ... mikä on. Lepää sinä vaan niin paljon kuin mahdollista.
Otatko kortisonia taxon yhteydessä? Kortisoni tekee punoitusta ja näppylöitä ja turvotusta.
Parempi mahan olla ruikulilla kuin kovalla. ;)
Joo taxoo se on.
Enää kaks tiputusta -JES! :)
Ei tässä sinun kirjoituksessa ollut minkäänlaista valittamista. On vain elämän tosiasioita. Tämä syöpärumba on sellainen vuoristorata ettei siihen enää toisten vanhoja "pierutauteja" tarvita. Terveitten ihmisten marinat ja valittamiset sietämättömiä.
Itse meneteni pitkäaikaisen "ystävän" kun sanoin suoraan etten jaksa nyt kuunnella hänen miesongelmiaan. No, eipä hävinnyt mitään hyvää.
Minulla nuo myrkyt oli ensin taxo ja sitten CEF. Taxot otti koville, CEF meni jo rutiinilla. Kroppa on myrkkyjen kanssa tiukalla. Tlee kaiken maailman tuntemukstia. Välillä on sellainen olo, että on luulotautinen.
Olemme porukalla hengessä mukana. Jatka kirjoittamista. Se helpottaa omaa oloa. Me "vanhat" olemme tuon kaiken käyneet läpi. Tiedämme ettei se ole yhtä juhlaa eikä "karusellissa" olijan kirjoitukset ole valitusta.
Toivotaan parempaa jatkossa.
todella tutulta. Itselläni taxo aiheutti suurin piirtein aivan samat jutut. Ja nuo hermot olivat kyllä välillä itsellänikin koetuksella! Huomasin kyllä, että oikeasti väsyneenä ei yksinkertaisesti jaksa olla niin kärsivällinen kuin tavallisesti. En siis yhtään ihmettele, että hermot menivät anoppiin!
Taxon kanssa,ehkä luiden särkeminen oli inhottavinta.
Näppylöitä tuli päänahkaan,kasvoihin,ja muutama vartalollekkin,vähän märkänäppylän näkösiä
jotka itsestään lähtivät pois.Punoitus kasvoihin tuli kortisooneista ja turvotus.
Joo eipä sitä toisia "potilaita" jaksa hoidella
hyvä kun itsensä.
Voiton puolella olet jo 2 kertaa jaksaa vaikka sisulla.
Muista,että jokakerralla mahdolliset syöpäsolut tuhoutuvat.
Tsemppiä sinulle,kirjoita vaan helpottaa kun voi kertoa,saman mekin olemme käyneet läpi,ja toiset käyvät parhaillaan.
Minulla menee hoidot tasan toisinpäin. Kolmen taxoteren jälkeen kolme cefiä. Tänään piti olla vika cef, utta valkosolut on niin alhaalla että siirrettiin viikolla. Taxot teki minullekin punaisen naaman ja ripulin. Ripulia oli putkeen 2,5 kk.
Minä tiedän tuon tunteen, kun terveet ihmiset valittavat jostain pikkuvaivoista. Jotkut luulevat, että syöpäpotilas on oivallinen korvapari kuuntelemaan kaikenlaisia turhia ja tyhjänpäiväisiä vaivoja. Ihmisten täytyy ikäänkuin todistaa, että kyllä heilläkin on kaikenlaista vaivaa. Omalla äidilläni on pakonomainen tarve luetella minulle kaikki tutut ja sukulaiset, jotka ovat kuolleet syöpään. Omalle äidille sanoin, että nyt suu kiinni, en halua kuulla sanaakaan.
Paras lääke pahoinvointiin on minulla ollut raitis ilma ja liikunta. Kävelen raittiissa ilmassa ja imen itseeni happea. Nyt odotan lunta, pakkasta ja aurinkoa.
On hyvä, kun edes netissä saa purkaa itseään ihmisille, jotka ymmärtävät.
helpottaa kummasti,jollei ulos pääse,niin vaikka
ikkunasta hengitettynä.
Onneksi sinulla enää yksi tiputus,sitten saat
huokaista.Eihän ne hoidot mukavia ole,mutta kun
niillä saadaan ne pienimmät syöpäsolut tuhottua
niin ne jaksaa käydä läpi.
Tsemppiä sinulle.
Mykynen!Tuttuja ovat minullekkin nuo tuntemuksesi taxoista.Minulla oli ensin taxot ja sitten ceffit.Taxot oli ne rankemmat.Muistan vielä,miten minunkin posket punoitti parina päivänä tiputuksen jälkeen.Kun aamulla heräsin olin kuin punainen kananmuna,alkuun ihmettelin minäkin,mistä se punakkuus tuli.Sitä lihaskipua oli myös jaloissa.Käveleminen oli hankalaa kun sattui kovin lihaksiin.Ja makuaisti meni minultakin.Ja samoin ärsytti ,jos joku kertoi pikku vaivoistaan.Serkkuni soitteli siihen aikaan usein,häthätään kysäisi,miten minä voin.Sitten alkoi selvittää omia päänsärkyjään ym.miten kauheita ne on.Usein lopetin puhelun todeten,että minua väsyttää nyt.Ja hän siihen että kun hänen tuttava oli syöpähoidoissa,ei ollut yhtään väsynyt,kuinka sinä muka olet.
Niinhän se on,että vain saman kokenut pystyy ymmärtämään,millaista se voi olla.Hyvä,sinullakin loppu häämöttää,siis hoidoissa.Jaksamista sinulle ja muista levätä kunnolla ja juo paljon vettä,sekin auttaa suun kuivumiseen.Kirjoittele!
Aamupäivällä annettiin ja koko hoito kesti yhteensä kuusi tuntia. Sain maata osaston sängyssä ja sairaalavaatteissa. Olihan ensimmäinen solunsalpaajahoitoni. Sain kaikki tarvittavat lääkkeet
tablettina ja loput tiputuksessa Ei ole vielä tullut pahoinvointia... mutta se lääkkeen teho loppuu huomenna. Joten osaan varautua mahdollisiin sivuvaikutuksiin. Tiputuksen aikana mitään ei tapahtunut, sain nukuttua vähän aikaa. Ensimmäinen sivuvaikutus onkin metallin maku suussa, vasta kotona illalla. Enää 5 hoitokertaa Taxolla&Carbolla muutaman viikon välein. Ei Ceffiä.
Sain tuhdin infopaketin mukaan kotiini, apteekista haettu reseptilääkkeet ->pahoinvointilääke Primperan(varalle Zofran, jos Primperan ei auta)ja ummetuslääkkeet(Laxoberon iltaisin ja Levolac aamuisin). Särkylääkkeiden käytön lopetin kun leikkaushaavan alue ei särkenyt. Minulta on poistettu kohtu joulunalusviikolla.
Kiitos teille!Jatkakaa samaan tahtiin! ;)
Tässähän jaetaan iloja ja suruja.
Minä itse sairastan rintasyöpää.Ensimmäinen taxotiputus oli eilen,makailin sairaala vuoteelle,omissa vaatteissani ja koko tiputus kesti runsaan tunnin.
Eroja varmaan mikä syöpä on.
Minulla ei vielä mitään sytostaatin aiheuttamia sivuvaikutuksia ,unettomuutta on ,niin pirteä olo etten saa unta.
Voisin vaikka aloittaa suursiivouksen nyt keskellä yötä-:)
hereillä.
Taxoteren ekakertalaiset, jos teillä on kortisonilääkitys niin varautukaa siihen, että sen lopettamisen jälkeen tulee kipuja luihin ja lihaksiin. Kannattaa käydä apteekista noutamassa kipulääkkeet jo valmiiksi, sillä ainakin minulla kivut oli kovia.
Otan kyllä jos jossain paikassa särkee selvästi. Niin, tulin huomanneeksi että rintasyövän potilailla ja kohtusyövän potilailla on aivan erilaisia hoitotapoja, eri lääkitys ja eri tiputushoito.
Tähän asti voin hyvin, mutta vatsa on jo kovaa...
Tiputuksessa sain 4 esilääkettä, mm. antihistamiini, kortisoni, vatsasuoja ja vahva pahoinvointilääke. Hyvä tietää, että kortisonin ja vahvan pahoinvointilääkkeen vaikutus lakkaa, niin tulee kipua tai vaivaa. Minulla ei ole kortisonilääkettä, vain ummetuslääkkeet ja mieto pahoinvointilääke.
Ja lisäksi rintasyöpäpotilaillakin hoidot vaihtelee, joku saa taxotereä, toinen taxotereä ja CMF:iä tai CEF:iä.
Parhaat vinkit kaikenlaisiin vaivoihin olen saanut muilta potilailta, kuten sen että sun haavaumiin auttaa kun syö maustamatonta sulatejuustoa. Se tekee suojakalvon.
Noin 10 päivänä tiputuksen jälkeen valkosolut ovat alhaalla, ja vaara saada kaikenlaisia pöpöjä on suuri. Kannattaa ostaa kotiin desinfiointiaine käsille, samanlainen kuin sairaalassa käyttävät. Lisäksi paljain käsin ei kannata koskea ovenkahvoihin, kaiteisiin, junien ja bussien tankoihin jne. Pöpöt tulee 99 prosenttisesti käsien kautta, joten hyvä käsihygienia auttaa toipumisessa.
Kyllä tuo käsihygienia on myös potilaalle tärkeää. Ulkona hanskat käteen, ja apteekista käsihuuhdetta. Näin välttyy monelta harmilta. Vaihtoehtona antibioottitiputus.
Olen anoppini kanssa todella hyvissä suhteissa, mutta kyllä minuakin riepoi viidennen syton jälkeen kun pyysin lapsenhoitoapua eikä mummo pystynyt kesälomastaan päivää antamaan. Samana päivänä hän tosin ajeli 30km miehen työpaikalle toimittamaan lahjaa lapselle.
Ehkä se vain on edelleen niin että syöpä on paha sana ja toistaiseksi terveet välttelevät viimeiseen asti. Tai ei osaa olla sairaan lähellä. No se episodi oli ja meni, uusia odotellaan :)
on ollut sukuuni,muutamaa serkkua lukuun ottamatta hyvät välit.Suvussamme on paljon syöpää ja ehkä yhteiset kokemukset lujittaa välejämme.Myös anoppini on mahtava ja ihana ihminen,kokenut syövän takia kovia.Menettänyt miehensä ja poikansa ja nyt ja toinenkin poika,siis mieheni,on sairastanut syövän..Niin,ne serkut,omat asiat menee kaiken edelle.Olen kertonut kai aiemmin tämän: kun soitin serkulleni vähän alakuloisena,että nytpä olen rinnaton.Hän ohitti sen ja alkoi selvittää,kuinka hänen rinnat on alkaneet roikkumaan,pitäisi mennä kohotukseen,ei oo siihen vain rahaa,,pläp,päää..
ei kovin tee mieli kuunnella,sanoo vaan,että nyt tuli kiirus lähteä..
Kukaan ei häiritse minua. Olen valinnut oman elämäntieni, jonka moni ihminen on hyväksynyt. Olen sopinut ihmisten kanssa sillä tavalla, että tulen hänen luokseen kun tuntuu ja ilmoitan ennakolta. Minun luokseni ei tulla väkisin ilman ennakkoilmoitusta. Olen yksineläjä ja lapset lentäneet pesästä.
Tämä forumi on hieno asia. En ota mitään vakavasti ja en kommentoi,jos joku haukkuu tai valittaa. Jokaisella sairaalla on oikeus puhua(kirjoittaa) pois pahaolonsa ja saada tukea.Tieto lohduttaa ettei ole yksin sairautensa kanssa. Tsemppiä kaikille lukijoille!
jokaisella oikeus valita oma elämäntiensä,ja jos haluaa olla rauhassa,niin mikäs siinä.Empä minäkään
kovin riemastu,mikäli ilmoittamatta oven takana ollaan,paitsi tietty lapset tulevat miten heille sopii.Kirjoittele vaan täällä meillä meidän joukossa
kun sille tuntuu.Tsemppiä sinullekkin.