Ihmeiden tekijälle

Sinäpä olet ollutkin vitkaan runoni sisällä sii-
tä, kun sen tänne heitin.

Siitä piti oikeesti tulla paljon lyhyempi, mutta
jotenkin minusta ei taida olla sellaisten
kirjoittajaksi. Pitää vaan yrittää harjotella si-
täkin taitoa vielä.

Jos runoni " heilautti " olen siitä otettu.

Kiittäen tyttö, kiittäen.

Sanojesi edessä hiljennyn minä.

Olet sanonut vähän, ja silti NIIN paljon.

Sukellan Sinun runoihisi, kunhan olen vastaillut
kommentoineille.

Lämmin kiitokseni jälleen Sinulle, Sinä runojen
taituri itse.

Olet Sinä liikuttava, kertakaikkiaan.

Jaa-a, mikähän se " seuraava taso " mahtaakaan
olla, en tiedä. Mutta yleensä ottaen, pyrin aina
saamaan runoihini jotain tuoretta, ennen käyttä-
mätöntä. Tosin olen joissakin runoissani toista-
nut joitakin aiemmin käyttämiäni lauseita,
sellaisia jotka " maistuvat " hyvältä.

Noh, koetappa saada se ilotulitus tänne jo räis-
kymään * odottaa jännityksellä *

Mutta tärkein enää; k i i t o s
Sinun palautteesi oli erittäin miellyttävää lu-
ettavaa.

toi proffajutska, en saa sopimaan sitä
minnuun, en sitten millään.

Huhhuh, mitä virkoit. Mitä minä enää osaan sanoa
tuollaiseen palautteeseen, mitä ?
Nolona, en oo ansainnu mitään oscaria, sen parem-
min kuin mitään muutakaan tällä saralla. Jos nii-
tä pystejä jaettaisiin, niin Sinulle sellainen
kuuluisi ojentaa.

" kommenttikirjan " mie ihmettelen tuota, mutta
se taitaa ollakkin joku Siun tsoukki :)

Liikutus kuuluu minulle, ja

k i i t o s taas Sinulle.

palautettasi Liisa, on miellyttävää lukea.

Kuin kulkisit itse rinnallani, kätesi ojentaen.
Elämä ei jaa aina oikeutta, eikä rakkauskaan ole
enää ruusunpunaista. Se työntää eteen kiviä ja
kantoja, joiden ylitse on vain rämmittävä.

Ja toisaalta ajatellen, kuljethan Sinä rinnallani
runojen parissa ystäväni.

Olemme saaneet oikean talven, valkoista ja
kevyttä pumpulia on tienoot tulvillaan.

Kiitos Liisa, ja leppoisaa iltaa.

kiitos kuuluu Sinulle.

mitteeköhän se mahtais olla, kun en itsekkään si-
tä hokaa, jos siinä nyt jotain yleensä ottaen on.

Perkule kun en opi sitä lyhykäisyyttä, vaikka
kuinka yritin tätäkin runoa tehdessä. Toivoton
tapaus kaikin puolin, ei minusta tuu runoilijaa
kai ikuna. Paras olis varmaan olla hiljaa vaan,
ja lukea toisten tuotantoa.

Voisit Sie kanssa lopettaa nuo ylisanat.

Mutta kiitos on vähin mitä saatan sanoa Sinulle
ystävä rakas.

En pysty, en - ohittamaan Sinua noin vain ...

silloin
kun näin Sinut ensi kerran
ajattelin sen olevan tarkoitettu
ihmeeksi minulle

hiljaa toivoin
kunpa jäisit vierelleni
pitäisit kädestäni
valtaisit vielä sydämeni

elämä antoi minulle Sinut
***

Kiitos, tiedät kuinka rakastan vastarunojasi.

Sinä toit päivääni valon,
kiitos.

Love and peace.

Olipas mukava yllätys, että pitkästä aikaa olet
vieraillut runossani.

Heh, vai muka vanha silmät -Sinulla !
Höpöhöpö ukko, Sie puhut hassuja sen suhteen.
Mutta kaikki muu, se sitä vastoin hivelee miun
silmää.

Mahdottoman lämmin kiitos ja mukavaa viikonloppua
Sinulle sinne kauaksi täältä Hämmeen härkäteiden
kuppeesta.

vaikka Sinua ei ole kuulunut eikä näkynyt pitkään
aikaan.

Et tiedäkkään, kuinka liikautit minua.

Kiitos on vähän sanoistasi, mutta se tulee sydä-
mestäni - Sinulle.