Onko kukaan amk:ssa, jossa linjasi tai joku linja on aloitettu sen takia ilman pääsykoetta, että hakijoita on liian vähän tai, jonka takia arvostelukriteereitä on laskettu tai "päästetty armosta läpi" opiskelijoita?.
Miten tämän koulutuksen eettisyys toteutuu vai on onko se "so what". Oppilashan joutuu pattitilanteeseen kun heikkouksia onkin matematiikassa, kemiassa ja valmistuminen viipyy rästien takia. Onko koulun velvollisuus ottaa siihen kantaa, antaa lisäopetusta tai päästää läpi "kohtuullistamisperiaatteella". Mikä on käytäntö tai mikä sen tulisi olla, onko sille edes mitään lakiperustetta? Voiko se olla harhaanjohtamista tai jotain muuta jossa lakimiestä peräti tarvitaan?.
Pelkästään opiskelijan vika ei voi olla, että mitäs hait, vaan kai koulullakin jokin vastuu on, että se imasee rahat 70 % opiskelijamäärästä ja valmistumisesta 30 %. Tämähän kai on rahoitusmalli amk:ssa.
Mikä on koulun kipukynnys kun alemmilla pääsyvaatimuksilla olevia oppilaita ei valmistu ripeästi ja kenties ei koskaan?. Jos 60:stä esim. 20 roikkuu opiskelijana, mutta työelämässä, koska rästit ei mene läpi, niin tulisiko asia tuoda äänekkäästi esille?.
Miten koulunne huomioi vaikeat elämäntilanteet kuten lähiomaisen sairastuminen/kuolema kun opiskelija on viimeisillään opiskelussaan, mutta rästit painaa ja hänet on valittu "keveämmillä kriteereillä".
Olen seurannut sivusta puoli vuotta tällaista opiskelijatutttuani ja hän on edellä mainituista asioista aivan loppu, jopa itsetuhosta puhunut. Kukaan ei tunnu ymmärtävän kun perheellinen, työssäkäyvä ihminen yrittää hoitaa koerästit, perhettään, työnsä, sairaan äitinsä asioita, kuolleen isänsä ja mummonsa asiat (kuolivat 7/2007 ja 9/2007). Avopuolisokin on kyllästynyt jatkuvaan rästien suorittamisyrityksiin ja kaiken kaikkiaan siihen, että aikaa ei ole yhteiseloon. Koulun puolelta ei tunnu paljon apua saavan todetaan vain, että puhumalla ei pääse läpi. Kuinka paljon pitää olla vastoinkäymistä, että inhimillisyys ja kohtuullisuus löytyy akateemisen tutkinnon suorittaneelta.
Onko reilua peliä, että opiskelija valitaan kevyemmällä seulalla ja amk rouhii opiskelijoista rahat, mutta kun ongelmia tulee todetaan "no ohoh, puhuminen ei auta, yritä tsempata". Saa nähdä kuinka ystävälleni käy, luulen ettei kovin hyvin - ero, syrjäytyminen, omistusasunnon menetys jopa hänen kuolema mahdollista. Kuulostaa brutaalilta, mutta omaisten menetykset, jatkuva asioiden juokseminen, epäonnistuminen opinnoissa, häpeän tunne kun ei saa vakityöpaikkaa, kun todistusta ei saa ovat yhdessä asioita jotka lyövät maahan josta ei välttämättä enää helposti nousta.
Ikävä katsoa tilannetta, mutta ei tutkintoja tulisi saada vain koulun rahoitusten takia.
Alla maintusta linkistä lainasin aihetta sivuavaa tekstiä.
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0105/puuronen.pdf
"Opiskelijat valittiin ohjelmaan – edellä mainituista
yliopistojen kansainvälistymispolitiikkaan
liittyvistä syistä – vastoin oppiaineen kantaa.
On olemassa suuri vaara, että nämä opiskelijat
eivät lainkaan valmistu tai että, heitä varten
joudutaan määrittelemään alhaisemmat opinnäytetöitä
ja muita opintoja koskevat läpäisykriteerit."
Miten tämän koulutuksen eettisyys toteutuu vai on onko se "so what". Oppilashan joutuu pattitilanteeseen kun heikkouksia onkin matematiikassa, kemiassa ja valmistuminen viipyy rästien takia. Onko koulun velvollisuus ottaa siihen kantaa, antaa lisäopetusta tai päästää läpi "kohtuullistamisperiaatteella". Mikä on käytäntö tai mikä sen tulisi olla, onko sille edes mitään lakiperustetta? Voiko se olla harhaanjohtamista tai jotain muuta jossa lakimiestä peräti tarvitaan?.
Pelkästään opiskelijan vika ei voi olla, että mitäs hait, vaan kai koulullakin jokin vastuu on, että se imasee rahat 70 % opiskelijamäärästä ja valmistumisesta 30 %. Tämähän kai on rahoitusmalli amk:ssa.
Mikä on koulun kipukynnys kun alemmilla pääsyvaatimuksilla olevia oppilaita ei valmistu ripeästi ja kenties ei koskaan?. Jos 60:stä esim. 20 roikkuu opiskelijana, mutta työelämässä, koska rästit ei mene läpi, niin tulisiko asia tuoda äänekkäästi esille?.
Miten koulunne huomioi vaikeat elämäntilanteet kuten lähiomaisen sairastuminen/kuolema kun opiskelija on viimeisillään opiskelussaan, mutta rästit painaa ja hänet on valittu "keveämmillä kriteereillä".
Olen seurannut sivusta puoli vuotta tällaista opiskelijatutttuani ja hän on edellä mainituista asioista aivan loppu, jopa itsetuhosta puhunut. Kukaan ei tunnu ymmärtävän kun perheellinen, työssäkäyvä ihminen yrittää hoitaa koerästit, perhettään, työnsä, sairaan äitinsä asioita, kuolleen isänsä ja mummonsa asiat (kuolivat 7/2007 ja 9/2007). Avopuolisokin on kyllästynyt jatkuvaan rästien suorittamisyrityksiin ja kaiken kaikkiaan siihen, että aikaa ei ole yhteiseloon. Koulun puolelta ei tunnu paljon apua saavan todetaan vain, että puhumalla ei pääse läpi. Kuinka paljon pitää olla vastoinkäymistä, että inhimillisyys ja kohtuullisuus löytyy akateemisen tutkinnon suorittaneelta.
Onko reilua peliä, että opiskelija valitaan kevyemmällä seulalla ja amk rouhii opiskelijoista rahat, mutta kun ongelmia tulee todetaan "no ohoh, puhuminen ei auta, yritä tsempata". Saa nähdä kuinka ystävälleni käy, luulen ettei kovin hyvin - ero, syrjäytyminen, omistusasunnon menetys jopa hänen kuolema mahdollista. Kuulostaa brutaalilta, mutta omaisten menetykset, jatkuva asioiden juokseminen, epäonnistuminen opinnoissa, häpeän tunne kun ei saa vakityöpaikkaa, kun todistusta ei saa ovat yhdessä asioita jotka lyövät maahan josta ei välttämättä enää helposti nousta.
Ikävä katsoa tilannetta, mutta ei tutkintoja tulisi saada vain koulun rahoitusten takia.
Alla maintusta linkistä lainasin aihetta sivuavaa tekstiä.
http://www.tieteessatapahtuu.fi/0105/puuronen.pdf
"Opiskelijat valittiin ohjelmaan – edellä mainituista
yliopistojen kansainvälistymispolitiikkaan
liittyvistä syistä – vastoin oppiaineen kantaa.
On olemassa suuri vaara, että nämä opiskelijat
eivät lainkaan valmistu tai että, heitä varten
joudutaan määrittelemään alhaisemmat opinnäytetöitä
ja muita opintoja koskevat läpäisykriteerit."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eipä ole meidän koulussa jouduttu turavutumaan lisähakuihin, mutta inssipuolella keskeyttää joka toinen. Eli ei se pääsykoekkaan tunnu takaavan, että juts se paras opiskelijamateriaali selviytyy sisään.
Voi myös pohtia onko oikein, että muut niska limassa jaksavat puurtaa ja opiskella, saadakseen inssin tittelin ja joku muu saisi sen säälistä kun mummo kuoli. Noin painavista syistä kyllä yleensä saa lisää aikaa opintojen loppuun hoitamiseen. Koulutusjohtajalle vaan anomusta sisään. Eikä ne asiat niin vaikeita ole, etteikö niitä ajan kanssa saisi ulkoa opeteltua. Ei se älykkyydestä ole kiinni, vaan opiskelukurista. Ja jos on elämä pahasti rempallaan, niin pitää välivuoden tai pari, hoitaa hommat kotona kuntoon ja palaa sitten opiskelemaan.
Muuten, tuossa linkittämässäsi artikkelissa puhutaan suomalaisista yliopistoista. Kannattaisi varmaan mennä tuonne yliopistoforumille aloittamaan sitä vallankumousta.
mikään oppilaitos myönnä sääliopintopisteitä.
Oppilaitos ei voi säädellä eikä ole vastuussa ihmisen elämänkulkuun kuuluvista tilanteista ja tapahtumista.
Jatkoaikaa opintoihin kyllä usein myönnetään painavista syistä.
Lainaamasi teksti viittasi ulkomaalaisten opiskelijoiden opintosuorituksiin. Toivottavasti Suomen koulutusjärjestelmä ei rupea painostuksen alla antamaan säälipisteitä myöskään ulkomaalaisille opiskelijoille.
Kaverisi tarvitsee nyt terapiaa, eikä mitään tutkintotodistusta. Jälkimmäinen ei ole sama kuin ensiksi mainittu.
En nyt tiedä, miten ystäväsi tapaus asiaan liittyy mutta tietoa asiasta on. Erään pikkukaupungin ammattikorkeaan järjestetään joka vuosi täydennyshaku ja kaikki pääsykokeista jotenkuten selvinneet saavat opiskelupaikan. Olen kuullut, että jotkut olisivat saaneet paikan puhelinsoitolla hakematta kys. oppilaitokseen saati käymättä pääsykokeissa.
Liiketalouden koulutusohjelmasta varmaan selviää pöljempikin vaikka matemaattista lahjakkuutta ei olisikaan. Tässä tapauksessa kyse ei olekaan opiskelijoiden pärjäämisestä vaan siitä, että tradenomien lisäksi kys. oppilaitoksesta valmistuu sairaanhoitajia. Melko huolestuttavaa, että sairaanhoitajaopiskelijaksi pääsee melkein kuka vaan (jopa alalle täysin soveltumaton) koska koulun on pakko saada tarpeeksi opiskelijoita, jotta linja alkaisi ja oppilaitos saa fyrkkaa.
Olen itse amk-opettaja ja olen toiminut paljon ns. tuutorina. Ryhmissä on aina yksi tai kaksi opiskelijaa, joille koulutus tai ala on liian vaikea, mutta opiskelija sinnittelee mukana. Silloin tekisi mieli sanoa opiskelijalle että miettisit jotain muuta. Yhden kerran olen niin sanonut, harkituin sanoin sähköpostissa. Opiskelijan mielenterveys oli alkanut järkkyä ja osasyy näytti olevan opintojen vaikeus. Hän erosi ja toivon, että elämänsä helpottui.
Opintojen keskeyttäminen on sangen yleistä. Opiskelijat saattavat häveten ajatella olevansa ainoita näissä ongelmissa, mutta niin ei tosiaan ole. On mahdollista pyrkiä kouluun uudelleen ja jatkaa opintoja, jos siltä tuntuu. Nyt ei vain ollut oikea aika.