Hei!
Kyselisin täältä että löytyykö perheitä joissa olisi 4 lasta,kaikki pieniä,minulla on 3 lasta,6vuotias,4vuotias ja 4kk ja viimeisimmän synnytyksen jälkeen aloin syömään minipillereitä,nyt kuitenkin kävi ilmi että olen raskaana ja en tosiaankaan tiedä mitä teen kun tuli aivan puun takaa,riittääkö omat voimavarat? Meillä on alkamassa talonrakennus kesällä ja se tietää sitä että olen pääasiassa yksin lastenkanssa miltei kokoajan.
Miten te muut joilla kaksi aivan pientä ja kasi vähän isompaa olette saaneet arjen toimimaan? Riittääkö yhdestä äidistä neljälle lapselle?
Pää on ihan sekaisin ja en tiedä mitä ajatella,oma ajatusmaailma ei salli aborttia turhaan ja jokainen syy siihen tuntuu itsekkäältä koska elämä on muuten kunnossa ja olemme aviossa.
Lapsiluvun piti jäädä kolmeen ja en halunnut tähän tilanteeseen mutta nyt kun tässä olen niin päätös on tehtävä.
Miten hoituu esim. kyläilyt tai kauppareissut yms. näin ison perheen kanssa? Jääkö vanhempien yhteinen aika nollaan? Kaikki hyvät ja huonot puolet isossa perheessä ovat tervetulleita!
Kiitos!
Kyselisin täältä että löytyykö perheitä joissa olisi 4 lasta,kaikki pieniä,minulla on 3 lasta,6vuotias,4vuotias ja 4kk ja viimeisimmän synnytyksen jälkeen aloin syömään minipillereitä,nyt kuitenkin kävi ilmi että olen raskaana ja en tosiaankaan tiedä mitä teen kun tuli aivan puun takaa,riittääkö omat voimavarat? Meillä on alkamassa talonrakennus kesällä ja se tietää sitä että olen pääasiassa yksin lastenkanssa miltei kokoajan.
Miten te muut joilla kaksi aivan pientä ja kasi vähän isompaa olette saaneet arjen toimimaan? Riittääkö yhdestä äidistä neljälle lapselle?
Pää on ihan sekaisin ja en tiedä mitä ajatella,oma ajatusmaailma ei salli aborttia turhaan ja jokainen syy siihen tuntuu itsekkäältä koska elämä on muuten kunnossa ja olemme aviossa.
Lapsiluvun piti jäädä kolmeen ja en halunnut tähän tilanteeseen mutta nyt kun tässä olen niin päätös on tehtävä.
Miten hoituu esim. kyläilyt tai kauppareissut yms. näin ison perheen kanssa? Jääkö vanhempien yhteinen aika nollaan? Kaikki hyvät ja huonot puolet isossa perheessä ovat tervetulleita!
Kiitos!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Meillä on esikoisen ja neljännen ikäero vähän vaille 7v. Hyvin on pärjätty. Meillä on nyt 8v, 7v, 5v ja 1v lapsukainen, ja vauvakuume.
Teillähän alkaa oilla kahdella vanhimmalla jo pikkuhiljaa tulemaan järkeä päähän, ja esikoinenkin aloittaa kohta koulun.
Kyläilyt yms. ovat tietenkin vähentyneet sitten esikoisen vauva-aikojen. Mutta suurin syy ei liene lapsiluku vaan kuopuksen ruoka-aineallergiat, joista en jaksa vääntää rautalangasta jokaisen tuttavan kanssa. Meillä on sen verran iso auto (Hiace bussi), että koko porukka mahtuu kyytiin, ja kunnon telttaretken tavaratkin. Kauppareissut meillä hoitaa yleensä mies, töistä tullessaan. Joskus käydään koko porukalla.
Syksyllä oli kaksi kertaa viikon yksin lasten kanssa kun mies oli työmatkalla. Kun auto jäi meille käyttöön, niin parjattiin hyvin, ja kauppareissutkin sujuivat ongelmitta, kun laitoin kuopuksen selkäreppuun siksi aikaa kun tehtiin ostoksia.
eskarilainen Venla, pian puolitoistavuotias Eedit ja nelikuinen Huugo. Uusi pikkuinen on ilmoittanut tulostaan, tosin raskaus on ihan alkutaipaleella vielä. Laskettu aika sijoittuisi siten, että vanhemmat lapsemme olisivat 1v, reilu 2v ja pian 7v.
Onhan sitä vähän joutunut miettimään tätäkin, mutta ihan itsestään selvänä pidetään että jos lapsi on tulossa niin se sitten pidetään myös. Ja uusi vauvakuume alkaa taas nostella päätänsä ;>
Arki on ihan mukavaa kotona näiden vintiöiden kanssa, vanhin on oikein fiksu ja reipas ikäisekseen ja on suureksi avuksi Eeditin ja Huugon hoidossa. Kuitenkin saan sitten sitä omaakin aikaa kun erikoinen on eskarissa ja pikkuiset päiväunilla tmv. Äkkiähän niitä ikävä tulee kun puolikaan tuntia on hoivaamatta.
Kun Venla aloittaa koulun, menee Eedit päivähoitoon pariksi tunniksi päivässä perhepäivähoitaja tuttumme luo. Vähän tätä on jo harjoiteltukin, että saan viettää Huugonkin kanssa aikaa ihan kaksistaan välillä.
Uusi talo on tekeillä, ja siihen muutamme piakkoin. Sinne tulee pari ylimääräistäkin huonetta, jos meistä vielä ihan suurperhe joskus tulisi :)
Luottavaisin mielin vain huomiseen ja voimia teille. Ei se perheen arki niin ratkaisevasti muutu kun kolmesta tulee neljä.
Auton toki saa vaihtaa isompaan.
Kyläilyt ja kauppareissut ei varmasti ole ongelma kun lapset kasvattaa hyvin. Yhden riehuvan kakaran kanssa voi olla tuhat kertaa hankalampaa kuin vaikka kuuden kauniisti käyttäytyvän ja fiksun lapsen kanssa.
Suomessa on paljon perheitä, joissa toivotaan lasta, eikä häntä hoidoista huolimatta ole saatu. Voisitko ajatella, että tekisit yhden parin onnelliseksi ja antaisit vauvasi adoptioon?
tulisi saada palautua raskaudesta ja synnytyksestä n 1,5 vuotta ENNEN uutta raskautta=) Plus se, että kun jokaisella on vain kaksi kättä, ja yksi syli, niin millään ei ehdi antaa lapsille sitä läheisyyttä tarpeeksi.
Tämä ensim. fakta on tullut ihan lääk.opinnoissakin esille, eli ei ole mikään hatustani vetämä asia, mutta....kukin tekee parhaaksi katsomallaan tavalla.
apua nuorempien hoidossa! Lapsen kuuluu saada olla lapsi!!
että meillä ainakin ekaluokkalainen tyttö hoitaa oikein mielellään siskoaan joka on vuosi ja 2 kk:tta vanha. hoitaminen tarkoittaa siis käytännössä sitä että he leikkivät yhdessä ja isosisko on kyllä sen verran taitava tyttö että osaa pitää pienemmän erossa pahuuden teosta. heidät kyllä tohtii jättää ihan vaikka eri huoneeseenkin keskenään jos haluan esim siivota tai laittaa ruokaa rauhassa.
illalla kannetaan nuorempi märyn kanssa nukkumaan kun on siskon kanssa aina niin hauskat leikit kesken. en usko että ketään pientä lasta pakottamalla pakotetaan amman hommiin, ihan omasta halusta lähtee ainakin meillä.
Milläs sitten selität sen, kun eräs tutkija tutki suurperheiden äitejä, ja totesi, että terve nainen voisi periaatteessa synnyttää jopa 25 kertaa? Jos raskauskien välisä olisi aina 1,5 vuotta, olisi synnytysten väli 2v3kk, ja sillä ikäerolla ei ihmisnaaraan hedelmällinen ikä riittäisi kuin hädintuskin 10 lapsen tekemiseen.
oleminen tarkoita sitä, että lasta kannetaan? Meillä ei sitten lapset ole paljoa sylissä olleet sen jälkeen kun ovat oppineet kävelemään.
Itselläni on kolme biologista lasta ja väitänpä, että he mahtuivat olemaan pieninä yhtä lähellä kuin jos olisivat sylissä, mahtuivat syliinkin kyllä kaikki kolme. Ja ihan yhtäaikaa.
Meillä on ihana pyöreä löhösohva, jossa viihdymme koko perhe nykyäänkin lähekkäin, vaikka lapset ovat jo isoja. Kokemuksen äänellä voin sanoa, että lapseni ovat erittäin empaattisia ja rakastavia nuoria aikuisia. Sitähän ei saavuteta muuta kuin itse kokemalla lapsuudessa turvaa ja läheisyyttä. Joten meidän perheen kohdalla tuo teoria("fakta") ei ainakaan pidä paikkaansa.
..sanoa, että vanhimmilla lapsillani on noin vuosi ja 4kk ikäeroa, 2. ja 3. on vähän enemmän.
kusettaneet sua silmään..hehehe
"Plus se, että kun jokaisella on vain kaksi kättä, ja yksi syli, niin millään ei ehdi antaa lapsille sitä läheisyyttä tarpeeksi"
No sanottiinko siellä lääk.opinnoissa millaisia "traumoja" saa kaksoset tai esim. kolmoset huhhuijaa...suurimmassa osassa perheitä kyllä on myös isä eli neljä kättä ja kaksi syliä niin ainakin meillä 4 lasta 10v,9v ja kaksoset 2,6v eivätkä jää mistään paitsi
Meillä 5 lasta ja 3 ekaa syntyneet alle 3 vuodessa.3. ja 4. ikäero 3 vuotta ja 4. ja 5. välis 5 vuotta.Eli nyt lapset 12,10,9,6 ja 1,5v.Kolmen ekan kans olin kovilla mutta pärjäsin kun jätin kaiken ylimääräsen ja itseasiassa turhan touhun arjesta pois.Sit ku mies oli kotona niin kyläiltiin ja käytiin kaupoilla yhdessä.Ja hyvin meni.Ja mitä enemmän lapsia, sitä rennommin olen itse oppinut ottamaan.No,yhteistä aikaa miehen kanssa ei kukaan tule tyrkyttämään joten se on vaan otettava,vaikka väkisin.Meilläkin lapsiluku piti ensin jäädä kahteen ja sit joskus "tehtäis iltatähti".Mut kakkosen jälkeen tulin heti raskaaksi joten se kolme lasta tulikin täyteen nopeesti.No,sit vauvakuumeet teki hommansa loppuun.Aina elämä ei mene niinkuin on suunnitellut.Luota vain itseesi että onnistutte suurperheen kanssa!!
Ja tulee tää provona tai ei,ni meillä 10vee tyttö rakastaa nuorimman hoitamista.Usein haluaa jäädä kotiin nuorimman kanssa vaikka kauppareissun ajaksi.Eikä se että kasvattaa lapsensa vastuuntuntoisiksi sisaruksiksi tarkoita ettei lapsi saa olla lapsi!!Meidän perheessä lapset osaavat ottaa muut ihmiset aivan ihanasti huomioon.Ja vaikka kotona nuristaankin esim.kotitöistä niin silti muualla lapset ovat mielellään auttamassa muita. =o)
Ja meillä on aina ollut muuten vähintään yksi koirakin pyörimässä touhuissa mukana!!
Kyllä se hyvin menee ja lakkaa ressaaminen!!! ;o)
ei siinä yksi lisää enää tunnu missään!
Vaikka kaikki raahaaminen paikasta toiseen on työlästä niin veisin isommat kerhoon tms jolloin saisin pariin aamupäivään vähän väljyyttä kauppaan jne.
Vähän sissihenkeä ja pidä mielessä se, että vaikka raksaatte niin joskus on pidettävä yhteinen vapaakin. Se ei oikeasti vaikuta kuin positiivisesti vaikka muutto siirtyisi aikanana viikolla tai kahdella.
Meillä on neljä ja ekat vuoden välillä, sitten on muutama vuosi eli aikanaan kun kolmas syntyi niin isommaat oli 4v ja 3v. Tosin se neljäs tuli vasta kun isoin oli jo 9, mutta oli noissa kolmessa noin pienessä samaa fiilistä kuitenkin varmaan riittämiin. Kohtahan isoin menee kouluunkin teillä..
Tällä hetkellä vanhin 7v. ja nuorin tasan 1v. ja lapsia siis 4kpl.
Kuule, kyllä mä uskon että pärjäät...mulla oli siksi vaikeata koska oma terveys kremppasi, oli rankka raskausaika (tutkimuksissa juostiin vaikkei sitten loppujen lopuksi mitään hälyyttävää löydetty) ja synnytyksenkin jälkeen kesti 7kk ennenkuin mm. selkä parani siihen kuntoon ettei tarvinnut liikenteessä ollessa pelätä pääsenkö takaisin kotiin.
Henkisestikin on ollut rankkaa koska tukiverkkoa ei ole juuri lainkaan, pelkästään oma äitini voi harvakseltaan tulla lapsia katsomaan esim. lääkärireissun vuoksi ja emme todellakaan ole päässeet yhtään kertaakaan 7v. aikana mieheni kanssa ns. illanviettoon tms. (parisuhde oli pahassa kriisissä "nelosen" ilmoitettua olemassa olostaan, laukesi kuukausien päästä syntymästä), lastenhoitajiin meillä ei ole varaa palkata joten sekään ei ole vaihtoehto, naapureille ei voi lapsia "leffan" ajaksi nakata yms., MUTTA siltikin olemme loppujen lopuksi onnellisia kaikista lapsistamme. Erityisesti tällä hetkellä, kun asiat on hyvin. Näin oli tarkoitettu (meillä neljäs ilmoitti tulostaan ehkäisystä huolimatta, oli järkytys aluksi), emme voisi kuvitellakaan elämää ilman neljää lastamme ja mitä isommiksi kasvaavat niin koko ajan helpottuu...pienin oppinut syömään itse, pian kävelee sujuvasti, tykkää leikkiäkin pienen hetken itsekseen (saa pienen huili-tauon) jne.
Ihan varmasti pärjäät, niin ollaan pärjätty mekin...kyläilyt ja kauppareissut varmasti onnistuu koko perheen voimin ja jos etenkin kauppareissut tuntuu ylivoimaiselta niin sitten joku jää yhden/useamman kanssa kotiin tms.
Yhteinen aika luonnollisesti on aika "kortilla" kunnes pienokainen kasvaa isommaksi...
Rutkasti onnea teille kuitenkin, älä murehdi asioita liikaa etukäteen...muistat varmaan miltä tuntui saada kolmas vauveli, silloinkin kenties murehti asioita etukäteen ja jälkikäteen ihmetteli "miksi ihmeessä" kun kuitenkin asiat sujui hyvin?!
Toivottavasti teillä kuitenkin on sitä tukiverkkoa enempi kuin meillä ja oma terveytesikin pysyy kunnossa, tsemppiä ja onnea odotukseen...on ne lapset vaan niin ihania :-)
Nyt vaan näköjään joku muu päätti minun puolesta tämän asian,ultrassa todettiin tuulimunaraskaus,toisaalta helpotus tässä tilanteessa kun taas toisaalta ehkä vähän haikea olo kun ehdin jo tottua ajtukseen raskaudesta.Mutta aina välillä käy näinkin.
Hyvää kevään odotusta kaikille,niin pienille kuin isommillekkin perheille!
Neljä menee siinä missä kolmekkin. Alku voi olla hiukan kaaosta, mutta äkkiä se elämä tasoittuu ja omat rutiinit löytyy.
Minun lapset 6v, 5v, 2v ja 8kk. Eikä tunnu mitenkään erityisen rankalta. Ehkä tähän on jotenkin tottunut.