Mulla ei ole koskaan ollut kissaa tai koiraa, mutta olen eläinrakas. Kavereilla aina ollut joku ötökkä ja sitä kautta ollut tekemisissä niiden kanssa. Nyt aikuisena olen vihdoin päättänyt hankkia omia eläinystäviä.
Mitä mieltä te kokeneemmat kissaharrastajat olette jos kokematon henkilö antaisi löytökissalle kodin? Meinaan vaan sitä, että jos paralla on huonoja kokemuksia pohjalla, enkä osaisi toimia sellaisen kanssa. Tuntuu vaan hassulta ajatus että ottaisin pennun jostain kasvattajalta kun niin moni löytökissa on ilman sitä omaa ihmistä. Mietityttää vaan että onko aikuisen kissan kanssa toimiminen vaativampaa kuin pennun kanssa tutustuminen. Tarkoitus olisi myös hankkia koira sitten joskus.
Mitä mieltä te kokeneemmat kissaharrastajat olette jos kokematon henkilö antaisi löytökissalle kodin? Meinaan vaan sitä, että jos paralla on huonoja kokemuksia pohjalla, enkä osaisi toimia sellaisen kanssa. Tuntuu vaan hassulta ajatus että ottaisin pennun jostain kasvattajalta kun niin moni löytökissa on ilman sitä omaa ihmistä. Mietityttää vaan että onko aikuisen kissan kanssa toimiminen vaativampaa kuin pennun kanssa tutustuminen. Tarkoitus olisi myös hankkia koira sitten joskus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yksi hyvä tapa tutustua kissan adoptointiin eläintalosta on lukea kissablogeja. Kysymyksiäkin voi esittää. Tässä muutama osoite, joista pääsee alkuun ja joista saa käsityksen elämästä löytökissan kanssa:
http://vieno.vuodatus.net/
http://www.jerryc.vuodatus.net/
http://annipitkatassu.blogspot.com/
http://tuulitytto.blogspot.com/
Löytöeläintaloissa on hyvin erilaisia kissoja. Siellä työskentelevät osaavat varmasti kertoa kissan luonteesta ja näet kyllä itsekin onko kissa pelokas, nauttiiko se ihmisen seurasta tai muiden kissojen.
Mun mielestä voit hyvin antaa kodin löytökissalle. Ota kuitenkin ensin selvää kissojen hoidosta. Lue vaikka kirja "matka kissan mieleen" jonka on kirjoittanut muistaakseni Helena Telkänranta. Siinä kerrotaan ihan perusasioista ja kissan käyttäytymisestä. Kissathan ovat ihan eri juttu kuin esim. koirat ja niiden käytös voi tarkoittaa ihan eri asioita. Esimerkiksi pää ojossa ja häntä pystyssä on ystävällinen lähestyminen, koiralla se voisi olla jotain päinvastaista.
Pentu on toki helpompi totuttaa koiraan. Kun et tiedä millaisista oloista kissa on et voi tietää pelkääkö se koiria. Jos sillä on koirista huonoja kokemuksia voi olla mahdotonta totuttaa se koiriin. Se huono puoli löytökissassa on kun et voi koskaan tietää.
Aloittelijan kannattaa valita avoin ja luontevasti ihmisen seurassa käyttäytyvä kissa joka on terve (koska aluksi voi olla vaikea tietää mikä kissalla on vikana).
Kannattaa myös tutustua incatin foorumiin, sieltäkin saa hyviä vinkkejä. http://forum.incat.fi/cgi-bin/yabb/YaBB.pl
Löytötalosta riippuen kissoja on voitu sivumennen testata koirilla kun joku hoitaja käy koiransa kanssa visiitillä, tai löytötaloon tuodaan myös tapauksia että tiedetään perheessä olleen koiran. Löytötalossa voi aina käydä vain ensin katselemassa.
Itselläni on kolme kissaa, ensimmäisiäni ja kaikki löytökissoja. Ongelmia ei ole, aika harva kissa kumminkin on joutunut ihan oikeasti kokemaan pahuutta ihmisen taholta, välinpitämättömyyttä enneminkin, että kyllä se luottamus sieltä yleensä takaisin voitetaan.
ei kaikki kodittomat kissat ole päähän potkittuja ja heitteille jätettyjä. niissä on myös kissoja jotka on joutuneet kodittomiksi esimerkiksi omistajan kuoleman myötä, mutta joita ei ole koskaan kohdeltu kaltoin. eli on siellä ihan tavallisiakin katteja.
löytölän henkilökunta osaa kyllä kertoa onko kissa esimerkiksi kauhean arka, eikä useimmissa paikoissa taideta edes pitää niitä kaikkein vaikeimpia tapauksia vaan ne päästettään paremmille metsästysmaille. kyllä ne siellä tietää mikä kissa saattaisi sopia kokemattomalle kissanomistajalle.
mutta onhan niissä löytölöissä pentujakin. etenkin kesällä ne on pullollaan jostain ladosta löydettyjä kodittomia pikkukisuja.
aikuinen kissa voi olla siinä mielessä pentua helpompi, että ei tartte kestää pentuajan riehumisia ja tuhoamisia. toisaalta taas aikuinen kissa on voinut oppia ikäviä tapoja joita ei tuosta vain saakaan hävitettyä, pennun taas voi opettaa talon tavoille, vaikka se vaatiikin pitkää pinnaa.
jos vaihtoehdot olisi aikuinen kissa jota on kohdeltu kaltoin tai pentu joka tulee kasvuvaiheessa todennäköisesti käymään hermoille, niin mä ottaisin kyllä sen pennun, kun sen käytöstä saa kuitenkin muokattua helpommin kuin aikuisen. jos vaihtoehdot olisi pentu tai aikuinen kissa jonka tausta tiedetään ja joka on ihan tavallinen peruskissa, ni sit ottaisin sen aikuisen, koska pennut nyt saa aina kodin mutta aikuiset voi joutua odottelemaan uutta kotia kauankin.