viikko sitten palattiin reissusta ( mieheni ja minä) ja jo on ikävä takaisin. En osaa määritellä mitä sieltä kaipaan. Ehkä se on se tunnelma, se erilaisuus. Kurjuus ja köyhyyskin kosketti, ehkä liikaakin. Suren niitä lapsia, jotka kuitenkin vaikuttivat iloisilta jos eivät onnellisia olleetkaan? Enpä tiedä. Heti sain huonon omantunnon kun reissun jälkeen ostin kaupasta kaikkea mitä tarvitsin ja halusin kaapin täytteeksi.. lempparituoremehunikin maksoi melkein 3e ja sillä rahalla jonkun perheen siellä täytyy elää 3 päivää!!?? aivan suhteetonta. Kaikki siellä tuntuivat tarvitsevan rahaa ja ruokatarvikkeita ym tarpeellista, mutta silti ei voinut olla varma, että annettu apu meni oikeaan paikkaan/ tarkoitukseen. Ehkä ne tositosi tarpeessa olevat eivät edes pääse tai kykene tulemaan sinne, missä liikkuu anteliaita turisteja? No nyt perheemme suunnittelee uutta matkaa jonnekin muualle, että lapsetkin pääsee mukaan...( me ei viedä lapsia malaria-alueille)
mutta minua ei enää kiinnosta mikään muu kohde! Ei Gambian jälkeen. Toivotan kaikille Gambiaan lähtijöille oikein ihanaa ja antoisaa matkaa =)
mutta minua ei enää kiinnosta mikään muu kohde! Ei Gambian jälkeen. Toivotan kaikille Gambiaan lähtijöille oikein ihanaa ja antoisaa matkaa =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos kovasti pidit Gambiasta, vie ihmeessä lapset mukaan. Kuivana kautena malariariski ei ole pahimmillaan, ja onhan estolääkkeet. Meillä ei ainakaan ollut mitään ongelmia ja hyttysenpistoja lapsi sai 2 viikon aikana. Ja iltaisin/öisin tuskin tulee liikuttua muksujen kanssa.
Sää siellä on ihanteellinen, lapset eivät kärsi ylikuumasta. Tekemistä ei tosin ole kovin paljon, mutta altaassa varmaan viihtyy kuka vaan.
Ja lapsille kun ottaa jo pienenä hepatiittirokotteet, siitä saavat suojan liki loppuiäkseen. Voi olla joskus Suomessakin tarpeen. Rohkeasti vaan lasten kanssa maailmalle! Tuttavaperheemme ovat reissanneet ihan pikkuistenkin kanssa ympäri maailmaa.
Minä olin 3 lapseni kanssa, 7 & 6v ja 1v10kk ja heillä ei olisi voinut olla hauskempaa! Vanhemmat lapset olisivat voineet olla rannalla ja meressä kaikki päivät ja altaassakin pomppivat kylmästä vedestä huolimatta. Ruoka maistui, eikä meillä kenelläkään ollut mitään vatsaongelmia tms kahden viikon aikana. Kaupungeissa ja toreillakin kävimme lasten kera ongelmitta,heistä oli hauska jutella englanniksi kaikkien kanssa. Kuopuskin alkoi höpistä ihan omaa kieltänsä. ;) Hän kulki mukana kaikkialla ergo-repussa selässäni,monesti myös käveli pitkiä matkoja. Gambialaiset ovat lapsirakkaita ja lapsia on kaikkialla,joten kavereita löytyi futiksen pelaamiseen ja hiekkalinnoja rakentelemaan. Moskiitoista ei ollut haittaa,muutama piston jälki näkyi, mutta meillä ei edes ollut malarianestolääkitystä.
Joten jos pitää Gambiasta, lapset mukaan vaan! Minun lapseni ovat puoliksi afrikkalaisia ja Afrikassa aiemmin asuneita,mutta Gambiassa olimme ensimmäisen kerran ja he jo kyselevät, milloin mennään uudestaan. (pian!!) :)