Näitä sanoja kun mietin
niissä puran omaa tuskaani,
mitä vaeltaja näkee, kokee
sitä sielu pakenee.
Hallan kaataman viljan lailla
runoilija polvistuu,
kun näkee edessänsä raiskattuna sen
mikä elämälle antoi aiheen.
Melankolia kaikuu mielessä
ja kaipuu on hirmuinen,
ei auta, hymyilen ja haluan
taas herätä päivään nousevaan.
niissä puran omaa tuskaani,
mitä vaeltaja näkee, kokee
sitä sielu pakenee.
Hallan kaataman viljan lailla
runoilija polvistuu,
kun näkee edessänsä raiskattuna sen
mikä elämälle antoi aiheen.
Melankolia kaikuu mielessä
ja kaipuu on hirmuinen,
ei auta, hymyilen ja haluan
taas herätä päivään nousevaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..runoistasi.
Parhaimmistoa.
hyvä konsti purkaa itseä