Riittääkö rakkauteni sinulle;
tämä leipä,
jonka taitan iltaisin eteesi,
nämä kädet,
jotka sivelevät uupuneita harteitasi?
Riittääkö korvani
kuulemaan sanojasi
ja ymmärrykseni kuulemaan
silmiesi sanatonta kieltä.
Riitänkö sinulle
yön hiljaisina hetkinä,
kun syysviilein käsin kosketan
sinua hellyydellä.
tämä leipä,
jonka taitan iltaisin eteesi,
nämä kädet,
jotka sivelevät uupuneita harteitasi?
Riittääkö korvani
kuulemaan sanojasi
ja ymmärrykseni kuulemaan
silmiesi sanatonta kieltä.
Riitänkö sinulle
yön hiljaisina hetkinä,
kun syysviilein käsin kosketan
sinua hellyydellä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mukava, että olet palannut. Sinua on kaivattu - ja runojasi, niitten herkkyyttä ja tarkkuutta, lempeyttäkin.
Tee on oikeassa, Sinua ja runojasi on kaivattu.
Et tiedäkkään, kuinka paljon tämä runosi kosket-
ti minua. Noin varmaan tulee ajatelleeksi meistä
itse kukin toisinaan " riitänkö minä "
Kiitos lukuhetkestä.
Runossasi oli surullinen sointi, mutta taidolla
olet sen kirjoittanut.
Hei pitkästä aikaa ja kiitos huomiostanne. Muokkaan hieman viisaan Salomon sanoja ja sanon "aika on runoilla ja aika olla runoilematta". Itselläni on ollut runoton aika enkä ole tällä runosivustolla käynyt. Mukava pistäytyä jälleen ja "kuulla ääntänne".
Runo on surumielinen, kuten sanot, lindalinda. Jos itsekriittisyys yhdistyy alakuloon, ei paljon muuta voi syntyäkään, kuin surumielinen runo. Onneksemme elämään kuuluu sen lisäksi myös valoa ja iloa - ajallaan.
Hyvää alkavaa kevättä. Tuleekohan kevät tänä vuonna ilman talvea.