Yöllä oli satanut.Kosteuden aisti ilmasta.
Välillä aina yksinäinen sadepisara tippui koivun
lehdestä ja mätkähti märkään maahan.
Kaksi miestä kulki pientä metsäpolkua pitkin,joka vietti ylös vihreälle kummulle.
Ormundin ensimmäisen kaartin ritari,Urund ja Stern,eteläisen kuningaskunnan edustushenkilö.
Urund oli pitkä ja varreltaan vanttera mies.
Siinä missä Urund oli matkannut taistelusta taisteluun,oli Stern nauttinut kuninkaan hovin antimista täysin siemauksin.
Hitaasti he nousivat kummulle,Urundin kiivetessä
edessä ja Stern kapusi hitaasti puuskuttaen perässä.Kummulta lähti loivasti laskeutumaan tie lehtipuiden lomitse.Hetken he lepäsivät kummulla ja tähyilivät kaukaisuuteen.Aurinko nousi kirkkaana lumihuippuisten vuorien takaa ja edellisen yön sadepilvet vetäytyivät itään päin.
Muutama yö sitten olivat heidän ratsunsa vauhkoontuneet susien ulvonnasta ja rynnänneet suinpäin metsän siimekseen.
Onneksi kovin vähän ruokaa oli ollut hevosten taakkana,mutta nyt he joutuivat kantamaan raskaat ruokaa täynnä olevat reput selässään.
Silti ruoka hupeni nopeasti,Sternin kyltymättömän ruokahalun ansiosta.Urundin kehotuksesta Stern nosti ison ruhonsa maasta ja sammutti nuotion.
Heidän vähän aikaa laskeuduttuaan kummulta, alkoivat puut tihentyä tihentymistään ja koivut vaihtuivat valtaviksi tammiksi ja pyökeiksi.
Koko ajan heidän kävellessään syvemmälle metsään,valmistivat puut suuren lehtikaton heidän yläpuolelleen.Auringon säteet vilahtelivat tuulessa heiluvien oksien takaa ja puiden jättimäiset varjot lankesivat tielle,kuin valmiina nappaamaan heidät minä hetkenä hyvänsä.
Hiljaisuus vallitsi metsässä.Ei kuulunut eläinten ääniä,ei linnun laulua,vaan ainoastaan kulkijoiden tasainen askelten ääni.
Tuuli yltyi ja yhä kovemmin kahisivat lehdet heidän yllään,kun he saapuivat puisen kaaren luo.
Tästä alkoi tie metsän sydämmeen,sen ytimeen.
He marssivat kaariportin ali ja välittömästi puiden varjot nielaisivat heidät metsän sisään, pimeyteen.
Kannattaako jatkaa?
Välillä aina yksinäinen sadepisara tippui koivun
lehdestä ja mätkähti märkään maahan.
Kaksi miestä kulki pientä metsäpolkua pitkin,joka vietti ylös vihreälle kummulle.
Ormundin ensimmäisen kaartin ritari,Urund ja Stern,eteläisen kuningaskunnan edustushenkilö.
Urund oli pitkä ja varreltaan vanttera mies.
Siinä missä Urund oli matkannut taistelusta taisteluun,oli Stern nauttinut kuninkaan hovin antimista täysin siemauksin.
Hitaasti he nousivat kummulle,Urundin kiivetessä
edessä ja Stern kapusi hitaasti puuskuttaen perässä.Kummulta lähti loivasti laskeutumaan tie lehtipuiden lomitse.Hetken he lepäsivät kummulla ja tähyilivät kaukaisuuteen.Aurinko nousi kirkkaana lumihuippuisten vuorien takaa ja edellisen yön sadepilvet vetäytyivät itään päin.
Muutama yö sitten olivat heidän ratsunsa vauhkoontuneet susien ulvonnasta ja rynnänneet suinpäin metsän siimekseen.
Onneksi kovin vähän ruokaa oli ollut hevosten taakkana,mutta nyt he joutuivat kantamaan raskaat ruokaa täynnä olevat reput selässään.
Silti ruoka hupeni nopeasti,Sternin kyltymättömän ruokahalun ansiosta.Urundin kehotuksesta Stern nosti ison ruhonsa maasta ja sammutti nuotion.
Heidän vähän aikaa laskeuduttuaan kummulta, alkoivat puut tihentyä tihentymistään ja koivut vaihtuivat valtaviksi tammiksi ja pyökeiksi.
Koko ajan heidän kävellessään syvemmälle metsään,valmistivat puut suuren lehtikaton heidän yläpuolelleen.Auringon säteet vilahtelivat tuulessa heiluvien oksien takaa ja puiden jättimäiset varjot lankesivat tielle,kuin valmiina nappaamaan heidät minä hetkenä hyvänsä.
Hiljaisuus vallitsi metsässä.Ei kuulunut eläinten ääniä,ei linnun laulua,vaan ainoastaan kulkijoiden tasainen askelten ääni.
Tuuli yltyi ja yhä kovemmin kahisivat lehdet heidän yllään,kun he saapuivat puisen kaaren luo.
Tästä alkoi tie metsän sydämmeen,sen ytimeen.
He marssivat kaariportin ali ja välittömästi puiden varjot nielaisivat heidät metsän sisään, pimeyteen.
Kannattaako jatkaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jatka vaan, mun mielestä toi oli ainakin ihan hyvä (vaikkei itsekkään kirjota fantasiaa)...
*Jatka!*
Katsotaan nyt,että tuleeko jatkoa...:D