Veljeni yhtyivät isyyttä vahvistuttavan viiskymppisen miehen kanteeseen isyyden vahvistamisasiassa. Käräjäoikeus vahvisti isyyden vainajalle ja rintaperillinen on tekaistu, jotta perintö (testamentti on)saadaan yhdeltä perillisestä otettua ja jaetaan sitten keskenään suhteessa 1/3 jokaiselle. Jos jaettaisiin 1/4 niin perintä olisi vähäisempi.
Onko lainvastaista tyhtyä toimiin isyyden vahvistamiseksi kuolleelle rahan vuoksi ja miten tuon tuomiostuinten tuomion voisi saada kumoon?
Vainajalla ei ollut kuollessaan rintaperillistä. Hän ei tunnustanut lasta, eikä jättänyt omaisuuttaan tälle "lapselle". Lapsi on sitäpaitsi aviolapsi 40-luvulta.
Onko lainvastaista tyhtyä toimiin isyyden vahvistamiseksi kuolleelle rahan vuoksi ja miten tuon tuomiostuinten tuomion voisi saada kumoon?
Vainajalla ei ollut kuollessaan rintaperillistä. Hän ei tunnustanut lasta, eikä jättänyt omaisuuttaan tälle "lapselle". Lapsi on sitäpaitsi aviolapsi 40-luvulta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Isyyden vahvistaminen kuolleelle rahan takia ei ole lainvastaista. Tuomiosta voi valittaa seuraavaan oikeusasteeseen.
Tunnustamisella ei ole merkitystä, jos oikeus perintöön voidaan muutoin osoittaa.
kaiva se gubbe ylös, tirskauta siltä spermat talteen, vie labraan ja asia on sillä selvä - tai vaihtoehtosesti mieti asiaa lopun ikääs
DNA-testin voi tehdä kudosnäytteestä, syljestä hiuksista, mutta isyyden vahvistamisasiassa tarvitaan veritesti äidistä, lpsesta ja isästä t. isäehdokkaasta.
Makaamisnäyttö pitää myös olla ja miehen siittämiskykyinen.
Jos ko. 40-vuotias henkilö on vainajan aviolapsi, niin asia on sillä selvä, tässä tapauksessa hän on ilman muuta perillinen. Jos hän taas on syntynyt avioliitossa olevasta naisesta, niin silloin naisen aviopuoliso on lapsen laillinen isä.
Oma isovelipuoleni oli syntynyt seurustelusuhteesta 50-luvulla ja kun hänen isänsä kuoli 80-luvun lopulla, kävi ilmi, ettei isyyttä oltu vahvistettu ja hän jäi ilman perintöä, vainajan avioliitossa syntyneet lapset jakoivat perinnön. Vaikka mies oli maksanut elatusmaksua äidilleni pojastaan, se ei ollut riittävä näyttö isyydestä.
Muistaakseni 80-luvun alussa oli tullut laki, että myös au-lapsilla on oikeus periä isänsä ja lain vahvistamisesta oli annettu tietty aika selvittää täysi-ikäisten au-lapsien isyydet verikokein. Velipuoleni ei ollut saanut tietoa tästä lainmuutoksesta, eikä näin ollen osannut ryhtyä vaadittaviin toimenpiteisiin. Tähän vedoten perimisoikeus evättiin, sillä jokaisen suomalaisen tulee tuntea laki.
Ihmettelen, miksei tällaisia epäselviä tapauksia kerätty kuntien vanhoista tiedoista ja lähestytty kirjeellä ko. henkilöitä, että he olisivat varmasti saaneet tiedon ja ryhtyneet ajamaan asiaansa. Mikä on yhteiskunnan tiedotusvastuu, kun joku näin olennaisesti ihmisen etuun vaikuttava laki muuttuu?
Mikäli sinun tapauksessasi on toimittu niin, että vainaja on vahvistettu isäksi, on sitten minun veljeni kohdalla toimittu väärin tai hän ei ole saanut tasa-arvoista kohtelua. Olisitko ystävällinen ja ottaisit yhteyttä, tämä sinulle huono päätös saattaa olla ilouutinen veljelleni tai sitten päinvastoin, koska jos veljeni kohdalla toimittiin oikein, niin silloin sinun kohdallasi on toimittu väärin. Soittaisitko numeroon 044-2856462.