Epävarma MIES

Olen aina ihmetellyt, että miten pari joka ei ole vielä vakiintunut/valmis vakiintumaan/sitoutumaan voi "hankkia" lapsia. Itse en olisi valmis perheenlisäykseen ihmisen kanssa, joka ei ole valmis menemään vielä naimisiinkaan kanssani. Mutta joistakin avioliitto ilmeisesti on suurempi sitoumus... Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla perustelut, että miksi.

Kyllä mennään väärinpäin puuhun, jos ensiksi hommataan lapsi ja sitten joskus myöhemmin vasta ollaan EHKÄ valmiita sitoutumaan lapseen ja lapsen äitiin tai isään. Tai mietitään vasta siinä vaiheessa, että haluaako toinen sitoutua. Ehkä se kannattaisi selvittää jo aiemmin.

Jos miehesi odottaa jotain niin ehkä olisi kannattanut odottaa sen lapsenkin kanssa! Miksi hän sen kanssa kiirehti, mutta naimisiin menoon ei ole kiirettä? Tai se siis tuntuu ilmeisesti hänestä kiirehtimiseltä vaikka on jo lapsikin. Tai voihan olla, että lapsi ei ollut suunniteltu.

Kerrot, että olette seurustelleet 3 vuotta. Asutteko yhdessä?

Kolme vuotta sinänsä ei ole niin huiman pitkä aika, että pitäisi jo toivonsa menettää. Mutta jotkut ehkä ajattelee, että ei ole enää tarvetta mennä naimisiin, kun on jo lapsikin. Mutta ilmeisesti miehesi kuitenkin haluaa mennä joskus naimisiin. Mutta ei vielä.

Yritä keskustella miehen kanssa, että mistä se kenkä puristaa. Miksi hän haluaa odottaa.

Oltiin seurusteltu jokunen vuosi ja oli ollut puhetta kihloista yms ja avomies oli sitä mieltä, että kosii kunhan on valmis sellaiseen.
No, ei ollut vielä kosinut ja paukautti suoraan päin naamaa, että haluaisi alkaa yrittämään kanssani lasta.

Pistin stopin asialle.. en tee lasta miehelle, jos en ole vähintään kihloissa ja mielummin naimisissa. Ei tunnu hyvältä periaatteessa "pelätä" että mies ei halua minua, vaan lapsen, kerta epäröi naimisiinmenoa.
En ymmärrä, millä tavoin lapsi on "pienempi" juttu, kuin naimisiinmeno.
Lapseen ollaan "kiinni" koko loppuelämä, mutta avioliiton voi sentään katkaista.. joskaan toivottavasti ei.

Avomies sitten n. vuoden päästä siitä kosi ja hetkinen siitä jätimme pillerit pois.

Ei ole vielä tärpännyt ja tänä kesänä piti mennä naimisiin.. avomies kertoi vasta, että odotetaan siihen, että meillä on lapsi ja mennään sitten naimisiin.. eli perui häät.
Hääkesä oli siis jo päätetty ja nyt väittää kivenkovasti, että tästä kesästä ei ole ollut puhetta koskaan..

Aloitin juuri e-pillereiden käytön ja suunnittelen lähtöä täältä talosta.

Tuntuu nimittäin aivan mahdottoman paljon siltä, että avomies ei ole valmis kanssani naimisiin ja ei ole varma minun suhteen.. jos on valmis, niin ei silloin siirrellä häitä tuleville kesille, kun jo päätetty kosittaessa.

Oletteko milloinkaan käyneet läpi periaatteellista keskustelua siitä, mitä kumpikin elämältään haluaa ja mitä mieltä on parisuhdeasioista (uskooko elämänikäiseen parisuhteeseen jos kokee löytäneensä "sen oikean", ajatteleeko joskus voivansa kihlautua ja mennä naimisiin)? Kaikilla ihmisillä ei ole tarkoitus sitoutua sen kummemmin ja jotkut ovat jopa ehdottomasti avioliittoa vastaan. Jos ei selvitä tuollaisia asioita etukäteen, on turha odottaa mitään. Silloin vain pilaa turhaan hyvän parisuhteen painostamalla.

Minusta tuntuu, ettei miehesi pidä kihlautumista tai avioitumista erityisen tärkeänä ja ymmärrän kyllä häntä, koskapa olette eläneet jo sen verran pitkään saman katon alla ja "vakiintuneet" sen verran, että olette lapsen hankkineet. Jos parisuhteen virallistaminen on oikeasti tärkeää naiselle, kannattaa tehdä asia miehelle selväksi sillä, ettei siirry seuraavaan vaiheeseen ennen kuin nuo hommat on hoidettu. Minä annoin oman vuokra-asuntoni pois vasta kun olimme kihlautuneet (nyt olemmekin jo naimisissa). En painostanut miestäni, mutta sanoin hänelle yhden kerran sen, että en pane vanhaa elämääni pakettiin eli pistä omaa asuntoani lopullisesti pois, ellen ole varma että tässä ollaan ihan vakavissaan. Ehkä se on vähän toista nuorena kun tullaan ja mennään miten sattuu, mutta nelikymppisenä ei enää jaksa semmoista resuamista...