En ole pitkään aikaan lukenut tätä palstaa, mutta nyt luin. Tuli taas paha mieli. Olin melkein jo unohtanut näitä asioita kun ei ole itse tarvinnut pitkään aikaan noita pohtia. Joka tapauksessa en voi koskaan unohtaa kaikkea sitä, mitä minulle tapahtui ollessani työtön. Olen 24-vuotias, mutta ollut työttömänä yhteensä 2, 5 vuotta kahteen eri otteeseen. Se, mitä minulle tapahtui teki minusta tälläisen kun nyt olen. Valtion laitosten mielivalta ja välinpitämättömyys sekä kyttäily ja ihmisten alistaminen ovat varmaan ikuisia ongelmia.
Suoritan nyt korkeakoulututkintoa. Ennestään minulla on ylioppilastutkinto ja ammatillinen koulutus. Opiskelu on minulle pakotie töyttömyydestä ja koko elämä sisältö. minulta kesti 4 vuotta päästä korkeakouluun ja otan opintoni tosissaan ja olen hyvin motivoitunut. Silti olen torjunut ajatuksen siitä, miksi todellisuudessa yhä opiskelen. Haluan sivistää itseäni, mutta ilman opintojani olisin masentunut yhteiskunnan hylkäämä työtön.
Saan opintotukea omasta mielestäni yllättävän paljon. Opiskelijana saan myös kaikista opiskelijaravintoloista aterian opiskelijahintaan. Olen löytänytkin pari paikkaa, joissa ruoka on parempaa kuin omassa koulussa. Opiskelijoille on myös muita etuja. Olen kyllä tietoinen opiskelijoiden epäkohdista ja epätoivoisesta taistelusta kelan ym. kanssa. Olen kuitenkin yhä sitä mieltä, että työttömät ovat huonoimmassa asemassa oleva ihmisryhmä. Opiskelu on hyvin pitkäälle omaa valintaa työttömyys ei ole. Työttömänä en saisi mitään tukia tai etuuksia.
Mielestäni myös työttömille tulisi antaa erilaisia etuuksia, kuten opiskelijatkin saavat monesta paikasta opiskelijahinnan. Olen pohtinut asiaa paljon ja tämä jo kertoo siitä, että työttömistä ei välitetä.
En ole joutunut asioimaan valtion virastoissa pitkään aikaan. Hyvä näin, mutta muistan kyllä, millaista se on. Työttömällä kun ei ole näiden tanttojen mielestä mitään oikeuksia ja he saavat tehdä mitä vaan mieleen sattuu tulemaan saadakseen työttömän ahdinkoon. Työvoimatoimiston, Kelan ja sossun tuleekin panostaa asikaspalveluun, mutta miksi he sen tekisivät kun todellisuudessa heillä on monopoli ja ihmisten täytyy tulla sinne joka tapauksessa. Jos nämä valtion laitokset olisivat yrityksiä ja toimisivat kuin yritykset, ne olisivat menneet konkkaan jo kauan sitten. Kilpailu on siinä mielessä hyväksi, että ihmiset voivat äänestää jaloillaan. Mutta kun Kelalla, Työvoimatoimistolla ja sossulla on monopoli niin eihän niiden tälläistä tarvitse miettiä.
En tiedä, joudunko työttömäksi tulevaisuudessa. Ilmeisesti joudun, vaikka en sitä halua. Yritän suoriutua opinnoistani mahdollisimman nopeasti, mutta jos mitään työtä en onnistu saamaan niin totta kai pitkitän opintojani. Onneksi opiskelen korkeakoulussa vasta ensiimäistä vuotta niin tuollainen ei ole ajnakohtaista. Jokaisella ihmisellä on "omat kipukohtansa" ja asiansa, joiden uusiutumista pelkää. Tietysti sairauden uusiutuminen on varmasti pahempaa kuin työttömyys, mutta minusta työttömyys on pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Sairastahan sentään ainakin yritetään hoitaa, työntä ei. Itse pelkään työttömyyttä enemmän kuin mitään muuta, vaikka maailma on uhkia tännä ja tiedostan monet uhat.Toki pelkään sairastuvani syöpään, mutta työttömyyden pelko vainoaa aina alitajunnassani, vaikka en sitä pitkään aikaan ole ajatellutkaan ja olen yrittänyt unohtaa koko asian. Työttömyys sinällään kun voi aiheuttaa monia muita ongelmia.
Työttömien asema kurjistuu varmasti entisestään lähitulevaisuudessa. Vaikka minun pitäisikin ajatella asioita opiskelijoiden kannalta, olen huomannut, että en ajattele. Lisäraha varmasti kelpaa kaikille, mutta en varsinaisesti toivo korotuksia opintotukeen, sen sijaan toivon parannusta opiskelijoiden asemaan. Ajattelen varmasti niin, koska nykyiset opintoni ovat oma valintani, mutta kaiken tuhonnut työttömyyteni ei ollut. Ovat nämä opintonikin aiheuttaneet minussa monenlaisia tuntemuksia, mutta syksyn aikana minulla oli niin paljon opiskeluun liittyviä töitä , että en oikeastaan ehtinyt ajattelemaan, mitä tunsin. Työttömänä puolestaan tunsin lähinnä vain toivottomuutta ja masennusta. Opiskelut ovat pelastaneet minut siis suurelta masennukseltakin.
Suoritan nyt korkeakoulututkintoa. Ennestään minulla on ylioppilastutkinto ja ammatillinen koulutus. Opiskelu on minulle pakotie töyttömyydestä ja koko elämä sisältö. minulta kesti 4 vuotta päästä korkeakouluun ja otan opintoni tosissaan ja olen hyvin motivoitunut. Silti olen torjunut ajatuksen siitä, miksi todellisuudessa yhä opiskelen. Haluan sivistää itseäni, mutta ilman opintojani olisin masentunut yhteiskunnan hylkäämä työtön.
Saan opintotukea omasta mielestäni yllättävän paljon. Opiskelijana saan myös kaikista opiskelijaravintoloista aterian opiskelijahintaan. Olen löytänytkin pari paikkaa, joissa ruoka on parempaa kuin omassa koulussa. Opiskelijoille on myös muita etuja. Olen kyllä tietoinen opiskelijoiden epäkohdista ja epätoivoisesta taistelusta kelan ym. kanssa. Olen kuitenkin yhä sitä mieltä, että työttömät ovat huonoimmassa asemassa oleva ihmisryhmä. Opiskelu on hyvin pitkäälle omaa valintaa työttömyys ei ole. Työttömänä en saisi mitään tukia tai etuuksia.
Mielestäni myös työttömille tulisi antaa erilaisia etuuksia, kuten opiskelijatkin saavat monesta paikasta opiskelijahinnan. Olen pohtinut asiaa paljon ja tämä jo kertoo siitä, että työttömistä ei välitetä.
En ole joutunut asioimaan valtion virastoissa pitkään aikaan. Hyvä näin, mutta muistan kyllä, millaista se on. Työttömällä kun ei ole näiden tanttojen mielestä mitään oikeuksia ja he saavat tehdä mitä vaan mieleen sattuu tulemaan saadakseen työttömän ahdinkoon. Työvoimatoimiston, Kelan ja sossun tuleekin panostaa asikaspalveluun, mutta miksi he sen tekisivät kun todellisuudessa heillä on monopoli ja ihmisten täytyy tulla sinne joka tapauksessa. Jos nämä valtion laitokset olisivat yrityksiä ja toimisivat kuin yritykset, ne olisivat menneet konkkaan jo kauan sitten. Kilpailu on siinä mielessä hyväksi, että ihmiset voivat äänestää jaloillaan. Mutta kun Kelalla, Työvoimatoimistolla ja sossulla on monopoli niin eihän niiden tälläistä tarvitse miettiä.
En tiedä, joudunko työttömäksi tulevaisuudessa. Ilmeisesti joudun, vaikka en sitä halua. Yritän suoriutua opinnoistani mahdollisimman nopeasti, mutta jos mitään työtä en onnistu saamaan niin totta kai pitkitän opintojani. Onneksi opiskelen korkeakoulussa vasta ensiimäistä vuotta niin tuollainen ei ole ajnakohtaista. Jokaisella ihmisellä on "omat kipukohtansa" ja asiansa, joiden uusiutumista pelkää. Tietysti sairauden uusiutuminen on varmasti pahempaa kuin työttömyys, mutta minusta työttömyys on pahinta, mitä ihmiselle voi tapahtua. Sairastahan sentään ainakin yritetään hoitaa, työntä ei. Itse pelkään työttömyyttä enemmän kuin mitään muuta, vaikka maailma on uhkia tännä ja tiedostan monet uhat.Toki pelkään sairastuvani syöpään, mutta työttömyyden pelko vainoaa aina alitajunnassani, vaikka en sitä pitkään aikaan ole ajatellutkaan ja olen yrittänyt unohtaa koko asian. Työttömyys sinällään kun voi aiheuttaa monia muita ongelmia.
Työttömien asema kurjistuu varmasti entisestään lähitulevaisuudessa. Vaikka minun pitäisikin ajatella asioita opiskelijoiden kannalta, olen huomannut, että en ajattele. Lisäraha varmasti kelpaa kaikille, mutta en varsinaisesti toivo korotuksia opintotukeen, sen sijaan toivon parannusta opiskelijoiden asemaan. Ajattelen varmasti niin, koska nykyiset opintoni ovat oma valintani, mutta kaiken tuhonnut työttömyyteni ei ollut. Ovat nämä opintonikin aiheuttaneet minussa monenlaisia tuntemuksia, mutta syksyn aikana minulla oli niin paljon opiskeluun liittyviä töitä , että en oikeastaan ehtinyt ajattelemaan, mitä tunsin. Työttömänä puolestaan tunsin lähinnä vain toivottomuutta ja masennusta. Opiskelut ovat pelastaneet minut siis suurelta masennukseltakin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
oon miettiny ihan samaa, esim bussilippu, kyllä eläkeläiset ja opiskelijat saavat alennuksia mutta työtömät ei. minä saan 5€/pvä päivärahaa ja sillä ei pitkälle pötkitä kun pitäisi ruokaa ostaa ja kuitenkin jollainhan sinne kauppaan pitää mennäkin kun kauempana keskustasta asuu. kun ei autoa ole niin kyllä se on sitten se bussi. ja kun mahdollisiin työhaastatteluihin pitäisi päästä sekä aina pitäis olla asioimas työkkärissä ja kelassa että tämän pikkusumman edes saisi.
jolle todellinen työttömyys on omalle kohdalle osunut. Nythän nämä häijyimmät byrokraatit koittavat saada kurssilaiset toisten töihin näyttämään työmarkkinavalmiuttaan orjapalkoilla. Paha mennä työssäoppijaksi, kun siellä on jo joku.
S:tana mitä touhua! Olen sanonut, että tulisitko itse istumaan minun leikkimökkiini ilmaiseksi 8 tuntia päivässä. Tai entä, jos minä tulen sinun virkapallillesi, haen vaan pikkutakkini, osaan näin helpot hommat heti. Ei ole käynyt. Missä ne koulut ovat, joista näille asiallisesti palkatuille pitkäkestoisille virkapalleille pääsee virkkaamaan virkapipoja? Keskiaste tai korkeakoulu ei vielä monesti tässä maassa riitä mihinkään. Hanttihommia löytyy, mutta niistä ei jää muuta kuin työnilo, provisiopalkkaisista saattaa tulla takkiin. Tuhotut jokamiehen työmarkkinat ovat osamme. Todellinen työttömyys on koko Euroopan laajuinen ongelma.
jäin työttömäksi vanhemmalla iällä ja minua kohdeltiin todella kurjasti.
Itkien lähdin kassalta,ja masennus ei ole kaukana.
Miten fiksusti kirjoitit,eli kun ei ole omaa kokemusta silloin ei ymmärrä.
Asiakaspalvelu ei toimi,niin kuin sen pitäisi.
jäin työttömäksi odottaessani lastani joten vatsan kasvaessa väheni työnsaanti mahdollisuutenikin.
on tarpeeksi nöyryyttävää käydä ruinaamassa sossusta
ja muualta apua ilman isoa mahaakin...
eräällä kerralla kun hain vuokranmaksuun apua,
sossusetä ilmoitti ettei ala meitä elättämään!
vastaavanlaisia tokaisuja oli muitakin ja viimein
tein hänestä valituksen.
seuraavan kerran kun menin hänen luokseen oli valitukseni sen pöydällä jota se luki ääneen ja nauroi.
ihmisten nöyryytys on mielivaltaista ja sairasta
ei mitään hyvinvointiyhteiskuntaa!
Välillä saa kuulla todellisia kauhutarinoita sossun sedistä ja tädeistä. Itse olen saanut työttömyysvuoteni aikana aina asiallista palvelua sossusta ja tuet on laskettu mielestäni oikein.
Yllättävän monessa sossun toimistossa työskentelee vähintään yksi mielipuolinen virkailija, joka tekee monesti lainvastaisia päätöksiä ja kohtelee asiakkaitaan mielipuolisesti alistaen. He ovat yleensä vanhempia tanttoja. Näistä idiooteista tehkää hyvät ihmiset valituksia! Mitä enemmän toiminnasta huomautetaan sitä nopeammin nämä yksilöt siirretään muihin tehtäviin.
Vituttaa oikein kun kuulee näitä tarinoita..
Jäin työttömäksi 24v, ja suoraan sosiaalitoimistoon rahojen loputtua. Sosiaalitantta sanoi että ei sinulla ole oikeutta saada mitään 3kk, koska olet tienannut niin hyvin. Kysyin että mitäs meinaat mun syövän seuraavat 3 kuukautta, ja maksavan laskut? Johon kuului vastaus: Lainaa rahaa sukulaisilta, tai myy omaisuuttasi.. Kitkutin 3kk ja menin uusiksi käymään. Nyt tiliotteessa näkyi myytyjä tavaroita, jotka vähennettiin tulona normeista! Sakkoja ei kyllä huomioitu menoina. Noin 3,5kk ja yhteensä sain sosiaalitoimistosta noin 100e!! Tuntuu todella väärältä muutenkin kohtelu kyseisessä virastossa. Ihme kommentteja ja nöyryytystä. Tuntuu pikkuhiljaa kyseisen työntekijän olevan provikka palkalla. Kirjoitan valitukseni kyseisestä henkilöstä, ja katsotaan mitä tapahtuu..