Pakko tännekin sanoa kaikille sijaisvanhemmille, että iso kiitos teille jotka tarjoavat uuden kodin lapselle. Pelastatte ehkä monen lapsen ja nuoren elämän. Itse en tiedä missä lie olisin ellei maailman ihanimmat sijaisvanhempani olisi minua sijoittanut.
Kiitos kaikille!
sijaisnuori
573290
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
onni, mutta toisille ei aina osu yhtä ihania sijaisperheitä kohdalleen... Joten en kauheesti kaikkia sijaisperheitä ylistäisi ja kiittäisi! Kiitä vain sitä perhettä joka sinulle tämän onnen soi. Ei pahalla mutta surettaa noiden lasten puolesta joilla ei onni ole yhtä, niinkuin sinulla!
Kaikki sijaisperheet hyviä?
Toimiiko ammattikunnan sisäinen kritiikki?
Onko ketään joka on valmis myöntämään että joukossa on ns mätiä omenia?
Onko ketään jolle on tullut lapsi toisesta sijaisperheestä joka on todettu sopimattomaksi?
Sijaisperheiden joukossa varmasti niitä ns.mätiä omeniakin ja se on harmi että silloin jo ennestään kovia kokeneet lapset joutuvat kärsimään jos sellaiseen perheeseen joutuvat.
huonosta sijaisperheestä toiseen.
kohdalle on sattunut huono perhe, vai onko niitä jo kaksikin. Et maininnut, et tuliko siirto parempaan.
Kuitenkin eikö sinustakin ole kiva lukea, että edes jonkun lapsen kohdalla on ollut onnistunut sijoitus ja lapsi on saanut sitä huolenpitoa ja välittämistä, mitä kuuluukin saada ja voi nyt kiitollisin mielin muistella lapsuuttaan sij.kodissa.
Sehän olisi ihanne kaikkien kohdalla.
Sijaisperheiden pitäisi täyttää se aukko, mikä jää, kun lapsen omat vanhemmat eivät jaksa/pysty huolentimaan itse, silloin täytyy vieraiden rientää apuun ja parhaimmillaan se auttaminen tuo juuri edellä esitetyn kaltaista tulosta.
kun on saatu rahallinen korvaus.
Ja huonon sijaisperheen, josta lapsi joudutaan edelleensijoittamaan, pitää mielestäni maksaa saamansa palkkio takaisin.
kiitollisuutta kukaan ajattele ihan velaksi asti, mutta onhan se kiva, jos lapsi kokee saaneensa välittämistä ja aitoa huolenpitoa, vaikka siitä sijareille onkin maksettu.
Tiedät oikein hyvin, että sitä aitoa välittämistä ei voi rahalla ostaa. Eli on niitä perheitä jotka ei välitä, vaikka saavat saman korvauksen kuin muut tai joskus jopa isomman.
sijoitettuja lapsia tyyliin, kiitos kaikille sijoitetuille kun toitte tullessanne kotiimme valon ja ilon, hymyn ja onnen. Kiitos kun saimme kulkea kanssanne kappaleen matkaa tai kauankin. Emme unohda teitä koskaan.
sijarit yleensä on kuitenkin enemmän se antava puoli, jopa ihan siitäkin johtuen, että olemme aikuisia ja vanhempia, joiden kuuluukin antaa, tukea, lohduttaa, auttaa kaikin tavoin.
Lapsi sen sijaan kokee olevansa saavana osapuolena, silloin, kun on saanut sen mitä on tarvinnut ja siksi kai tuntee kiitollisuutta.
Sijari tuntee helpotusta ja on onnellinen lapsen puolesta, jos lapsella menee hyvin elämässään ja on iloinen, että on mahdollisesti voinut olla myötävaikuttamassa lapsen parempaan tulevaisuuteen, mutta vaikea ajatella, että kun on tehnyt todella töitä lapsen auttamiseksi ja taistellut lapsen kanssa ja lapsen puolesta, niin mistä pitäisi olla lapselle kiitollinen. Korkeintaan siitä, että on saanut tutustua häneen.
En osaa omistanikaan ajatella, että olisin heille kiitollinen, sen enempää kuin, että heidän pitäisi olla kiitollisia minulle, siis mistä?
Minusta sellanen ajattelu on ihan perseestä, että äiti voi vedota lapseen, kuten siinä yhdessä laulussa, mitä äitienpäivänä usein kuulee, että kuinka valvoin yöt kun itkit tai olit sairaana ja kuinka hoidin ja ruokin sinut, en siitäkään pyytänyt palkkaa. Se on joku aivan älytön juttu.
Minä olen itse hyvin itsekkäästi lapseni tänne tehnyt, ei ole lapsilta kysytty, haluaako ne mun lapsiksi. Silloin ihan ilman palkkaa mun velvollisuus on ollut hoitaa lapseni ja valvoa kun on pitänyt ja ruokkia ja huolehtia lasteni tarpeista. Miksi siitä pitäis maksaa mulle palkkaa tai lasten olla mulle kiitollisia. En ymmärrä sellasta logiikkaa ollenkaan.
En ole itsekään koskaan tuntenut tarvetta olla kiitollinen omille vanhemmilleni siitä, että ovat hoitaneet velvollisuutensa vanhempina.
En minäkään ole kiitollinen kenellekkään, mutta sijoitettuihin tuo kiitollisuuskasvatus on näköjään purrut, kuten aloituksesta näemme.
Äitienpäivä on jotenkin ahdistava juuri tuon takia, mitä kerroit, nyyh, nyyh, sitä marttyyriutta. Minusta se on ihan henkistä väkivaltaa joskus, uhrautuneen äidin kiittelyineen ja nyyhkimisineen. Ja ihan mitallit, niinkuin äitinä olo olisi joku suoritus josta parhaat palkitaan valtiovallan toimesta. Aivan järkyttävää.
että kukaan olisi kasvattanut kiitollisuuden tunnetta sijoitettuihin.
Perustelen sitä sillä, että en ole koskaan sanallakaan vihjaissut siihen suuntaankaan näille meidän sijoitetuille, koska se sotii kaikkia periaatteitani vastaan. Siitä huolimatta jo ihan pieninä puhuivat, kuinka ovat kiitollisia, tai ehkä parempi sana olisi, onnellisia siitä, että olemme ottaneet heidät pois lastenkodista ja ovat saaneet oikean kodin meidän luona ja ihan liikuttavasti, kuinka sinä äiti olet meitä hyvin hoitanut.
Vertasivat sitä meillä kokemaansa siihen mitä muistivat oman äidin luona kokeneensa.
Se aika oli heillä todella vaikeaa ja turvatonta.
Mitäs siihen sitte sanot. Hyvältähän se vain tuntui, kun lapset ovat tyytyväisiä siihen mitä on pystynyt heille antamaan. Varmaan se turvallisuuden tunne on kaikkein tärkein.
Se siis lähtee lapsista itsestään, ei tarvi opettaa mitenkään. Eiköhän kaikki ihmiset ole kiitollisia sille, kuka heitä auttaa ulos pahasta tilanteesta, vaikkei avun antaja mitenkään kiitollisuutta odottaisikaan.
Minusta on kurjaa, että lapsi on kiitollinen siitä, että häntä hoidetaan. Lapsiparka.
Se, että yhteisö hoitaa lapsen, joka on hylätty, on perusolettamus ja lapsi on aina ilo hoitajalleen. Minusta se pitäsi kertoa, ettei ole yksisuuntaista se saamapuolella olo. Ihan oikeesti.
Jos sijari ei koe, että hän saa iloa lapsesta, niin lapselle ei viestity sellainen itsetunto, mikä tänne maailmaan syntyneille kuuluu. Siksihän lapset sijoitetaan mielellään perheisiin, eikä laitoksiin.
selittää, ettet ymmärtäisi väärin.
Sanon nyt ensin, että olen aina pitänyt lapsista ja myös heti alusta alkaen kaikista meille sijoitetuista lapsista. Jokaisessa on ollut jotain omaa kivaa ja viehättävää juttua. Ajan myötä olen myös kiintynyt lapsiin siinä määrin, että he ovat täysin osa minua ja meidän perhettä ja tulevat aina olemaan mielessäni, mun lapsinani.
Kuitenkin olen joutunut toteamaan useaan kertaan, kuinka paljon rankempia henkisesti on tälläset lapset, kuten meilläkin on, jotka ei olekaan vain viattomia lapsia, joista on etupäässä iloa.
Näistä lapsista näki, että heillä oli kannettavanaan ollut ja oli pitkään, aikuisten huolet. He olivat nähneet ja kokeneet muutaman elinvuotensa aikana enemmän kuin moni vanhus elämässään. Se näkyi aivan kaikessa. Ei ollut vain sellasta viatonta pienen lapsen iloa, josta saa itselle hirveesti voimaa. Sellaisia pieniä välähdyksiä aina välillä, mutta tosi harvoin. Enemminkin heissä oli ahdistusta ja ties mitä sellasta, mitä ei pieneen lapseen kuulu. Stiä tuli sitten aina lisää, kun olivat tekemisissä vanhempiensa kanssa ja he taas muistuttivat kaikesta vanhasta ja aiheuttivat uusia pettymyksiä.Se rauhattomuus ja ahdistuneisuus oli ihan käsinkosketeltavan tuntuista.
Olen elämäni aikana hoitanut aivan älyttömän monia lapsia, varmaan satoja yhteensä, mutta mitään vastaavaa en ollut aikasemmin lasten kanssa kokenut.Aina on ollut voittopuolisesti vain iloa lapsista. Valitettavasti näiden kovia kokeneiden lasten kanssa ei niin ole ollut, eikä syy ole lasten mitenkään. Se lasten paha olo tulee omaankin elämään ja paha mieli tarttuu ja sitä on ollut aivan liian usein. En olisi voinut kuvitella, että pienten lasten elämä voi olla niin rankkaa.Tästä ei tosiaankaan ole saanut sitä iloa, mitä yleensä lapsista saa. Se on totuus, eikä sitä voi kaunistella. Totista pakertamista päivästä toiseen ja ongelmasta toiseen. Älä nyt ymmärrä väärin, etteikö mitään iloa olisi ollut, on tottakai, mutta ei samalla tavalla, eikä niin paljon, kuin normaalioloissa kasvaneiden lasten kanssa. Nyt ei ole edes kysymys siitä, että nää on vieraita lapsia, koska esim. lastenkodissa hoitamani lapset olivat paljon normaalimpia ja viattomia, mutta ero olikin just siinä, että vaikka olivat laitoksessa vailla oman äidin rakkautta ja hellyyttä, he olivat jääneet paljosta paitsi, mutta myös paljolta varjeltuneet.
Siellä heidän perustarpeistaan oli huolehdittu, eikä olleet joutuneet kokemaan ja näkemään mitään kauheuksia, koska useimmat oli joutuneet lastenkotiin suoraan laitokselta.
Nää meidän lapset oli kokeneet just sen mitä ei kenenkään pitäisi ja jääneet paitsi siitä mikä lapselle kuuluisi. Näiden lasten kanssa on saanut rakennella palikat uudelleen ja just kun on näyttänyt, että järjestys on löytynyt, ilmaantuu joku vanhempi tai muu sukulainen, joka romahduttaa kaiken ja saa alottaa alusta.En usko, että pystyt ikinä ymmärtämään täsmällisesti mitä tarkoitan. Tämä pitää itse nähdä ja kokea ennen kun ymmärtää. Luulen, että valtaosa sijareista tietää tarkkaan mitä tarkoitan.
Eipä ole lisäämistä kirjoitukseesi.Eivät lapset ole meille kiitollisuuden velassa, miksi olisivat, mutta kun lapsella on hyvä ja turvallinen olo tekee heidän mieli sanoa se ääneen. Kyllä minua lämmittää paljon, kun lapsi kiittää. Meidän isommalla on tapana sanoa, että kiitos hyvästä ruuasta. Kiitos puhtaista lakanoista ja rauhallisesta yöstä, kun ei tarvitse pelätä mitään. Kiitos myös siitä, että saa pitää omat rahansa, eikä tarvitse niitä äidillensä antaa. Kertoi juuri minulle, kun osti sen "läppärin", että eipä minulla olisi tätä, jos asuisin äidin kanssa.Silloin, kun perheen rahat ovat vähissä täytyy käyttää myös lasten rahat, että perhe saa ruokaa! Näin ajattelen!
Meillä on murhetta, kun äitini on sairaalan teholla. Myös iloa, kun lauantaina annetaan nimi "prinsessalle" ja uusi lapsenlapsi ilmoittelee tulostaan! Elämän vaakakuppi on kuitenkin aika tasapainossa!
Nyt on taitanut infulenssa rantautua meille. Kaksi pienempää makaa yli 39 asteen kuumeessa!Paikat särkee ja on huono olo!
takaisinmaksu on perusteltavissa?
Laspi ei ole ilmeisesti syönyt, saanut vaatteita tms. jos takaisinmaksu pitäisi suorittaa!?
Mitä jos korvauksena huonosta kohtelusta joutuisikin suorittamaan vaikka 2/5 saadusta korvauksesta, tai 2/4 tai 6/11?
miten todistatte joidenkin olleen huono sijaisperhe?
sillä perusteella kun huostaanotetun narkkariäiti on sitä mieltä?
Tai 6 vuotiaan oireilusta, kun on joutunut niin outoihin oloihin, (ketään ei hakata keskellä yötä, kukaan ei harrasta kimppaseksiä lapsen nähden, alkoholi ei ole jokapäiväinen näky, vessassa ei makoille ympäriinsä sammuneita entisiä kansakunnan toivoja)ettei tiedä miten olla!??
Taas osoitus kyvystä neuvotella!?
Kiitollisuudenvelka???????
Ei semmoista voi olla vaikka ei olisi saanut penniäkään korvausta!!
Härregud!
,keitä tunnen, tekee juuri noin!!
Se on sossujen asia todistaa. Ei kai ketään lasta suotta siirretä hyvästä sijaisperheestä toiseen.
Mielestäni oletta fakkiutuneita ja asenteellia. Pah.
sinä tiedät, etteivät kiitä.
Minä ainakin olen kiitollinen juuri näistä lapsista ja tykkään heistä armottomasti vaikka sinunlaisesi räkänokka näsäviisastelija ei sitä ikinä uskokaan.
MINULLE SE KYLLÄKIN ON YKSI HAILEE MITÄ JOKU OLEVINAAN KEIJU AJATTELEE MISTÄÄN KOSKA NORMAALIELÄMÄSTÄ HÄNELLÄ EI OLE HAJUAKAAN.
Enkä tasan varmasti koskaan heitä tule unohtamaan, niin pitkän matkaa kuljemme yhdessä.
Ja todellakin; meillä on ollut paljon hauskoja yhteisiä hetkiä lasten kanssa ja välillä niitä vähemmän hauskoja, ihan niin kuin lapsiperheissä yleensäkin.
Sitä tarkoitin, että miksi te ette julkisesti kiitä, niinkuin tuo aloittaja sijoituttu kiittää kaikkia sijaisvanhempia. Silloin sijoitetutkin voisivat yhtälailla kertoa ilahtuvansa, kuten te sijarit aina, jos joku teitä muistaa kiitoksella täällä netissä. Tehän niin kärkkäästi kerrotte tunteistanne, mielipahastanne ja mielihyvästänne. Suokaa sama sijoitetuille lapsille.
olisi jo pikkusen cornia, jos kirjotettais:
Kiitos kaikille sijaislapsille siitä, että olette olemassa ja olette tulleet koteihimme asumaan.
Kiitos myös vanhemmillenne, jotka ovat omalla käyttäytymisellään ja laiminlyömällä teitä, mahollistaneet huost.oton ja sitä kautta päätymisenne meidän koteihimme. Kiitos tosi paljon kaikille, jotka ovat osallisia tähän...
Mikähän sota siitä syttyisi, mietis nyt vähän noita sun "vaatimuksiasi".
niin on se cornia. Mutta lapsi ei voi vanhempiaan valita, eipä juuri sijariaankaan, joten ei ole mitään syytä muistuttaa lasta epäinhimillisistä vanhemmista julkisesti ja häpäistä hänen vanhempiaan julkisesti.
Silti, miksi ette kertoisi, kuinka ihania ja ainutlaatuisia nuo lapset ovat unohtaen nyt kerrankin ne kamalta vanhemmat.
Luulen, että työnne lasten parissa olisi helpompaa, jos ette raahaisi niitä vanhempia mielessänne kuin takiaisia. Siitä on lapsellekin taakkaa, kun ette ota lasta yksilönä, vaan epäonnistuneiden vanhempiensa lapsena, vanhempien, jotka eivät lapsesta ole välittäneet. Te ajattelette kohta enemmän niistä vanhempia kuin itse lapsesta.
vaikka munaat itsesi kerran toisensa jälkeen...no, onhan Suomi vapaa maa ja kaikenlaiset kotipsykologian epäonnistuneet tuotokset sitten esitellään tänne kaiken kansan nähtäväksi.
Itsesihän sinä vain teet naurunalaiseksi, et sijoitettuja lapsia, et heidän vanhempiaan etkä todellakaan sijaisvanhempia joiden arjesta sinulla ei ole hyttysen paskan vertaa todellista tietoa.
Täällä kerrotut nyyhkytarinat voivat olla kokonaan totta tai sitten osittain, tärkeitä asioita jätetään tahallaan kertomatta, mutta sinä hyväksyt suoraan kaiken mikä on biovanhemmista lähtöisin.
Niinpä niin.
Ja kun joku onnellinen sijoitettu tulee kertoneeksi kuinka hyvä hänellä oli sijoituspaikassaan, kaltaisesi haaskalinnut parveilevat kymmenittäin mitätöimässä yhden onnekkaan kokemuksen.
Sitäkään eivät katkerat biot kenellekään soisi, kaikilla pitäisi mennä yhtä huonosti ja hyviä sijoituksia ei kerta kaikkiaan voi olla!!
Minä en raahaa vanhempia taakkana ja sen tietävät meille sijoitetut lapsetkin ja voi hitsin hitsi, he ovat tyytyväisiä elämäänsä ja vapaita välittämään syntymävanhemmistaan.
Kun ei ole katkeria bioja kiukuttelemassa lapselle, lapsi voi ja kasvaa hyvin.
Onneksi edes muutamia sellaisia löytyy, vaikka tätä palstaa kun lukee, niin ajattelee että voi lapsiraukkoja mihin välikäteen ovat joutuneet.Raskas taakka hennoille hartioille.
muuksi muutu.
Ehkai kuka viitsi yleisesti palstalla kiittä sijaislapsia siksi, että joku hölmö saatta siitä heti riitan pystyyn panna. Tietäthän kyllä, jos joku jotain mukavaa kirjoittelee niin joku sitä kohta haukkuu, ei se kivalta tunnu.
Kyllä minäkin uskon, että moni sijari lähetää lapset matkaan kyynel silmissä ja uskon, että monet pitävät yhdeyttä vaikka ns. "työsuhde" eli palkan maksu on loppunut.
ihmisiä jäisi työttömäksi jos huostaanottoja ei olisi.
Kun kirjoittaa yleiselle keskustelupalstalle, niin pitää varautua siihen, että teidän viisaiden ohella joku tyhmäkin saattaa kommentoida. Tämä saattaa tulla shokkina, mutta myös meillä tyhmillä on sananvapaus ja mielipiteenvapaus Suomessa, jota myös käytämme. Kaltaisesi älyn jättiläinen voi aina perustaa suljetun keskustelupalstan, johon pääsee vain mensan todistuksella mukaan. Näin pääset ongelmastasi eroon.
on aivan ymmärrettävissä jos omaa kokemuksia näistä lapsista sekä joutuu työstämään niitä voidakseen ymmärtää niitä vaikeuksi joita lapsi on joutunut kokemaan.
On oltava vertauskohteita eikä elämä saa olla sympioosissa elettyä elämää.
Kerrot kyllä todella asiallisen hyvin nuo havainnot jotka kuvastuvat lapsen elämästä kun heillä huoli painaa eikä tahdo millään uskaltaa luovuttaa otetta aikuisten huolista.
Olen myös elämäni aikana "hoitanut" suuren määrän lapsia sekä kovia kokeneita että aivan tavallisia taapertajia joilla on ollut lapsen turvallinen elämä.
Kiitos että jaksat kirjoittaa ja jakaa kokemoksen tuomaa rikasta elämääsi muille joille sitä ehkä ei koskaan voi mahdollistaa niin että sen voisi nähdä ja kokea omassa elämässään. Myös että ymmärtää sen vaikeuden sekä ne asiat joista vaikeudet kehittyvät ongelmiksi.
jopa meidän tavallisten ei yli-eikä aliviisaiden joukosta erottuu sinun uskomattoman typerät kirjoituksesi.
Siihen saa todella varautua, että joku kaltaisesi katkeroitunut ilkeämielinen pahansuopa omassa "ylemmyydessään" piehtaroiva kummajainen saa vapaasti käyttää sananvapautta muiden mieliharmiksi ja kannattajajoukkojensa riemuksi.
Sitä on suomalainen vapaus ja sanon sen , mitä aiemminkin; et sinä ole lapsen asialla vaan omallasi, mikä se sitten lopulta lieneekin.
Meidän yksityiskeskustelumme eivät kuulu sinulle tippaakaan enkä kiitä ketään muita sijoitettuja lapsia kuin näitä meillä olevia ihania pikkuisia tyttöjä.
Heidät minä tunnen ja heistä olen kiitollinen.
Ja sinua vituttaa, että he oikeasti pitävät meistä, sijaisvanhemmistaan.
Ja tiedoksi ennen kuin alat räksyttää rumasta kielenkäytöstäni; se on varattu yksinomaan sinunlaisillesi pölvästeille, ei muille.
Paras kiitos tulee sijoitetulta lapselta silloin kun se on aitoa ja vilpitöntä (ominaisuuksia joista et ole luultavasti koskaan edes kuullut, saati sitten kokenut)
Tiedän että minulle kävi tuuri ja vaikka kiitänkin en tarkoita etteikö näistäkin ihmisistä löytyisi niitä huonompia. Kyllähän se on paljon myös sosiaalityöntekijästä kiinni minne lapsi sijoitetaan. Ja huonoja kokemuksia monesti tuo siirtyminen perheestä toiseen, mitä minulla ei ole ollut. Hyvä kuitenkin että tästäkin aiheesta puhutaan :)
Ei näy tuo ammattikunnan sisäinen kritiikki toimivan,kahtiajako kaiken pelastaviin sijareihin ja narkkarovanhempiin näyttää purevan paremmin.
Näidenkin osalta jotka julistavat olevansa näitä biovanhempia ymmärtäviä ja lapsen ja biovanhemman suhteen ylläpitäviä sijareita,näyttä valtaavan me henki,heti kun joku uskaltaa vähänkään kritisoida,jeesus-syndrooma valtaa mielen ja sisäinen päiviräsänen nostaa päätään-me olemme hyviä-te olette huonoja.
Tosi hyvä!
täällä.
Vähän sekavaksi on mennyt kirjoitukset, mutta kai tässä sijareihin viitataan niin kuin yleensä tämän sävyisissä viesteissä.
Minusta täällä itseään yleisimmin kyllä pönkittävät ihan muut kuin sijarit, joista useimmat aika rauhallisesti toteavat, että kokevat tekevänsä arvokasta hommaa, ottavat biot huomioon mahdollisuuksien mukaan ja viis veisaavat tämän palstan häiriköistä. Vaikka kaktuksen räjähdys yllä Helinälle (jonka viestejä en kyllä ole viitsinyt lukea, kaktuksen vain) oli sinällään jämäkkää (ja suoraan sanoen hauskaa ja napakasti artikuloitua) luettavaa, on se minusta harvinaista, että sijarit korottavat ääntään. Tällä palstalla riehuvat ihan muut henkilöt.
Harvemmin täällä sijareista kukaan häntäänsä nostaa, vaikka sontaa sataa niskaan päivittäin, muilla näyttää olevan itsetunto-ongelmia sen verran, että jos joku toteaa arvostavansa omaa työtään, niin kyllä saa kuulla olevansa ylimielinen tms.
Mutta, kuten joku jo varmasti tulee hieromaan nenääni, minä olenkin sijari ja katselen maailman sijaririllieni läpi, eivät kyllä ole vaaleanpunaiset.
ennemminkin niin, että emme ole niin huonoja, kuin väitätte.
Minä puolestani luen kaikki Inkerin ja kaktuksen viestit, joista saa näkemyksen sijarin sielunmaisemasta. On mielenkiintoista tehdä havaintoja siitä, miten sijarit kohtelevat itseään tyhmempiä kanssaihmisiä ja niitä, jotka ovat heidän kanssaan eri mieltä asioista. Esimerkiksi Inkerin ratkaisu on kertoa kaikille, että hän ainakaan ei lue minun tekstejäni ja eristäminen varmaan puree siten, että muutkin ihmiset Inkerin toivetta toteuttaen, jättäisivät minun viestit lukematta. Inkeri on sellainen johtajahahmo, tai ainakin toivonnee manipuloivansa ehkä tahattomastikin muita niin, että hän täällä netissäkin valikoi, kenet kelpuutetaan seuraan mukaan. Näinköhän sitten myös siellä kotiympyröissä erimieltä olevalla sijoitetulla tai vanhemmalla on pelkona eristäminen.
Kaktus taas valikoi seuransa sen mukaan, miten äly pelaa. Tyhmät älkööt vaivautuko.
Molemmat sijarit ovat hyvinkin matipontisen tuntuisia johtajahahmoja, joiden esimerkkiä muut, sellaiset epävarmemmat sijarit varmaan noudattavat sitten lastenhoidossa ja kanssaihmisten kohtelussa. Näin se maailma tulee paremmaksi.
Sijoitettuna ja huostaanotettuna eläminen ei ole normaalia elämää. Jos se Suomessa katsotaan aivan normaaliksi niin olemme todella pulassa ja harhautuneet siitä, mikä on lapsen oikeus tässä maailmassa.
On vaan hyvä, että huostaanotto ja sijoittaminen epänormaalina ja äärimmäisenä kohtalona koskettaisi mahdollisimman harvaa kansalaista millään tavalla. Meille kaikille on täydellinen yllätys, että jopa 16.000 lapselle ja heidän läheisilleen on käynyt niin. Sinulle kaktus, se on normaalia elämää, normaalille perheelle EI TODELLAKAAN. Ja nythän, kun tämä ongelmavyyhti on tullut julkisuuteen, mekin, jotka emme ole lainkaan olleet tietoisia teikäläisten kuvioista, saamme siitä tiedon ja asiat muuttuvat pikavauhtia.
Kyllä se vaan on normaalia perhe-elämää mitä meillä vietetään vaikka osa lapsista meille sijoitettuja onkin.
Sen sijaan se elämä, mitä omassa perheessään elivät ennen huostaanottoa, ei millään muotoa ollut lähelläkään normaalia, vaikka normaali määriteltäisiin suhteellisen löysästi ja avarakatseisesti.
Väitätkö näiden lasten olevan jotenkin epänormaaleja, kuule, kerronpa sinulle salaisuuden, he alkavat tiedostaa elävänsä epänormaalissa perheessä ja olevansa poikkeavia juuri sinun kaltaistesi aikuisten takia, jotka ottavat asiakseen muistuttaa heille, että ettehän te OLE NORMAALEJA KUN ETTE ELÄ NORMAALISSA PERHEESSÄ.
Me olemme sitten iloisesti epänormaaleja jos se tuottaa Sinulle hyvän mielen.
Huostaanotot nyt vaan sattuvat olemaan todellisuutta eikä se lapsen asemaa paranna vaikka sinä kuinka suutasi soitat, kaikki eivät kuitenkaan voi elää omassa bioperheessään, niin ihanaa ja ruusuista kuin sellainen kuvitelma olisikin.
Sitä sen sijaan en kiistä, etteikö hätiköityjä, turhia ja turhaan pitkitettyjä huostaanottoja tapahtuisi.
Sosiaali-ihmisissä on monenmoista ja itsellänikin on kokemusta muutamasta ...nyt tekisi mieli sanoa ruma sana mutta enpä sano.
Ja on myös niitä, joita tosiaankin pitää pokkuroida ja mielistellä että eivät tee biovanhempien elämästä aivan helvettiä.
Mutta onneksi on myös asiallisia, empaattisia ja reiluja sossuja, sääli että joukkoon mahtuu liikaa hienopieruja.(kokemusta on, en itsekään sulata sitä, että minulle sanellaan asioita ja odotetaan, että nöyrästi tottelen kaikessa)
Lapsen etu on kuitenkin aina ensisijalla.
Missä kohtaa väitin olevani älyn jättiläinen?
Itse olet mahtipontinen(pompöösi) paasaaja joka yrittää "nokkeluudellaan" jallittaa sijarit maan rakoon.
Taas harrastat kotipsykologiaa analysoimalla Inkeriä ja Kaktusta ja heidän luonteitaan ihan päin persettä.
Mutta jatka vaan, hauskaahan tämä on.
vaan lapsesta. Lapsella ei ole normaalia lapsuutta, kun hän joutuu sijoitetuksi ja huostaanotetuksi. Sellainen ei koskaan, toistan koskaan, ole normaalia, vaan poikkeuksellinen toimenpide.
Sinä katsoit vaan omalta kantiltasi, kaktus. Sinulla on normaali koti, mielestäsi, mutta ei sijoitetulla ole, hänellä on taakkanaan sijarit ja/tai biologiset vanhemmat. Normaalisti on vaan yhdet vanhemmat ja yksi koti, joihin on kiintymys.
Ihmettelen, että et tuotakaan tekstiäni ymmärtänyt, vaikka ole niin viisas ja älykäs johtotähti sijareiden rintamassa.
niitä epänormaaleja perheitä on muitakin, kuin sijaisperheet,esim. eroperheet joissa lapsi joutuu sopeutumaan uusiin mahdollisesti vaihtuviin isä- ja äitipuoliin, uusiin siskoihin ja veljiin ja kaikkiin heidän mukanaan tuomiinsa uusiin sukulaisiin.Luuletko sen olevan helppoa ja kivutonta?
Luuletko, että vanhemmuus jatkuu tasapuolisena ja lapsi on onnellinen saadessaan tavata kumpaakin vanhempaansa, eikä minkäänlaista kiusantekoa esiinny? Ja kuka kärsii: LAPSI.
Missä todellisuudessa oikein elät?
Jos sinun kriteerisi normaalista perheestä on vain yhdet_vanhemmat, huomaat eläväsi melkoisessa haavemaailmassa.
Kaikki muut siis ovat epänormaaleja miettikää sitä te kaikki helinän mielestä ei-kelvolliset perheet!
Uusperheet ja avioeroperheet ovat monelle lapselle riski, en sano että kaikille, mutta monelle. Sitäkin voisi kysyä lapsilta, he sen parhaiten tietävät.
En tosiaankaan tunne olevani sijaisvanhemmilleni velkaa yhtään mistään! Mutta enkö saisi heitä siitä kiittää? En kyllä vieläkään kiellä etteikö huonojakin sijaisvanhempia olisi. Mutta luulen että moni biologisten vanhempiensa kanssa kasvanut nuori voi kiittää vanhempiaan hyvästä kasvatuksesta ja huolenpidosta(jos on sitä saanut). Olisiko se niin väärin?
Voihan sitä kiittää, jos siltä tuntuu. Tosin, sitä voi kiitoksen saaja mennä noloksi sellasesta. Se kun ei ole mitään extraa, että lapsi hoidetaan maailman parhaimmalla tavalla. Se on luonnollista.
Mutta jos sijarit ovat sellaisia hengenpelastajia, niin kaipa siitä sit kokee tarvetta kiittää.
Omien vanhempien kiittäminen siitä, että he ovat lapsensa hyvin hoitaneet tuntuu ristiriitaiselta. Paras kiitos varmaan olisi, että hoitaisi sitten aikanaan heidän lapsenlapsensa vähintään yhtä hyvin. Ei ne suuret sanat vaan ne teot. Minusta se pitäisi mennä niinpäin, että vanhemmat kiittelevät ja kannustavat lapsiaan ja kehuvat heitä. Toisinpäin se tuntuu kuin käännetyltä vanhemmuudelta. Vaikea selittää. Jokainen tablaa tyylillään.
Katos vaan, ollaanko me jotenkin päästy piireihin, kun oikein nimeltä mainitaan?! :-) Kuinka sä jaksat, mä en vaan viitsi...
että omien vanhemipien velvollisuus on hoitaa lapset, jotka ovat tähän maailmaan saattaneet.
Sijaisvanhemmilla ei samanlaista velvollisuutta toisten lapsia kohtaan ole, mutta jos he silti parhaansa mukaan toisten lapsista huolehtivat, niin miksi ei lapsi saisi heitä siitä kiittää, jos kerran kiitollisuutta tuntee heitä kohtaan.
Tiedän, että meidän lapset ovat meille kiitollisia jo pelkästään siitä, että olemme tarjonneet heille mahdollisuuden päästä pois lastenkodista elämään normaalia perhe-elämää. Siitä he ovat varmaan ikuisesti kiitollisia, oli ne "pelastajat" ketä tahansa.
Ympäristön sietokyvyn mukaan. Helinälle kaikki muu, paisi ydinperhe, on epänormaalia.
että vielä nykyisessäkin yhteiskunnassamme tavallinen ydinperhe on lapselle vähiten stressaava.
Tosin ei varmaan kauan ole tilanne tämä, koska perinteinen ydinperhe alkaa jo nyt olla pilkan aihe maassamme.
En ole sanonut sijoitettuja lapsia epänormaaleiksi, kuten kaktus luetun ymmärtämättömyydessään tai tahallaan ymmärtää väärin. Lapset ovat normaaleja, mutta heidän lapsuutensa ei ole normaali, kun he elävät sitä huostaanotettuna ja sijoitettuna pois omasta kodistaan ja omien läheistensä arjesta. Eihän sellainen ole mitenkään normaalia lapsen elämää. Tysin epänormaalia oli sitten syytä huostaanottoon tai ei. Lasta se ei kuitenkaan tee epänormaaliksi, vaan aikuiset, jotka ovat kyseisen tilanteen aikaansaaneet.
viitsi vaivautuakaan, mutta kun on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka elävät omissa harhaluuloissaan joissa heillä on kaikki maailman tieto ja ratkaisu kaikkeen ja eivät tietenkään koskaan voi olla väärässä; silloin tekee mieli vähän tuikkaista.
Tarkoitan nyt erästä nimeltä mainitsematonta satuolentoa, joka oli kateellinen Leena-tytölle, koska Peter Pan oli ehkä hivenen ihastunut tähän.
Miksi kukaan olisi sijareille kateellinen. Surkee liksa, oireilevia riiviöitä nurkat täynnä, juoppoja ja mielisairaita biovanhempia tunkee häiriköimään ovista ja ikkunoista ja sossutantat vielä painaa niskaan. EI IKINÄ.
Tuikkase vaan jos jaksat jankuttaa :-D
Minä jo kerran ehdotin uuden sijarien (suljetun) keskustelupalstan perustamista, mutta joku epäili, että mahtaisiko kukaan käydä siellä, kun ei olisi tarinaniskentä näin värikästä kuin täällä...
sinä olet oivaltanut täydellisesti sijarielämän arkitodellisuuden. En ole sinusta koskaan edes ajatellut, että voisitkaan olla kateellinen.
Sen sijaan monista muista kirjoituksista kateus paistaa läpi. Jospa kaikki pystyisivät sisäistämään todellisuuden yhtä hienosti kuin sinä, niin eiköhän kateuskin ainakin sijareita kohtaa vähenisi.
sitten vielä vaahtoot ja jatkuvasti täällä kun susta ei oo mitään apua, vain höyryät turhia juttuja!
Kuvittelet parantavasi maailmaa, mitään ei tapahdu sun oikeiden juttujesi perusteella!
Et tee muuta kun haukut sijareita kaikesta jatkuvasti!
Luulet tekeväsi jotain, vain ns, karhunpalveluksia, et mitään saa eteenpäin, haukut kaikki vain!
Helinä-kolina!
Saat vain tappeluja aikaasi, sitä sinä ootat vain.
Ei mitään järkeä sun juonitteluissasi ole ollut, vuosia olen lukenut sun ns. "ongelmistasi", eipä ne ole eteenpäin menneet ehdotuksesi, kun et uskalla muualla niitä purkaa kuin täällä!
Elämä kulkee eteenpäin ilman sun ehdotuksiasi ja selostuksiasi!
Ensinnäkin henkilötietosuojalaki kieltää meitä kertomasta nimiä. Tai menneisyyttä. Joten vaikea täällä kiittää.
Mutta omasta puolestani sanon, että ei sijoitettu lapsi meille valoa tuonut. Kyllä me saatiin sähköt maksettua ihan omillamme ;o)
Jos vakavasti pitää puhua, niin kiitän sijoitettuamme, kun avarsi näkemystämme. Näimme miten huonosti asiat oikeasti Suomessa on. Kaikkea puhetta piisaa, mutta nyt näemme sen kaiken kauheuden omin silmin lapsemme kautta. Kyllä. Tämä lapsi on nyt meidän. Omansa eivät piitanneet sen vertaa.
sullaki ihan hyvät käsitykset näistä asioista.. Mee ittees ja mieti mitä täällä oikee muille jauhat. lapsellista. se työ on vain joillekkin sydäntä lähellä ja sillee.