Lueskellessani noita aiempia viestejä, mieleeni tuli kysyä seuraavaa:
Vaikka kuinka sanotaan että on täysin normaalia ja ihanaa olla nainen, naiseuteen kuuluvat kuukautiset, rinnat, synnyttäminen, hoivavietti, vaihdevuodet, yms ihanaa.. olen kauhuissani!! (siis vain omalta kohdaltani kauhuissani, minusta naiselliset naiset ovat ihania ja raskaana olevat naiset saavat minussa jonkun hoivavietin heräämään)
Jokaisten kuukautisten kohdalla itken, koska koen ne niin epänormaaliksi, epäluonnolliseksi. En myöskään pysty ajattelemaan synnyttäväni lasta itse ja tämä ajatus tekee minusta kovis surullisen. Tuntuu, etten pysty täyttämään vaatimuksia, joita yhteiskunta minulle naisena on asettanut.
Onko minunlaisia ajattelijoita muita?
Vaikka kuinka sanotaan että on täysin normaalia ja ihanaa olla nainen, naiseuteen kuuluvat kuukautiset, rinnat, synnyttäminen, hoivavietti, vaihdevuodet, yms ihanaa.. olen kauhuissani!! (siis vain omalta kohdaltani kauhuissani, minusta naiselliset naiset ovat ihania ja raskaana olevat naiset saavat minussa jonkun hoivavietin heräämään)
Jokaisten kuukautisten kohdalla itken, koska koen ne niin epänormaaliksi, epäluonnolliseksi. En myöskään pysty ajattelemaan synnyttäväni lasta itse ja tämä ajatus tekee minusta kovis surullisen. Tuntuu, etten pysty täyttämään vaatimuksia, joita yhteiskunta minulle naisena on asettanut.
Onko minunlaisia ajattelijoita muita?
Vastaukset 30
Vanhimmat
Olen naisellinen nainen, ainakin ulkonäön puolesta. En myöskään voi kuvitellakkaan hankkiutuvani raskaaksi tai synnyttäväni.
lesboja, niin mainitsemiinne asioihin ei tarvitse ryhtyäkkään.Rakastelu tapahtuu naisten kesken, niin ei ole mitään vaaraakaan.
niin voidaan perustaa perhe toki siltä tuntuu. ikävää, että kaikilta naisten vaivoilta ei voi välttyä :(
Suomi on ihme taleban-valtio, täällä kovin kärkkäästi halutaan kertoa naiselle, mikä on oikein ja suotavaa ja mikä vääränlaista, pahaa naiseutta.
Vaikka olen tunnustanut olevani lepakko vain joitakin vuosia, jonkinlainen sukupuolikyseenalaistaja olen ollut koko ikäni.
Kun lähtee kyseenalaistamaan sukupuolinormatiivisuuksia tässä maassa, niin kovin monella ulkopuolisella on sinulle asiaa.
Minua ojentaneet lähimmäiseni ovat olleet täysin oikeassa, teini-ikäisenä olisin voinut prinsessakorttia heiluttelemalla voittaa kynsin-hampain taistellen parisuhdeasioissa itselleniturvallisen ja mukavan suhteen hölmön heteromiehen kanssa ja nyt tekisin siitä suhteesta mukavia syrjähyppyjä tänne sapfiseen maailmaan. Sen sijaan nyt olen keski-ikäinen akka, jolla ei ole rahaa. Ketä sellainen kiinnostaa, ketä. Jos minua olisi edes nuorena hieman liehitelty seksuaalisesti, niin eläisin näin vanhana niiden muistojen varassa.
Heterot pitää minua hulluna, kun olen queer. Vaarannan sellaiset asiat kuin työ, raha, rakkaus. Joko minä olen niin röyhkeä, että kuvittelen että kyllä näin rohkeasti heteronormatiivisuutta rikkova saa rakkautta, työtä ja rahaa tai sitten olen vain jästipäinen anarkisti ja kapinallinen. Olen jälkimmäistä. Lisäksi minä uskoin hölmönä, että sellaiset asiat kuin tasa-arvo ja suvaitsevaisuus olisivat muutakin kuin sanahelinää. Nyt kävi tuon luomu-uutisoinnikin kanssa (siis että vaikka suomalaiset haluavat olla ympäristötietoisia, niin se ei kuitenkaan tarkoita sitä että ostettaisiin luomua) niin, että yksiä hurskastelijoita suomalaiset olivat.
Kuulkaas, mä olen tosikko. Minä otin tosissani uskon ja minä otan tosissani tasa-arvopuheet. Se minussa on vikana. "Sanasta miestä, sarvesta härkää", niin minä olen tottunut ajattelemaan.
Ne ovat kaikki täysiä hölmöjä. Tyhmiä niinkun saappaat.
"Suomalaiselta mieheltä on päässyt katoamaan se, miten naista kohdellaan".
Olen samaa mieltä. En myöskään vaadi mitään kynttiläillallisia.
"Taleban-valtioista" tosin eroamme huomattavasti siinä, että sellaisissa naisellisuuden korostamista ainakin ulkoisin keinoin pidetään vääränä ja negatiivisena asiana, kun taas täällä se on lähes vaatimuksena. Itseäni todella häiritsee se, että minua kohdellaan paremmin oikeastaan missä tahansa yhteydessä kun hieman laittaudun. Jos taas olen ns. luonnollisempi minä, poikamaisesti pukeutuva, meikitön jne., en esimerkiksi tule kuulluksi samalla tavoin kun nätimpänä näyttäytyessäni (koskaan en kuitenkaan ole epäsiisti). Enkä puhu tässä nyt mistään "viehättävyyshuomiosta" - sitähän saa jopa lenkkipolulla punoittaessaan.
Meillä bi-ihmisillähän on tietenkin helppoa ;-) kun voimme "valita" myös normeihin sopivan elämäntavan. Taakkana tuntuukin joskus olevan juuri se, että yleensä myöntää olevansa bi. Sitten tulee leimatuksi jotenkin kevytkenkäiseksi, kun kerran kaikki käy... Muka! Todellisuudessa näyttäytyy uhkaavana tyyppinä sekä lesbojen että miesten silmissä (tosin viimeksimainitut myös yliseksualisoivat bi-naisia), ja yhteiskunnallisesti nyt sijoittuu samaan epäilyttävään homosakkiin kun kaikki muutkin epäheterot jotka eivät ymmärrä hävetä itseään.
Luulen, että avainsana on pelko: Pelätään niitä, jotka ovat valmiita kyseenalaistamaan totutut normit ja rikkomaan rajoja. Muuttumattomuus, tylsyys ja kaavoihin kangistuminen luo turvallisuutta.
PS. Kommentti tuohon alempana olevaan viestiisi: minä ainakin olen onnellisimmillani, kun tulen kohdelluksi ihmisenä enkä etupäässä naisena. Jotkut - kyllä, ulkomaalaiset - miehet ovat olleet suorastaan ärsyttäviä kun pelkäävät, että rikkovat "heikomman astian". (Taas tuli miesjuttua väärällä palstalla...)
PPS. Huono päivä.
Suomessa ei saa olla yksilö, vaan pitää aina määkiä samassa laumassa. Jos on oma itsensä ja individualisti, niin johan on ulkopuolisilla ihmisillä jatkuvasti paljon sanottavaa sinulle. Kaikki individualistit kuolivat aikoinaan talvisodassa taistellessaan Neuvostoliittoa vastaan eikä sen jälkeen kukaan ole uskaltanut enää mitään.
Maat, joissa on paljon erilaisia ihmisiä vaikkapa sen takia ettei kaikki syö kanaa oranssissa liemessä tai ettei kaikkien mielestä natriumglutamaatti ole kaikki muut mausteet korvaava yleismauste ja ihmiset ovat muutenkin hankalia sietää jopa uskonnolliset tiukkapipotkin paremmin, koska tietää että niiden asusteittensa alla niillä on keskimäärin nahkakorsetti, nänninnipistimet ja "vesi hanhen selästä" -suhde uskonnon käytännön toteuttamiseen.
Suomessa uskovaisetkin on vaarallisia. Pieni hapate hapattaa koko ruumiin. Se on jonkinlainen häijy goa'uld joka tuhoaa persoonan ja huutaa käskyjä korvaan. Ne ovat ihan tosissaan! : O
Persoonallisuudessa ei ole mitään laipioita. Yksi asia valtaa koko ihmisen. Ihan kuin se oranssi tökötti kauppojen broilereissa.
Post Skraapun: Tsemppiä sulle, bit! :(
Oon kokenut ihan just samaa! Jos on "nätimpänä" niin johan tulee kuulluksi paremmin kun "ei niin laitettuna"! Saa muuten ajatteleen kyseisistä henkilöistä aika ikävään sävyyn...!!!
Catsy, oletko käynyt armeijan?
Olin jo liian vanha kun rupesin asiaa ylipäätään harkitsemaan.
Perusintin fyysinen puoli olisi mennyt vielä, mutta ei henkinen, lohdutan itseäni näin jälkikäteen. Rillipää kun olen niin se olisi sulkenut minulta ovet moneen perusinttiä mielenkiintoisempaan yksikköön, kuten vaikkapa laskuvarjojääkärit.
Minulle tyrkytettiin myös Yhdysvaltain armeijaa. Olisin varmasti nyt jossain idän mailla, jos olisin mennyt. Minun onnellani olisin päässyt sinkkiarkkuun tai Abu Ghraibiin. Sitä paitsi jokainen tuntemani hlbt-ihminen joka on käynyt Yhdysvaltain armeijan katuu sitä.
Minusta on taas vaikuttanut siltä, että kun aikoinani meikkasin huolella ja pukeuduin naisellisesti push-uppeihin ym. "miehiä miellyttävään", sain osakseni sellaista huomiota, jota en lainkaan kaivannut. Ts. minua katseltiin, mutta sanojani ei kuunneltu ollenkaan niin tosissaan kuin sittemmin, kun olen jättänyt koko meikkitouhun ja pukeudun lähinnä mukavasti.
Voi tosin olla, että mainituilla seikoilla ei ole keskenään minkäänlaista syy-seuraus-suhdetta. Koen nimittäin nykyään olevammin aidommin oma itseni kuin silloin meikkausaikanani. Se tuo luultavasti olemukseeni tietynlaista vakuuttavuutta. Kai.
Voisikohan tässä olla taas ikäjuttu kyseessä: vaikutan kuulemma huomattavasti nuoremmalta kuin olenkaan jos en yhtään laittaudu - vaikka silloinhan niiden silmäryppyjen juuri pitäisi näkyä ja paljastaa jotain! Taidettiin minut itse asiassa ottaa ihan vakavasti myös tilanteissa, joissa exäni lasten kanssa liikkuessani minua luultiin heidän äidikseen.
Mutta ei ne numerotkaan saisi kovin tärkeitä olla.
Kuuntelen veljentyttärentyttäreni asiat hyvinkin vakavasti ottaen. Hän on nyt kuusivuotias. Olen ottanut hänen asiansa vakavasti ainakin kolme vuotta.
Toisinaan hänen asiansa on minullekin tärkeää, toisinaan vaikka sellainen hänelle suuri murhe, jollainen ei olisi minulle ENÄÄ ihan niin suuri, koska murheeni ovat tyypillisempiä omalle ikäkaudelleni.
Silti sellaistakaan murhetta ei missään tapauksessa sovi väheksyä. En kai minä väheksy vaikkapa ikäiseni traumaa, joka on syntynyt lapsuuden ajan insesti-kokemuksesta, vaikka minulla ei sellaista murhetta olekaan.
Sitä paitsi muistan lapsuudestani tilanteita, jossa olisin todella kaivannut jotakuta ymmärtäjää ja vakavasti ottajaa ... Ehkä olisin jopa saavuttanut nopeammin uskoa itseeni ...
No, tulipa karrikoiduksi esittämääsi argumenttia oikein olan takaa, sieltä siis, missä se menneisyys on olevinaan.
"En myöskään pysty ajattelemaan synnyttäväni lasta itse ja tämä ajatus tekee minusta kovis surullisen. Tuntuu, etten pysty täyttämään vaatimuksia, joita yhteiskunta minulle naisena on asettanut."
Olen varmaan sinua vanhempi. Minulla ei ole omia lapsia, enkä usko enää synnyttäväni. Aikoinaan lähipiirissäni minun jos kenen uskottiin saavan useitakin lapsia, mutta niin vain on käynyt, että se ei ole toteutunut. Elämä on mennyt niin kuin on mennyt.
Kuulehan, toivon sinun ymmärtävän, että olet nainen, arvokas kaikesta huolimatta, oli sinulla lapsia tai ei. Naiseus on sinällään jo hieno asia. Voit toivon mukaan nauttia läheistesi ja ystäviesi lapsista ja olla heille tärkeä.
Toivon, että voit ja saat olla lasten ja nuorten kanssa muulla tavoin tekemisissä: olla heille se huolehtiva ja välittävä aikuinen. Sellaisia aikuisia ei ole tänään yhtään liikaa.
Kivasti kirjoitit. Arvostan toki naisia ja naisellisuutta. Välillä oma naiseuteni tuntuu kuitenkin ahdistavalta, koska en koe olevani siältä kovin naisellinen. Ulkoisesti kyllä olen ihan nainen.
Tulen kyllä olemaan lasten ja nuorten kanssa tekemisissä enemmänkin, vaikka en omaa perhettä saisikaan. Ammatinvalintakysymys :)
Sinun elämään kaikkea hyvää! Kiitos vielä kannustavasta viestistä.
"Jokaisten kuukautisten kohdalla itken, koska koen ne niin epänormaaliksi, epäluonnolliseksi. En myöskään pysty ajattelemaan synnyttäväni lasta itse ja tämä ajatus tekee minusta kovis surullisen. Tuntuu, etten pysty täyttämään vaatimuksia, joita yhteiskunta minulle naisena on asettanut."
Ei se, että et halua lapsia, tee sinusta yhtään vähemmän naista eikä vähempiarvoista! Jos joku sellaista väittää, jätä sen jorinat omaan arvoonsa! En minäkään halua lapsia, ja silti tunnen olevani vahvasti nainen ja nautin naiseudestani.
Tuskinpa kuukautisista kukaan varsinaisessti nauttii. Ne ovat vaan välttämätön pikku vaiva, jonka kanssa täytyy elää. Minulla on onneksi epätavallisen pitkä kierto, noin 35 päivää, joten menkkoja ei tule ihan joka kuukausi :).
pakko kommentoida. Noi menkat nimittäin. Niiden kohdalla minä ainakin kiroan naiseuttani. Ne eivät monellekaan ole mikään "välttämätön pikku vaiva". Niiden takia pinna on jo pari vkoa ennen kireällä, v*tuttaa, itkettää, ahdistaa, kiukuttaa, haluaisi vain sukeltaa pois jonnekin syvyyksiin.
Onko pakko kärsiä joka ikinen kuukausi vain siksi, että on nainen? Eipä olisi. Esimerkiksi jenkeissä lääkärit ehdottavat kuulemma, että menkoista pahasti oirehtiva syö e-pillereitä monta levyä peräkanaa, jolloin menkoista joutuu kärsimään vain pari kertaa vuodessa. Jos ei ole aikomusta hankkia lapsia, niin miksi hemmetissä pitää kiduttaa itseään? Vain koska on nainen?
seksistä täysillä,vailla lapsenteko tarkoitusta. Niitähän saa tilattua vaikka Kiinasta. Jos haluaa.
Ongelmani on juuri se, kun haluan perheen ja lapsia, mutta en itse voi kuvitella olevani raskaana. Se tuntuu epäluonnolliselta. Raskaana olevat naiset herättävät minussa jonkin hoivaamisen ja suojelemisen vaiston... Haluaisin olla se joka pitää huolta äidistä ja lapsesta, hakee äidille keskellä yötä pizzaa kinuskikastikkeella, ihan vain siksi että hän haluaa sitä juuri silloin :D
Ja noista menkoista, "välttämätön pikku paha" ei kuvaa omiani ollenkaan. Maha on viikkoa ennen niiden alkamista kipeä, pari päivää olen oikeasti sairas, nousee lämpöä ja mahaan, selkään, jalkoihin sattuu... lääkäri määrää aina vaan buranaa :D
Tuollaisiin oireisiin pitää oikeasti saada helpotusta, ja tulisi tohtorinkin ottaa ne vakavasti (mieslääkäri, arvaan).
Et varmastikaan syö (yhdistelmä)pillereitä? Ne tai hormonikierukka todennäköisesti auttaisivat sekä vähentämällä kipuilua että niukentamalla menkkoja vuodon ja keston osalta (plus kierrosta tulee todella säännöllinen). Sinulla ei vain saisi olla ainakaan kohonnutta veritulppariskiä, eli esim. aurallista migreeniä; ekstraestrogeenin kanssa sellainen nostaa aivoinfarktin mahdollisuuden turhan korkealle.
Raskaanaolossa on kyllä se hyvä puoli, että ne menkat saa hetkeksi unohtaa kokonaan, ja jos onni suosii, raskausaika on fyysisesti ihanaa (kuten itselläni, keskenmenoon saakka.) Synnytys hirvittää monia ja tietenkin kivuliaasta syystä, mutta sinä olisit toisaalta jo tottunut samantyyppisiin vatsanväänteisiin kuukautistesi ansiosta. Supistelut eivät välttämättä satu hyvin voimakkaita kuukautiskipuja enempää (viimeistä ponnistusvaihetta ehkä lukuunottamatta). Sitten on vielä suunnitellun sektion mahdollisuus... Ja täälläpäin maailmaa synnyttäminen ei ole ainakaan vaarallista!
Mutta nyt taisin ohittaa sinun viestisi ja alkaa puolustella vaihtoehtoa, jota et halua. Anteeksi tuo. Itse tunnen vain vielä suurta tyhjyyttä, kun omat naiivit vauvaunelmani kariutuivat monen muun asian mukana aika hiljattain, ja nyt en jaksa ajatella semmoisia ollenkaan.
No se lääkäri on ollut usein nainen, vieläpä pari vuotta sama nainen, mutta pari vuotta sitten vaihtui. Olen syönyt kahdentyyppisiä yhdistelmäpillereitä, eivätkä ole vaikuttaneet juurikaan kipuun eikä vuotoon. Minulla on aina ollut säännölliset kuukautiset. Kiitos vain kovasti ehdotuksestasi.
Synnytys ei sinäänsä hirvitä sen kivun takia, siinä ja raskaana olossa on ihan muut asiat, joita en koe omakseni.
Ikävää kuulla keskenmenostasi :( olen hyvin hyvin pahoillani puolestasi. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja mahdollisuutta saada lapsia vielä, mikäli niin haluat. Toivottavasti sinulla on ihania ihmisiä elämässäsi, joilta saat tukea... Inhottavaa, toiset haluavat lapsia, eivätkä saa... ja toiset keskeyttävät raskauksia omasta halusta. Epäreilua, mutta elämä on.
Kyllä tuo biologisuus välillä tuntuu häiritsevän tätä meidän taaperrustamme ihan liikaa...
Kiitos lohdutuksen sanoista. Toivottavasti sinullekin löytyisi apuja.
olla nainen, mutta vaihtoehdot eivät ole hääppöiset!
(aioin juuri kirjoittaa saman kommentin :)
Toisaalta, en tiedä, mikä haluaisin olla jos en olisi nainen :D ehkä sukupuoleton peikkö tai mörkö!
voisi olla minun kynästäni. Kynästäni, koska minun ollessani nuori, ei tietokoneista tainnut olla tietoakaan.
Ajauduin jossain vaiheessa ns tavalliseen naisen elämään avioliittoineen, perheineen kaikkineen, hoivaviettiä en tosin pahemmin potenut ennen kuin se oli omalla kohdallani välttämättömyys.
Nyt vuosi(kymmeni)en kuluttua mietin välillä, millainen elämästäni olisi tullut, jos olisin toiminut "nuoruuden periaatteitteni ja mieltymyksieni mukaan". Varmasti hyvin erilainen.
Kuukautisiin en tottunut kunnolla koskaan, kierto lyhyt, vuoro pitkä, kivut yhtä helvettiä. Raskausaika oli ällöttävää, synnytykset pitkiä ja vaikeita, imettäminen lähinnä helpoin tapa ruokkia lapsi. Jotenkin tuntui, että nuo asiat tapahtuivat jollekin muulle. Näistä tuntemuksista ei tietenkään silloin voinut puhua kenellekään. Lapsiani kyllä olen rakastanut kunhan nuo minun kehoani piinaavat kummalliset tapahtumat olivat ohi. Kasvattajana en ole kait ollut kovin kaksinen.
Kokemuksieni perusteella neuvoisin sinua kuuntelemaan itseäsi. Anna ajan kulua, ehkä jotain valkenee iän myötä. Älä heittäydy elämään jonkun muun toiveiden mukaista elämää, vaikka se tuntuisi houkuttelevaltakin, sillä jos sen teet, siitä irrottautuminen ei välttämättä onnistu tai ainakin rikkoo paljon sinun omaa elämääsi ja ehkä monen muunkin ihmisen elämää.
Mitä te oikein määytte? Varsinkin Catsy ja taleban valtiot. Voij ttu sentää. On se tasa-arvo niin olematonta ja miehet tekee teistä seksi objecteja, mutta yyh viil, kun ei huomata kun ei ole meikkiä!
Naisten asema suomessa on todella hyvä. Sua ei kohdella niin kuin olisit tyhmä ihan vain siksi koska olet nainen. Sun odotetaan tekevän se ihan sama kun jokainen mieskin, kouluttautumaan ja hankkimaan itsellesi oma ura. Ok, palkkaeroja on, mutta jos et ole kuullut se ei ole ainoastaan suomen ongelma. Tosin, jos oikeasti teet ihan vitun hyvää duunia niin kai sullakin on mahdollisuus kiskoa kunnon rahat, paremmat jopa kun se sun kollega Pentti. Ja se, että mukamas naisen odotetaan olevan naisellinen ja pukeutuvan viehättävästi on ihan täyttä potaskaa. Katsokaa peiliin. Teidän annetaan kyllä ihan rauhassa olla mitä olette ja näyttää miltä näytätte. Muutamaa harvaa työpaikkaa lukuunottamatta saatte pukeutua miten lystää aamusella.
Catsy vierailulle taleban valtioon- fund ottaa lahjoituksia vastaan.
Minä voin ottaa Catsyn mukaan kun menen Iraniin, jos se vaan lähtisi... (:
Vakavasti: Naisen asema Suomessa on hyvä verrattuna moniin paikkoihin, mutta jos nyt todella alamme vertaamaan eri elämiä, voimme saman tien lopettaa tämän(kin) keskustelun ja koko palstan. Mikäs oikeus meillä on valittaa yhtään mistään, kun samaan aikaan lapsia kuolee nälkään ja äitejä synnytyksiin, kahden naisen sana vastaa yhtä miestä, raiskattu teinityttö määrätään raipparangaistavaksi, ja jossain veli tappaa siskonsa perheen kunnian tähden.
Meillä on vaatteet ja meikit, joilla SAAMME ilmaista itseämme sen lisäksi, että olemme oikeutetut lausumaan eriävätkin mielipiteemme ja olemaan muutenkin erilaisia - vaikkei se helppoa olisikaan. Me saamme itse valita tyttö- ja poikaystävämme sekä sen, menemmekö hänen kanssaan naimisiin vai emme, hankimmeko lapsia, käymmekö töissä... Niin. Usein tulee valitettua turhan pienistä murheista.
Mutta tälläkin palstalla piilotellaan kohtaloita, joita kukaan ei voi kadehtia. Ja emmekö me loppujen lopuksi toivoisi, että kaikki maailman ihmiset olisivat oikeutettuja käymään juuri tämänkaltaisia keskusteluja sen sijaan, että liian monet joutuvat päivittäin kamppailemaan selvitäkseen yleensä hengissä.
Ollaan onnellisia siitä, että saamme puhua, valittaakin, kun se kerran tuo helpotusta elämään. Kuitenkin, jokainen suru sattuu eniten -
"Hei haloo!
Kirjoittanut: Asianomistaja 29.1.2008 klo 10.49
Naisten asema suomessa on todella hyvä."
Saa jopa äänestää, vaikka virkamiehet tietysti tekevät kaikki päätökset.
"Sua ei kohdella niin kuin olisit tyhmä ihan vain siksi koska olet nainen."
Kyllä siihen blondi tarvitsee lisäksi olla.
"Sun odotetaan tekevän se ihan sama kun jokainen mieskin, kouluttautumaan ja hankkimaan itsellesi oma ura."
Niin odotetaan.
Natsitkin varmaan tasa-arvoistivat juutalaiset kun tarjosivat juutalaisille töitä leireissään.
"Ok, palkkaeroja on, mutta jos et ole kuullut se ei ole ainoastaan suomen ongelma."
Ei, se on vaikka Venäjän, Kiinan tai Indonesian ongelma kanssa.
"Tosin, jos oikeasti teet ihan vitun hyvää duunia niin kai sullakin on mahdollisuus kiskoa kunnon rahat, paremmat jopa kun se sun kollega Pentti."
Enpä tiedä. Uskoisin kollegani Pentin olevan työtön ja saavan enemmän työttömyyspäivärahaa kuin mitä minä palkkaa (ja tukia) ja vielä vaivattomammin. En silti ole kateellinen Pentille.
Pentti voi maata sohvalla ja raapia muniaan ja antaa sängen kasvaa. Pentti on järjestelmän uhri.
Mutta nainen ei voi olla laiska. Laiskuus ja naiseus, se on ihan absurdi käsitekin!
"Ja se, että mukamas naisen odotetaan olevan naisellinen ja pukeutuvan viehättävästi on ihan täyttä potaskaa. Katsokaa peiliin. Teidän annetaan kyllä ihan rauhassa olla mitä olette ja näyttää miltä näytätte."
Minut pistettiin kasvatuslaitokseen pukeutumisen ja näyttämisen takia aikoinaan, tosin oli kyllä niin, että olin alaikäinen ja minut sieltä kasvatuslaitoksesta lähetettiin bumerangina takaisin.
Ulkonäköni tuntuu yhäti olevan jokaisen paikallisen rentun, juopon ja narkomaanin kovaääninen keskustelunaihe täällä päin Helsinkiä.
Olen siis ollut kohta 30 vuotta pinnalla siinä, että moni haluaisi nähdä kasvoni upotettuna sen pinnan alle.
"Muutamaa harvaa työpaikkaa lukuunottamatta saatte pukeutua miten lystää aamusella."
Minä en ole sellaista työpaikkaa nähnytkään, mihin ei tarvitsisi pukeutua. Miehellä on yksi naru, joka pitää sitoa aamulla oikein. Naisella on monta sataa tuhatta kasvamassa tuolla päälaella.
Katso nyt tuota Jungneria, vaikkapa. Mies ei osaa vieläkään laittautua töihin ja on sentään Yleisradiossa!
"Catsy vierailulle taleban valtioon- fund ottaa lahjoituksia vastaan."
Minä asunkin somaleista tunnetussa lähiössä, jossa minulla on esimakua siitä, mitä islam saa aikaan. Kerron juonipaljastuksen: Eivät ne somalit täällä rähjää!