Mitä neuvoa antaisit sijaisvanhemmuutta harkitsevalle perheelle
Mitä toivoisit heidän voivan tekevän toisin kuin mitä varmaan on neuvottu.
Oletteko olleet tyytyväisiin sosiaalitahojen väliseen kanssakäymiseen?
Mitä sijaiskoti mielestäsi voisi tehdä tilanteen hyväksi?
Mitä toivoisit heidän voivan tekevän toisin kuin mitä varmaan on neuvottu.
Oletteko olleet tyytyväisiin sosiaalitahojen väliseen kanssakäymiseen?
Mitä sijaiskoti mielestäsi voisi tehdä tilanteen hyväksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
neuvoa, mutta kerron siitä mitä itse odotin perhekodilta, johon lapseni oli sijoitettuna. Todellisuus oli kaukana siitä, mitä etukäteen ajattelin lastensuojelun olevan. En kuitenkaan jaksa uskoa, että kaikki olisivat samanlaisia.
Odotin perhekodilta:
- aitoa lapsesta välittämistä
- kannustusta ja heikon itsetunnon "pönkittämistä" (lapsi oli sijoitettuna hyväksikäytön seurauksena)
- lapsen kuuntelemista, silloin kun hänellä oli asiaa, usein ne asiat olivat kipeitäkin
- yhteydenpitoa meihin vanhempiin ja asioissa ajantasalla pitämistä
- lapsemme ilojen ja surujen jakamista meidän vanhempien kanssa, ei ulos sulkemista niistä
- yhteistä pohdintaa siitä, miten lapsella olisi parempi olla, mitä hänen hyväkseen voisi tehdä
- normaalia perusterveydenhuoltoa
- normaalia harrastustoiminnan tukemista
- ylipäätänsä normaalin elämän tukemista, ei luonnotonta neljän seinän sisälle sulkemista
- kykyä ajatella, että lapsi ei ole heidän omansa, vaan "käymässä" heillä
- ymmärrystä, että oikeat vanhemmat rakastavat lastaan syvästi
- sitä, että perhekoti tukee lapsen ja vanhempien yhteydenpitoa eikä estä sitä kaikin keinoin
- luottamuksellisuutta
- ylipäätänsä inhimillisyyttä
- kykyä välittää tästä sijoitetusta lapsesta niin, että osaa myös luopua hänestä ilman taistelua silloin kun tämän aika on
Meidän omalla kohdalla mikään näistä ei toteutunut ja sanalla lastensuojelu on hyvin paha kaiku korvissani. Yhteistyö sos.toimen kanssa tosin sujui hyvin ja siksi taistelumme huonoa perhekotia vastaan ei onneksi ollut pitkä.
Nuo edellä mainitut odotukset eivät mielestäni kovin kohtuuttomat olleet ja uskon, että on olemassa sijaispaikkoja joissa työtä tehdään myös sydän mukana. Toivon, että sinusta/teistä tulee yksi sellainen.
tainnut lukea näiden ihmisten kirjoittamia asioita! Vai onko lukihäiriö kyseessä? Lue ensin kaikki ja kysele vasta sitten, sinä latvasta laho!
Kuules, kuka sitten oletkaan.
En käsitä miksi piti sun mennä toista ihmistä loukkamaan, tuntuuko sinusta se mukavalta?
Jos et jaksaa asiasta vastata tai juttu ei kiinosta, niin ole kirjoittamatta.
Luulen, että olet bioäiti tai muuten vaan joku palstalla käymässä, mutta jos kyse on lasten elämästä, siis teitän omien lasten kasvatamisestä ja hoitamisestä, niin minusta on todella hölmöä mennä kysyjä haukkumaan. Joku fiksu vastaus olisi ollut parempi. Ymmärrät?
Sitäpaitsi, ei kuka jaksaa ihan kaikkia tässä palstalla lukea , helpompi on joskus vaan kysellä. Ja vastaaminen näet on vapaehtoista.
Meistä tulee tukiperhe, mutta aina on mahdollisuus, että meille sijoitettaisi myös jonkun lapsi. Jos kysyn jotain, että oma työtä mahdollisemman hyvin tehdä, niin en todellakaan kaipaa sellaisia lahojuttuja.
Täällä ainakin tärkeimpänä olisi se lapsesta Aidosti välittäminen ja se ettei Äitiä missään nimessä ainakaan lapselle haukuttaisi.
Lapsilla on ihana uusi koti, kaukana kaukana, ihanalla maaseudulla ja toivon että siellä ArkiVanhemmat sitten todella jaksaisivat kasvattaa lapsistani ehyet Aikuiset.
Sossujen kanssa menee nykysin todella hyvin, kun vaihtuivat toisiin, kun sijoitus tehtiin - ja Hyvä niin.
Toivon Onnea ja Voimia tielle jota olette harkitsemassa.
kokemuksia,vaihtuvat soskut eivät tiedä edes missä mennään,ja sijaisäiti yksin sai tehdä kaikki päätökset,henkistä väkivaltaa käytti lapseen jatkuvasti.Uskomattoman hirveä paikka.Sanoi että pitää huolen siitä ettei lapsi ikinä pääse kotiin,että hän on valmis tekemään mitä tahansa sen eteen,ja teki myös.Onneksi lapsi ei enää ole siellä.
Hirveä painajainen joka milloinkaan ei unohdu lapselta eikä minulta.