Kirjoitatteko

vaihtoehtohoitojen palstalla. Aloitin siellä keskustelun vitamiineista:
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000001093&posting=22000000031720363

Miisu60 kirjoittaa hyvin asiallisia ajatuksia siellä, kannattaa lukea.

Vaikeahan sitä on tietää, mikä on totuus. Ehkä minäkin kuolla kupsahdan syanidimyrkytykseen! Mutta johonkinhan me kaikki joskus kuolemme.

pitääkö ostaa jotain luontaistuotekamaa? Nielläänkö kokonaisina? Vai hierotaanko ihoon?

joutaa siirtää naapuri syöpäpalstalle/ jos siellä ottavat kantaa asiallisesti

en usko yhdenkään parantuneen syövästä aprikoosin siemeniä nakertaen ja jättäen sädehoidot käyttämättä.

Tässä jotain alustavaa ja yleistä tietoa aprikoosinsiemenistä ja siihen liittyvään.

Aprikoosinsiemenet ovat yksi parhaimmista amygdaliinin (nk. B17 vitamiini) lähteitä. Kutakuinkin yhtäveroinen taitaa olla karvasmanteli. Maku onkin paljolti sama, mutta viimemainittu on harvinaisuus. Amygdaliini/B17 on siis aine joka esiintyy luonnostaan tietyissä kasveissa tai kasvien osissa. Sen on todettu kykenevän tuhota syöpäsoluja, samalla kun jättää terveet solut rauhaan. Tarkka tappomekanismi on ollut tiedossa jo monta vuosikymmentä, paljolti kiitos Ernst T Krebs Jr.:n, mutta tässä en nyt perehdy siihen. Pelkistetyssä tai tiivistetyssä muodossa amygdaliini kulkee useimmiten Laetrile nimellä. Nk. B17 metabolisessa (syöpä-) terapiassa usein käytetään amygdaliinia juuri pelkistetyssä muodossa, kuten Laetrile ruiskeina tai tabletteina. Näin varsinkin syöpäkliniikoissa missä koulutetut lääkärit hoitavat syöpäsairaita B17 metabolisen terapian avulla. Esim. Meksikossa missä ovat vaikuttaneet sellaiset kuin tri. Ernesto Contreras ja tri. Francisco Contreras, isä ja poika.

Jotta amygdaliini tai Laetrile olisi tehokas tarvitaan aputekijänä Zn (sinkki). Jos ruokavaliossa on niukasti sinkkiä niin teho on huono. Koska Zn toimii B17:n kuljettajana kehossa.

Länsimaissa, jossa on enemmän ja enemmän syöpää vuosi vuodelta, saadaan ruokavaliosta keskimäärin n. 1-2 milligrammaa amygdaliinia per vrk. Tämä on säälittävän pieni määrä. Pakistanin Hunza kansa, josta monet raportit kertovat että syöpä on ollut heille tuntematon käsite, on saanut päivittäisestä ruoastaan jopa 3 grammaa amygdaliinia per vrk. Pääasiallisesti aprikoosinsiemenistä, joita syövät kutakuinkin päivittäin. Mutta myös mm. hirssistä, kikherneistä, linsseistä, spelttivehnästä. Muitakin tekijöitä on varjellut heitä syövältä, kuten se että juomavetensä on hyvinkin Cesium pitoista. Cesium on ehkä kaikista emäksisin mineraali, joten tämä selittää paljon jos ymmärtää jotain happo-emäs tasapainosta suhteessa syöpään ja muihin rappeutumissairauksiin. Eräs kaikista tehokkain "vaihtoehtopuolen" syöpäprotokolloista käyttää nimenomaan Cesiumia Cesiumkloridin muodossa (yhdessä DMSO:n kanssa) 4. asteen syöpiä vastaan. DMSO on lähisukulainen enemmän tunnetulle aineelle MSM:lle.

Aprikoosinsiemen siis on se nk. aprikoosin sydän, joka löytyy aprikoosissa olevan kovan kiven sisältä. Aprikoosinsiemen/sydän muistuttaa ulkonäöltään paljolti tavallista mantelia, mutta on maultaan karvaampi. Tavallisessa mantelissa on hyvin niukasti amygdaliinia, mutta karvasmantelissa on, kuten sanottu, kutakuinkin saman verran kuin aprikoosinsydämessä. Persikansiemen/sydän löytyy samanlaisesti kovan kiven sisältä, ja sekin muistuttaa tavallista mantelia, ja on maultaan samanlainen kuin aprikoosinsydän, ja siinä on melkein yhtä paljon amygdaliinia kuin aprikoosinsiemenessä. Sama pätee luumuun, paitsi että luumunsydän on hieman pienempi kuin aprikoosin ja persikan.

Omenansiemenet sisältävät myös amygdaliinia, minkä huomaa niiden karvasmantelimaisesta mausta. Toisten omenanlajikkeiden siemenet sisältävät enemmän, toisten vähemmän, mausta sen huomaa. Kirsikansiemen sisältää myös amygdaliinia.

Kun aprikoosinsiemeniä tms. syö niin kannattaa pureskella ne hyvin huolellisesti ennen kuin nielee. Muuten jos nielee kokonaisena tai huonosti pureskeltuna niin elimistö ei saa niistä mitään hyötyä. Tällaisia amygdaliinia sisältäviä siemeniä voi varmasti jauhaa tai vastaavasti hienontaa, mutta sitä tulisi tehdä juuri ennen syöntiä eikä kauan etuajassa. Jos paljon etuajassa hienontaa niin on vaarana että niiden öljy härskiintyy, hieman riippuen eri tekijöistä. Härskiintynyt rasvahan on karsinogeenistä, ja sellaistahan syöpäsairaan kannattaa välttää kuin ruttoa.

Kun tavallisimmista syötävistä pähkinöistä ja siemenistä puhutaan, kuten auringonkukansiemenet, saksanpähkinät, hasselpähkinät, niin sanottakoon että ne ovat itsessään terveellisiä, muttei jos ovat päässeet eltaantumaan, jolloin niiden rasva karsinogeenistä. Kaupoissa usein näkee eltaantuneita auringonkukansiemeniä (kuorittuja) ja saksanpähkinöitä (pätee eritoten kuorittuihin), joskus hasselpähkinöitä (kuorittuja). Eltaantuneita siemeniä ja pähkinöitä ja manteleita ei pidä syödä jos tulee vastaan. Näistä em. saksanpähkinä, hasselpähkinä, sekä manteli sisältävät amygdaliinia, manteli vähiten. Auringonkukansiemenen suhteen en ole löytänyt tietoa että siinä olisi B17, mutta ei-eltaantuneena se on hyvää ruokaa mm. koska sisältää hyvin sinkkiä, sekä hyvin emäksisiä mineraaleja, Mg, Ca, ja K. Siementen ja pähkinöiden eltaantuneisuus huomataan ainakin siitä että sisus on selvästi kellertävä eikä valkoinen. Kun öljy/rasva on OK niin sisus on valkoinen.

Amygdaliinia sisältävät siemenet sisältävät myös aika hyvin tuota tärkeää sinkkiä. Sama pätee moneen muuhun luonnon antimeen missä mainittavia määriä amygdaliinia. Parhaimmasta päästä olevia Zn lähteitä ovat kuitenkin mm. poron maksa, poron liha, sokeroimaton kaakaojauhe, hirven liha, hirven maksa, maksa yleensäkin (suosi luomua jos mahd.), auringonkukansiemen, kuivattu basilika.