Näin yhdessä ohjelmassa Concorden onnettomuudesta Pariisissa. Vain pieni metallikappale kiitoradalla sai aikaan sellaista tuhoa.
Lentoon lähtö
pelottaa
11459
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tilastojen mukaan onnettomuuden todennäköisyys on vielä suurempi maan pinnalla esim. autoliikenteessä. Suojatiellä käveleminen on myös vaarallista, ja koti taitaa olla se kaikkein vaarallisin paikka. - Kaikki voi olla niin pienestä kiinni.
Oletko lähdössä lentomatkalle?
Ehdotan, että yrittäisit keskittyä ajattelemaan mukavia asioita ja vaikka ihailemaan näkymiä ikkunasta. Toivottavasti kotimatka sujuu mukavammin, ja kukaties onnistut voittamaan pelkosi. - Tai ehkä siirryt käyttämään ekologisesti parempaa vaihtoehtoa. ;))
Televisiosta ja internetistä saa irti aika paljon. Patikointi omalla kylällä ... :-)
Mites se raamattu sanookaan, että se tie on lavea, mikä vie kadotukseen. Kivinen ja kapea vie elämään.
aina vähän jännittää, jos olen itse lähdössä lentomatkalle tai joku lähiomainen on ilmassa. Nyt olen enemmän tottunut, mutta 1970-luvulla tein pitkän matkan Etelä-Amerikkaan. Silloin pelkäsin jostain syystä lentokonekaappausta ja katselin epäilevänä kanssamatkustajia. Mutta ehkä ikä on sisäistyttänyt sen ajatuksen, että jos jotain sattuu, niin se vain on niin. Esim. mieheni joutui auto-onnettomuuteen hänelle kaikkein tutuimmalla tiellä kotinurkilla.
Hoe mielessäsi: SE EI PELAA, JOKA PELKÄÄ !
Ja nauti joka hetkestä kuin viimeisestä.
Lentoon nousu. Mikä ihana tunne. Ja lasku, sama juttu. Uutta edessä, kokemuksia....
Nyt juuri ei ole suunnitelmissa. On minun tullut reissattua aina välillä.
Koin nyt vain syvästi tuon lähtökiihdytyksen tragedian. Kone oli tulessa, mutta oli pakko nousta ilmaan.
Concordella haaveilin matkustavani eläkepäivinä.
Pahus, haaveeksi jäi se, kun lopettivat lennot.
Monta kertaa olen nähnyt Concorden lentokentällä ja ihaillut sen linjakkuutta.
Vajaa viisitoista vuotta sitten en ollut käynyt ulkomailla,,ollut lentoneessa... enkä osannut kieliä. Kyllästyin toisten kyselyyn miksi en matkusta ja ostin äkkilähdön yksin Kyprokselle..se oli maanantai ja lauantaina lähtö kahdeksi viikoksi. Tulipahan kerralla lentäminen, matkailu ja kielitaidottomuus koettua. Se jäi viimeiseksi yksin tehdyksi matkaksi. Lentämisestä tykkään, en viitsi enää pohjoiseenkaan körötellä junalla, sitten kun saan junaliput eläkeläisen hinnalla niin voin palata junaan. Seuraava lento on 6 helmikuuta Lanzarotelle.
Turha sitä lentämistä on pelätä.Ei sen koneen lentäjäkään olisi istunut puikkoihin,jos jotakin pahaa olisi odotettavissa. Lentoturvallisuus on huippuluokkaa.Tosin,ennalta arvaamaton vahinko voi sattua missä tahansa. Vaarallisin paikka,tilastojen mukaan,on oma koti. Niin että matkalle vaan kansalaiset,jos on aikaa ja varaa. Seikkailumieltä mukaan,niin reissusta jää jotakin muisteltavaa. Onhan se ilmeinen totuus että ensimmäinen päivä hirressäkin on pahin. Toinen menee jo rutiinilla.
lentämistä. Suhteemme alkuaikoina hän vei minut kentälle ja yksi kavereista vei minut keikalle. Hän teki kamalia temppuja ja huusin täyttä kurkkua. Kaveri luuli, että vain näyttelin ja teki yhä hurjempia. Sen koommin en käynyt kentällä.
Hirressä roikkumiseen voi tietysti tottua juu.