Raotan verhoa ja katson kun
idässä taivaanranta punertaa.
Sinä siellä, näetkö jo auringon?
Oletko onnekkampi kuin minä?
Kahvin ja netin jälkeen,
menen takaisin peiton alle.
Haaveilemaan auringosta.
Ja sinusta. Hetki on ihana.
Nukahdan ehkä uudestaan.
idässä taivaanranta punertaa.
Sinä siellä, näetkö jo auringon?
Oletko onnekkampi kuin minä?
Kahvin ja netin jälkeen,
menen takaisin peiton alle.
Haaveilemaan auringosta.
Ja sinusta. Hetki on ihana.
Nukahdan ehkä uudestaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kyllä tässä runossasi on mukavasti osattu yhdis-
tää arki ja rakkaus.
" oletko onnekkaampi kuin minä "
Niin, kukapa tietää, mutta tästä jäi hyvä maku.
Ihana aamutunnelma runossasi - melkein näen tämän kuvina silmissäni =)