"Minä tiedän" Mike huudahti iloisesti. "Tiedät mitä?" Natalie kysyi.
"Minä voin näyttää missä täällä on sali." Mike jatkoi ja käveli pari metriä ja pysähtyi.
"No tuletteko te?" Hän kysyi ja kohotti kulma karvaansa.
"Ai, joo" Vivi havahtui ja lähti kävelemään kohti liikkeelle lähtenyttä Mikea.
Sali ei ollut kovin kaukana.
"Tuossa se on!" Mike sanoi ja osoitti sormellaan rakennusta.
"Se on suljettu loppu päivän" Vivi voihkaisi, kun näki ovessa olevan kyltin.
"Ei voi mitään" Mike tokaisi ja vilkaisi salin ovessa olevaa kylttiä.
"Mitä me nyt tehdään?" Natalie murahti.
"Hei minä tiedän!" Mike sanoi.
Vivi ja Natalie katsoi kysyvästi Mikea.
"Käydään pokémonpäiväkodilla!" Hän sanoi. "Pokémonpäiväkodilla?" Vivi ja Natalie toistivat kaikuna perässä.
"Niin, se on tuossa ihan lähellä" Mike jatkoi ja osoitti suunnan.
Kun he saapuivat pokémonpäiväkodille siellä oli poika rähisemässä päiväkodin pitäjille.
"Minä haluan se antakaa se tänne!" Poika huusi täyttä kurkkua.
Vivi ja Natalie vilkaisivat toisiaan. "Danny" He sanoivat yhteen ääneen ja Danny kääntyi heitä kohti ja jähmettyi paikalleen. "Miten sinä kehtaat!" Natalie huusi Danylle.
Danny havahtui.
"Mi-minä" Danny änkytti.
Natalie raivostui "Miten ylipäätään kukaan voi olla noin typerä!"
Danny peräntyi. "Hätyyttelet viattomia ihmisiä!" Natalie karjui. "Sinulla on paha temmpperamentti" Danny tokaisi.
"Itselläsi on permanentti!" Natalie vitsaili ja rauhouttui.
Danny lähti pois paikalta.
"Natalie, se oli.." Vivi aloitti "Uskomatonta" Mike päätti lauseen. Natalie punastui hieman.
"Kiitos sinulle!" Päiväkodin pitäjät lausuivat yhteen ääneen ja ojensivat pokémonin munan Natalielle. "Se on sinulle kiitokseksi!" He jatkoivat.
"Se poika havitteli tätä pokémonin munaa minkä edellinen asiakas oli tänne jättänyt." Toinen päiväkodin pitäjistä sani ja napautti sormellaan pokémonin munaa.
"Mikä pokémon siinä on?" Natalie kysyi.
"Itseasiassa emme tiedä" He sanoivat ja kohauttivat olkapäitään.
"Kiitos" Natalie sanoi ja hymyili.
"Älä meitä kiittele....voitte muuten tuoda pokémoninne hoitoomme milloin vain" He sanoivat ja hymyilivät takaisin.
Tuon mukavan keskustelun katkaisi helikopterin ääni.
===================jatkuu=================
Otin taas käyttöön lainausmerkit keskusteluissa kuten varmaan huomasitte.
Saisko kommenttia pitkästä aikaa?
"Minä voin näyttää missä täällä on sali." Mike jatkoi ja käveli pari metriä ja pysähtyi.
"No tuletteko te?" Hän kysyi ja kohotti kulma karvaansa.
"Ai, joo" Vivi havahtui ja lähti kävelemään kohti liikkeelle lähtenyttä Mikea.
Sali ei ollut kovin kaukana.
"Tuossa se on!" Mike sanoi ja osoitti sormellaan rakennusta.
"Se on suljettu loppu päivän" Vivi voihkaisi, kun näki ovessa olevan kyltin.
"Ei voi mitään" Mike tokaisi ja vilkaisi salin ovessa olevaa kylttiä.
"Mitä me nyt tehdään?" Natalie murahti.
"Hei minä tiedän!" Mike sanoi.
Vivi ja Natalie katsoi kysyvästi Mikea.
"Käydään pokémonpäiväkodilla!" Hän sanoi. "Pokémonpäiväkodilla?" Vivi ja Natalie toistivat kaikuna perässä.
"Niin, se on tuossa ihan lähellä" Mike jatkoi ja osoitti suunnan.
Kun he saapuivat pokémonpäiväkodille siellä oli poika rähisemässä päiväkodin pitäjille.
"Minä haluan se antakaa se tänne!" Poika huusi täyttä kurkkua.
Vivi ja Natalie vilkaisivat toisiaan. "Danny" He sanoivat yhteen ääneen ja Danny kääntyi heitä kohti ja jähmettyi paikalleen. "Miten sinä kehtaat!" Natalie huusi Danylle.
Danny havahtui.
"Mi-minä" Danny änkytti.
Natalie raivostui "Miten ylipäätään kukaan voi olla noin typerä!"
Danny peräntyi. "Hätyyttelet viattomia ihmisiä!" Natalie karjui. "Sinulla on paha temmpperamentti" Danny tokaisi.
"Itselläsi on permanentti!" Natalie vitsaili ja rauhouttui.
Danny lähti pois paikalta.
"Natalie, se oli.." Vivi aloitti "Uskomatonta" Mike päätti lauseen. Natalie punastui hieman.
"Kiitos sinulle!" Päiväkodin pitäjät lausuivat yhteen ääneen ja ojensivat pokémonin munan Natalielle. "Se on sinulle kiitokseksi!" He jatkoivat.
"Se poika havitteli tätä pokémonin munaa minkä edellinen asiakas oli tänne jättänyt." Toinen päiväkodin pitäjistä sani ja napautti sormellaan pokémonin munaa.
"Mikä pokémon siinä on?" Natalie kysyi.
"Itseasiassa emme tiedä" He sanoivat ja kohauttivat olkapäitään.
"Kiitos" Natalie sanoi ja hymyili.
"Älä meitä kiittele....voitte muuten tuoda pokémoninne hoitoomme milloin vain" He sanoivat ja hymyilivät takaisin.
Tuon mukavan keskustelun katkaisi helikopterin ääni.
===================jatkuu=================
Otin taas käyttöön lainausmerkit keskusteluissa kuten varmaan huomasitte.
Saisko kommenttia pitkästä aikaa?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.