Haluaisin vauvallemme oman sukunimeni eli Lehtonen kun taas avomieheni suku painostaa että vauvan pitäisi olla Jalkanen -nimi josta en ole koskaan pitänyt, tulee vain ällöttävät hikiset jalat mieleen! Mitä ite tekisitte tällaisessa tilanteessa? Onko kenelläkään ollut vastaavaa riitatilannetta ja miten kävi?
sukunimiriita
aaaargh...
7753
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pidä vaan kutisi ja anna lapselle äidin nimi.Näin se kuuluisi virallisestikin mielestäni olla.
Asiasta kolmanteen niamiseen mennessä niasxsen tulisi pitää oma nimensä.On ihmisarvoa loukkaavaa,että joutuuvaihtamaan nimensä,oman identiteettinsä jonkun äijänkörilään vuoksi.
Islantilaiset ovat tässäkin viisaita ja pitävät oman sukunimensä.
ole asiaan mitään sanomista. Au-lapsi saa aina automaattisesti äitinsä sukunimen. Jos lapselle halutaan isän nimi, sen voi tehdä vasta isyyden vahvistamisen jälkeen. Isän nimelle ei lasta kuitenkaan kannata panna, kun äiti kerran on huoltaja. Siitä tulisi vain käytännöllisiä hankaluuksia. Jos menette naimisiin, voit vaatia, että sinun sukunimesi otetaan koko perheen nimeksi.
Ps Ethän ole niin typerä, että antaisit lapsesi isälle avoliitossa yhteishuoltajuuden? Isähän saa huoltajuuden heti, kun olette menneet naimisiin. Jos taas mies ei halua naimisiin kanssasi, hän ei ansaitse huoltajuuttakaan.
Avoliitot päättyvät yleensä joko naimisiin menoon tai eroon. En tiedä yhtään nuorena aloitettua avoliitoa, jotka olisi sellaisena kestänyt puolisoiden vanhuuteen ja toisen luonnolliseen kuolemaan asti.
Mun äidin sisko eli avoliitossa nuoresta tytöstä miehen kuolemaan saakka. (eivät ihan vanhuksiksi asti eläneet yhdessä, mies kuoli kuitenkin suhteellisen nuorena, alle 50-vuotiaana.)
Minä tiedän kaksikin pariskuntaa, jotka ovat eläneet nyt jo noin 30 vuotta yhdessä, avoliitossa.:)
Aloittaja ei muuten maininnut, onko kyse avo- vai avioliitosta. Nykyään kun moni pitää oman sukunimensä, vaikka menee naimisiin. Enoni perheessä pohdittiin kanssa kovasti aikoinaan lasten sukunimeä, kun vanhemmat olivat naimisissa, ja siis molemmat huoltajia, mutta sukunimi oli eri. Lopulta päätyivät isän sukunimeen.
Minäkin tiedän kaksi pariskuntaa, jotka elävät avoliitossa. Toinen meni kimppaan n. 30-vuotiaana ja ovat edelleen, 40 vuoden jälkeen yhdessä. Eli 40 vuotta avoliittoa.
Toinen pariskunta tutustui parikymppisenä ja ovat edelleen, 30 vuoden jälkeen yhdessä. Eli 30 vuotta avoliittoa.
hänelle muuten noin olisi vastattu. Olet kuitenkin oikeassa siinä, että nykyisin avioliitossakin voi olla tuo nimiongelma.
Useimmiten vaimo kuitenkin suostuu siihen, että avioliitossa syntynyt lapsi saa isänsä nimen, koska meillä Suomessa on perinteisesti ollut patrilinaarinen käytäntö eli suku on ollut tapana laskea isän puolelta ja aviolapset ovat saaneet isänsä sukunimen.
Ap:lle: Ei miehesi sukunimi mikään ruma ole, mutta jos ette ole naimisissa on parempi, että lapsi saa sinun nimesi.
Asun avoliitossa myös, olin ajatellut ennen lapsen syntymää että lapsi saa avomieheni sukunimen. Mutta vauvan syntymän jälkeen mieleni muuttui, avopuolison vanhemmat, etenkin äiti omi vauvaa ja kehui kuinka se on niin hänen näköisensä ja olisi halunnut järjestää ristiäiset ym ym.. Päätin että saa minun sukunimeni (mielestäni kaunis ja harvinainen). Kyllä oli anopin ilme näkemisen arvoinen kun kuuli kastetilaisuudessa että onkin minun sukunimellä ja oli kyllä sit loppu päivän pahalla päällä. Ja vielä välilläkin sanoo "se on meidän lapsi, ja tulee nyt ja aina olemaan --- heidän sukunimellään" ja on yrittänyt minua pakottaa vaihtamaan nimeä, on luvannut jopa maksaa kaikki kustannukset.
Ilman muuta antakaa lapsellesi sinun sukunimi, jos niin haluat. Minä ainakin olen tyytyväinen ollut päätökseen, katunut varmaan olisin jos lapsi oisi saanut isänsä sukunimen.