Niin eli missä ikävaiheessa transihmiset yleensä kokevat että oma kroppa ei ole oma? Joko se on jotenkin selvillä 15-vuotisella? Mitä sanotte sellasesta ihmisestä joka innoissaan tajusi omaavansa peniksen jo 10vuotisena ja sai ekan orkun 13v muniaan hieromalla? Eikös minun pitäisi olla ihan tavallinen? Homo saatan olla kyllä mutta sain sellasta vihjailua että olisin muka vaikka trans ihminen. Minä olen luulotautinen ollut aina. Millon mistäkin. Kuitenkin sain päähänpinttymän tuosta "naiseksi" kutsumisesta.
Jotkut kai eivät nyt ota tätä viestiä tosissaan mutta minä kyllä olen ihan tosissani nyt.
Minä kiitän ja kumarran jos joku fiksu viitsisi neuvoa tämmöstä hupsua. Mitään vastaan minulla ei ole trans ihmisiä.
Jotkut kai eivät nyt ota tätä viestiä tosissaan mutta minä kyllä olen ihan tosissani nyt.
Minä kiitän ja kumarran jos joku fiksu viitsisi neuvoa tämmöstä hupsua. Mitään vastaan minulla ei ole trans ihmisiä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä kai jokainen transnainenkin aika pienenä huomasi, ettei kaikki jalkovälissä ole reilassa (eli että siellä on penis, joka ei kuulu tytön perusvarustukseen). Itse muistan nostaneeni siitä "metelin" viisivuotiaana, mutten siis innoissani, vaan huolissani miten siitä pääsisi eroon.
paskamummon vastaus pelastaa.
Minä kuvittelin lapsena ja vielä aikuistumisiässäkin, että kaikki miehet inhoavat sukuelimiään. Koska luulin että se on normaalia, en tajunnut että minussa oli jotain pielessä. Siinä kohtaa olisi kai hälytyskellojen pitänyt soida kun teini-iässä odotin rintoja ja leveää lantiota, mutta ei... sitten vasta kun tajusin että minulla on leveä ja karvainen rinta eikä se ole muuttumassa miksikään. :( Ihminen voi aika tehokkasti sulkea epämiellyttävät asiat tajunnastaan. Sitä kutsutaan dissosiaatioksi. Jotkut dissosioivat niin tehokkaasti että eivät koe edes elävänsä omaa elämäänsä.
Olikohan tästä nyt mitään iloa? Toivottavasti oli...
"Oman elämän ikäänkuin sivusta katsominen" on tyypillinen ts-oire. Se voi tietenkin olla myös jonkin muunkin asian oire. Monet kertovatkin hoitoihin päästyään alkaneensa "elää omaa elämäänsä oman elämänsä näyttämöllä sen sijaan, että olisivat katsoneet sitä katsomosta". Erään ulkopuolisen kommentti oli, että "Nyt sinä olet läsnä kehossasi, kun aikaisemmin leijuit siinä ulkopuolella".