Kylmää ja kuumaa
Kuljeskelen hermostuneena huoneissa, tuli paukkuu uunissa, kivinen lattia on kylmä. Jokin on rikkonut järjestyksen ja rauhan jonka yksinäisyys on minulle antanut. Sydämeni lyönnit kumisevat korviini hiljaisuudessa ja jostain sieluni syvästä jäästä sulaa esiin kiima, halu jonka olin unohtanut. Odotan, vaistoan, hikoilen, riisuudun, odotan.
Hän saapuu pieneen talooni täyttäen olemuksellaan niin huoneen kuin sieluni. Suuret koirani , joiden tehtävänä on pitää huolta aution maailmani rauhasta, laskevat mestarin luokseni vaistoten tulevan väistämättömyyden.
Hänen vaatteistaan huokuu jäisen metsän tuoksu ja harmaiden silmien komennot soivat päässäni, sanoja ei tarvita. Tämä on oikein, näin täytyy tapahtua. On vain kiima jonka sulamisvedet valuvat pillustani kapeina noroina. Kiima joka yltyy Hänen tahtonsa täyttämisestä.
Polvistun nuolemaan Hänen pakkasen kohmettamia saappaitaan, salaman nopeasti pakaroilleni iskeytyy remmi. Unohdin kuunnella, minun kuuluu madella. Painaudun kylmälle lattialle, poski vasten kiveä livon kylmää nahkaa kuin henkeni riippuisi siitä. Kiemurtelen asentoani paremmaksi rintojeni painuessa kipeästi kiven halkeamaan, ja taas liian myöhään tiedän tehneeni virheen. Pakottaviin nänneihini ilmestyvät jäiset rautaiset puristimet herkistävät vaistoa . Täst edes virheet ovat oma valintani , päätän tehdä sellaisen. Katson Häntä julkeasti silmiin ja toivon mielessäni Kyrpänsä työntyvän palavaan pilluuni.
Olen kauhuissani röyhkeydestäni, mutta himo sisälläni on kuin tulta syöksevä lohikäärme joka seurauksista piittaamatta polttaa minut ympäriltään.
Asetun matalalle pöydälle niin avoimena kuin mahdollista vastaanottamaan kivun jonka tiedän olevan tulossa. Odotan, mitään ei tapahdu, sekunnit kuluvat, aika katoaa. Ikuisuuden kuluttua piiskan kirpeä isku on kuin armahdus . En päästä ääntäkään, lyönnit kaikuvat hiljaisuudessa. Piiska tanssii juovittaen rintani, selkäni, reiteni, perseeni ja turvonneen pilluni. Kyynelet valuvat silmistäni. Kivun sietämätön ihanuus.
Sitten mestari antaa minulle sen mitä toivoin. Hän työntää valtavan Kyrpänsä pilluuni, yritän paeta vilun väreitä. Karkeat kourat tarttuvat pakaroihini ja perseeni on vuoro saada kylmää kyytiä. Hän takoo epätodellista hyistä Kyrpäänsä sisälleni kauan, niin kauan että himoni sammuu ja tajuntani hämärtyy.
Tuli uunissa on sammunut, autio rauha palannut, minua palelee jälleen.
Hehkuvat hiilet tuovat mieleeni jotain, en jaksa muistaa. Lohikäärme nukkuu.
Kuljeskelen hermostuneena huoneissa, tuli paukkuu uunissa, kivinen lattia on kylmä. Jokin on rikkonut järjestyksen ja rauhan jonka yksinäisyys on minulle antanut. Sydämeni lyönnit kumisevat korviini hiljaisuudessa ja jostain sieluni syvästä jäästä sulaa esiin kiima, halu jonka olin unohtanut. Odotan, vaistoan, hikoilen, riisuudun, odotan.
Hän saapuu pieneen talooni täyttäen olemuksellaan niin huoneen kuin sieluni. Suuret koirani , joiden tehtävänä on pitää huolta aution maailmani rauhasta, laskevat mestarin luokseni vaistoten tulevan väistämättömyyden.
Hänen vaatteistaan huokuu jäisen metsän tuoksu ja harmaiden silmien komennot soivat päässäni, sanoja ei tarvita. Tämä on oikein, näin täytyy tapahtua. On vain kiima jonka sulamisvedet valuvat pillustani kapeina noroina. Kiima joka yltyy Hänen tahtonsa täyttämisestä.
Polvistun nuolemaan Hänen pakkasen kohmettamia saappaitaan, salaman nopeasti pakaroilleni iskeytyy remmi. Unohdin kuunnella, minun kuuluu madella. Painaudun kylmälle lattialle, poski vasten kiveä livon kylmää nahkaa kuin henkeni riippuisi siitä. Kiemurtelen asentoani paremmaksi rintojeni painuessa kipeästi kiven halkeamaan, ja taas liian myöhään tiedän tehneeni virheen. Pakottaviin nänneihini ilmestyvät jäiset rautaiset puristimet herkistävät vaistoa . Täst edes virheet ovat oma valintani , päätän tehdä sellaisen. Katson Häntä julkeasti silmiin ja toivon mielessäni Kyrpänsä työntyvän palavaan pilluuni.
Olen kauhuissani röyhkeydestäni, mutta himo sisälläni on kuin tulta syöksevä lohikäärme joka seurauksista piittaamatta polttaa minut ympäriltään.
Asetun matalalle pöydälle niin avoimena kuin mahdollista vastaanottamaan kivun jonka tiedän olevan tulossa. Odotan, mitään ei tapahdu, sekunnit kuluvat, aika katoaa. Ikuisuuden kuluttua piiskan kirpeä isku on kuin armahdus . En päästä ääntäkään, lyönnit kaikuvat hiljaisuudessa. Piiska tanssii juovittaen rintani, selkäni, reiteni, perseeni ja turvonneen pilluni. Kyynelet valuvat silmistäni. Kivun sietämätön ihanuus.
Sitten mestari antaa minulle sen mitä toivoin. Hän työntää valtavan Kyrpänsä pilluuni, yritän paeta vilun väreitä. Karkeat kourat tarttuvat pakaroihini ja perseeni on vuoro saada kylmää kyytiä. Hän takoo epätodellista hyistä Kyrpäänsä sisälleni kauan, niin kauan että himoni sammuu ja tajuntani hämärtyy.
Tuli uunissa on sammunut, autio rauha palannut, minua palelee jälleen.
Hehkuvat hiilet tuovat mieleeni jotain, en jaksa muistaa. Lohikäärme nukkuu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoituksesi oli todella mukavaa luettavaa, valitettavasti vain liian lyhyt. Saisitko niihin rutkasti lisää pituutta? Lisää juonta sekä ehkä vähän tarkempaa kuvailua. Ihan kuin olisit kyllästynyt kesken kaiken ja kirjoittanut nopeasti jutun loppuun alun jälkeen.
Mutta kirjoituksen alku oli niin lupaava, että saisit aikaiseksi aivan mahtavia tarinoita, jos jaksat panostaa pidempään juttuun. Toivottavasti jatkat.
mielipiteestä. Olet aivan oikeassa, noinhan siinä kävi paitsi että en kyllästynyt vaan noh, taisin tykätä omasta tekstistäni liikaa ;)ja malttamaton ihminen kun olen. Voisihan tuota joskus parannella tai yrittää jotain muutakin , tämä nyt oli tällainen debyytti.