ILMAN KRITIIKKIÄ
Se kuiski, rasahteli askelten alla, katkoi valon raidoiksi polulle, ei väistänyt oksiaan - pisteli neulasilla kasvoihin, kutitti tuoreilla kerkillään. Havisutti lehtiään.
Se loiski säärille, liplatti varpaita kutitellen, löi vaahtopäina rantaan, mustui ukkospilvien alla, karehti auringonpoltteessa, tyyntyi kuun valjussa valossa usvan yllä.
Se velloi pilvinä pimeinä, lohenpunaisina kiehkuroina, puhtaan valkeina, muuntuvina hattaroina, kuin unelmat - taivaana, kattona, tähtimattona. Kiusasi ja kasvatti kuumuudella, kuivuudella, tappoi säteillään, sateillaan, siunasi maan.
Se istahti rantakivelle, nokkosperhonen olkapäällään, hakkuuaukealta taittamansa horsma kädessään, katseli horisonttiin. Se näytti suoralta.
Se kuiski, rasahteli askelten alla, katkoi valon raidoiksi polulle, ei väistänyt oksiaan - pisteli neulasilla kasvoihin, kutitti tuoreilla kerkillään. Havisutti lehtiään.
Se loiski säärille, liplatti varpaita kutitellen, löi vaahtopäina rantaan, mustui ukkospilvien alla, karehti auringonpoltteessa, tyyntyi kuun valjussa valossa usvan yllä.
Se velloi pilvinä pimeinä, lohenpunaisina kiehkuroina, puhtaan valkeina, muuntuvina hattaroina, kuin unelmat - taivaana, kattona, tähtimattona. Kiusasi ja kasvatti kuumuudella, kuivuudella, tappoi säteillään, sateillaan, siunasi maan.
Se istahti rantakivelle, nokkosperhonen olkapäällään, hakkuuaukealta taittamansa horsma kädessään, katseli horisonttiin. Se näytti suoralta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
KRITIIKKIÄ, STNA!
Se oli toisen maata ja vettä, toisen taivas.
Sinä luvatta yksityisalueella taivastelemassa!
Minä aukaisen lehden ja luen asiat kohdalleen!
Mieti vähän, jos osaat.
Jos osaat, hukuttaudu!
”Tyyntyi kuun valjussa valossa usvan yllä.”
HAH!
Herra siunatkoon tämän maan!
Tämä ei näytä, tämä on.
Suorempaa ei ole eikä tule.
ELIKKÄ
Elikkä se istu siin notskilla, grillas makkaran. Pisteli napaansa - kaikki karsinogeenitki.
Nuoleskeli - huuliaki.
Elikkä se niinku sitt oli lähtevinää toiselle notskille, mutt ei se mitää.
Elikkä tuli niinku vaa muuten pimeetä.
Elikkä niinku pimees ei erota, mikä on suora tai väärä.
Elikkä niinku jos joku taas valasis?
Elikkä oliks se niinku taas niinku suora nakki vai kiero lenkki?
SISÄLMYKSISTÄ
Jos sen lähelle menee, se kiertelee ja kaartelee, lokki, ennen kuin ruikkii hätäpaskan niskaan.
Se on sen pesä ja poikaset.
Jos soutelee väljemmillä vesillä, se ei hyöki. Se kokee, että se on turvassa ja sen pesä ja poikaset ja kivinen, karu luoto.
Kalastaja kokee ja perkaa. Silloin lokki rantautuu, syöksyy ahnaana ahmimaan sisälmykset. Rääkyy
rääkymistään ja kohta niitä on siinä kokonainen parvi repimässä säälimättä evästä lajitoverinsa nokasta.
Kalastaja ei käytä sitä osaa sisälmyksistä mihinkään.
Kun on se aika, herkuttelee mädillä.
Se vaikenee.
Vaikenee vaikenemistaan.
Se on sen käyttämä kysymys- ja huutomerkki.
Se on sen pilkku. Piste.
Sehän kirjoitti jo.
Se ei tällä kertaa halua tehdä mitään vaikutusta,
ei kehenkään. Ei vielä.
Se tietää, että sillä ei ole sellaista vaikutusta,
eikä sellaista vaikutusvaltaa.
Se istuu nuotiolla, väistelee räiskähteleviä kipinöitä, silmiään kirvelevää savua.
Ei sittenkään. Sen nuotio on sammunut.
Vae on nuotijo sammunna?
Elähän nyt suotta kehtoo...!
Tuhkoohan siinä näkkyy olovan ja kytevijä hiilijä.
Tyhjennettäämpäs nyt palakeet!
Puhallettaan yhteen hiileen, jotta ruppee tuas kohta roehuvammaan.
Mittee sinä siitä, jos tuhka pöllähtää ympäriisä,
niätsen ajan kanssa piästään virkeemmille hiilloksille.
Paestetaan haaki.
Halstrataan jokunen pienemp sintti.
Naatitaan.
Eihän hätä ou tämän näkönen.
HÄTÄ TÄTÄ?
Mutt ko miulla on ainainen hätä!
Tiijäthä sie mikä hätä?
Sitäpä mie en kerro.
Mie oon nii sivistynny.
Sivistynneell ihmisell on hätä?
Mitä mie hätäpäissän tulin kirjuttanneeks?
Hätäsen tarinan?
Joko ehdit harkita?:)