Kenenkäs vuoro olikaan tänään valmistaa ruokaa.
Vai vedetäänkö pitkää tikkua.:)
Vai vedetäänkö pitkää tikkua.:)
Kenes vuoro
Odottaa
40929
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Sunnuntaisin syö meidän perhe raflassa
kokkailuun ja siirtänyt huvin ukkokullalle ja hän kieli keskellä suuta ,hikikarpalo otsalla ja kaljapullo vasemmassa kädessä loihtii aterioita.
itselle riittäisi muumimamman mainostamat kylmät palat.
en ala enää..lasange on uunissa - saapi kelvata.
Tekeekös äijäsi koskaan ruokaa,edes sunnuntaisin?
mutta en varmaan ole ainut.
yksi heistä?
kuinka aikuinen mies saadaan tekemään ruokaa ellei hän halua sitä tehdä vapaaehtoisesti? Kertokaa viisaat se minulle?
Onneksi ei kaikkien tarvitse kaikea tehdä, edes tasa-arvon vuoksi.
Pirrestä tiedän, että hän tekee enemmän, kuin 'laki' sallii muiden eteen!
Ja se on upeaa, että hoitaa ja tekee myös vastamäet, joita elämä tuo tullessaan.
"Nälkä porsaan kotiin ajaa ja ukon keittiöön";D
Älä laita ruokaa niin on pakkooppia!
Rohkaiset siis passaamaan äijää?
Väitän, että vaimo elää tasa-arvoisempaa elämää, kuin valtaosa hänen "ikä-/lajitovereista"!
Vielä 'kehtaan' väittä, että verrattuna niihinkin, joissa kaikki kotityöt jaetaan.
Voisit sitten antaa Pirrelle neuvoja kuinka ukon saa keittiöön?
ja sitäpaitsi pidän hyvästä ruoasta :))
Innosta miehesi tekee kanssasi yhdessä jotain jännää ruokaa, mistä molemmat pidätte. Anna aluksi helppoja ja niitä kivempia hommia tehtäväks. Siinä on vaan se vaara, että intoutuu täysillä, ettei enää koskaan saa ite rauhassa laittaa safkaa. Pyörii jaloissa ja määräilee JA NEUVOO lopulta. Itelle kävi NÄIN ja pikku hiljaa liukenin kokonaan keittiöstä. Ja nyt on NIIN kokkia NIIN KOKKIA :):)))
Maailman parhaat kokit juuri ovat MIEHIÄ
oisi kai pitänyt aloittaa se opetuskeittiön pito silloin kun olimme nuoria.., nyt on myöhäistä.
Luepa tuossa Janetin neuvo:)
ns.kynnyskysymys, kuka tekee.
Kysymys varsinkin tasa-arvon kannalta on aivan muuta, kuin pelkästään töiden jakaminen.
Saattaa olla, että minäkin opettelen ruuanlaitto taidon, kun aika on kypsä.
Enkä ole edes esimerkilläni poikaani saanut pysymään pois keittiöstä.
Hän osaa meidän lapsista parhaiten kokata ja myös tekee kotona ollessaan ruokaa.
Pirre jos kuka tietää, miten pitää toimia.
Hänen vastuulla on monta sellaista huollettavaa, ettei monenkaan taidot ja tahto riitä sellaisen hoitamiseen.
Minä jos alkaisin ohjeita hänelle antamaan, se olisi sama, kuin ateisti saarnaisi kirkkoväelle!
Mieheni kokkailu alkoi kun jouduin muutamaksi viikoksi sairaalaan,ensin osti valmista mutta toisella viikolla alkoi keittää perunat itse,poika oli sitten tuonut pihalle uuden kätevän grillin josta mieheni innostui ja nyt laittaa ruokaa 3-4 päivänä viikossa vähintään:)
juurimiehiä.
Työ ja koti ovat eri ympäristöt,vaika työssä palvele ei siihen ola pakko kotona alistua!
ehkei nyt sentään ihan noinkaan..: "Minä jos alkaisin ohjeita hänelle antamaan, se olisi sama, kuin ateisti saarnaisi kirkkoväelle! "
Mutta, olen ihan samaa mieltä kanssasi ettei tasa-arvo ole yksinkertaisesti kotitöitten jakoa..ei, se on enempi..mielentila :)
käsitellä ko.asiaa aivan eri tasolla.
Minä lähden tasa-arvossa siitä, että:
Molemmilla on täysi itsemääräämisoikeus, ilman ehtoja!
Siihen sisältyy; vapaa meneminen mihin ikinä mieli tekee, ja koska tahansa.
Samoin vapaaehtoisuus kaikkeen tekemiseen myös kotona, koskee myös ruuan laittoa!
Täysi koskemattomuus ilman pienintäkään pelkoa missään tilanteessa, oli kyse vaikka vieraissa käynnistä!
Täysi luottamus toisen valintoihin, koskee ne yhteisiä tai omia asioita.
Nämä periaatteen kun jokainen pariskunta/avoliittolainen toteuttaa siinä laajuudessa kuin meillä, niin senjälkeen ei ole kyse, kuka on ruuan laittaja ja kuka hoitaa kukkapenkit, autot, polttopuut, laskujen maksut!
Vielä kun siihen lisätään kunnioitus toisen arvovalintoihin ja pyyteetön rakkaus, ilman velvoitteita, aletaan olla asian ytimessä.
miksi muka?
ehdottoman omaehtoista, ei olisi yhtään kivaa syödä "noiduttua" ruokaa.
syytä ole. Se nyt on vaan aina ollut niin.
"paremmuus" perustuu, saarnausääneenkö?
Miulle on ihan sama onko pöntössä mies- vai naispappi..
Tasa-arvoon kuuluu ettei toinen passaa toista?
voi yhtä hyvin kuulua toisen passaus.
Tämä tietysti, jos se on vapaaehtoista.
Ja toki on tilanteita, että olosuhteet väliaikaisesti määräävät 'kenen vuoro on'?
Kyllä silti edelleen väitän, että tasa-arvon toteutuminen mitataan ei niinkään työnjaon avulla, kuin parisuhteen muilla 'mittareilla'.
Vaikuttaa siltä että joissain perheissä (Pirren)on mies "tasa-arvoisempi" kuin vaimonsa;D
olla tasa-arvon kanssa joka taloudessa omat tasa-arvonsa.
Se ei ole meidän tehtävä niistä keskustella, ainoastaan omia voimme arvioida.
Satutko tietämään pirren ja hänen miehen tarveys ja muut ko, asiaan vaikuttavat seikat.
Jos et, niin mieluumin 'suu supuun' ja kerro omasta tasa-arvosta, miten se teillä hoituu?
Meillä laittaa jokainen omat ruokansa,eri työajat nykyään,jos molemmat kotona niin minä koska vaimoni tekee enemmän töitä;D
sen pitää ollakin.
Se vaan, että ei voi 'tuntemattomien' asioista vetää johtopäätöksiä, kun ei tiedä mitkä ovat olosuhteet ja muut vaikuttavat tekijät.
Tasa-arvo muutoinkin, kuin omassa perhepiirissä on tavoittelemisen arvoinen asia.
carne-tuliko oikein kirjoitettua.Teki mieli jotain tosi tulista ja hyvää tuli-tuuhan syömään ja tee salatti )
..tarvita tänään tikkuja.
Tänään porkkanoita vain pureskelen.
hirveä sotku ensin ja palkkioksi mahanpuruja ja hirveä tiski,meen baariin!
Kysymyksesi osui oikeaan ajankohtaan.
Vaimoni valmistaa vuodessa ehkä 2 - 3 ateriaa.
Nyt sattuu olemaan yksi noista harvinaisista kerroista.
Tänään se on uunipaahdettu kasvis-broileri kermakastikkeen kera.
Harvoin poikkeuksin minä suoritan raaka-ainehankinnat ja valmistuksen.
Lisämainos.
Yhtenäkään lomamatkan aamuna (yhteenlaskettuna noin 40-kuukautta) vaimo ei ole valmistanut eikä kattanut aamiaista.
Hotelliaamiaiset ovat tuossa vähemmistönä.
Meillä ei olen minkään asian suhteen mitään vuorojärjestelmää.
Elämme kuin kommuunissa.
Kukin kykyjensä ja kullekin tarpeidensa mukaan.
Kokkailu nyt sattuu olemaan harrastukseni ja vaimo, marketin kassalla 22-vuotta istuneena on, väittämänsä mukaan, nähnyt riittävästi ruokaa.
Sitä paitsi, hän on aamu-uninen.
Aamulenkin jälkeen aamiaisen valmistukseni sopii aikatauluihimme.
kevyempi ruoka päivä.
Aamulla syötiin riisipuuro, ja nyt päivälliseksi uunissa paistettu lohen puolikas ja itse tehty perunamuusi ja tuore ja italian salaatti.
Mieltä ylentävää päästä valmiiseen katettuun pöytään.
Tykkään kyllä puuhata tavallisen arkiruuan parissa
kun vain ei tee siitä liian vaikeata.
Harmittaa kun nytkin piti tulla sukulainen käymään.
Viime tipassa ilmoitti että tulee ehkä illalla.
Liha suikaleet, muussi ja sienikastike menevät
pikkasen piloille iltaan mennessä.
Muusissa "muttuu", mutta, olet sen ruuan jo tehnyt, sitten vaan lämmittelette sitä.
Kyllä se vieras sen ymmärtää. Sovittu mikä sovittu, tulo ajasta :)