Lähdin kävelylle tavan vuoksi,
konemaisin liikkein.
Jäykkinä nivelet ja suonet,
masennuksen täydet,
mustan öljyn.
Tulen valoon, aurinkoon
ja häikäisevään valkoisuuteen
lumen vastasataneen.
- Ei suru sata sulamatta kestää
välissä kahden kirkkaan valon.
Masennuksen musta myrkky
minusta valuu hiljaa pois
ja tekee tilaa pisaroille auringon.
Niitä kasvoilleni sataa,
jos sen sallin vain.
Ilon pisaroita näen muita,
annan niille täyden arvon.
Vaan mietin, kuinka vaikea
on itse olla lääke suruun.
konemaisin liikkein.
Jäykkinä nivelet ja suonet,
masennuksen täydet,
mustan öljyn.
Tulen valoon, aurinkoon
ja häikäisevään valkoisuuteen
lumen vastasataneen.
- Ei suru sata sulamatta kestää
välissä kahden kirkkaan valon.
Masennuksen musta myrkky
minusta valuu hiljaa pois
ja tekee tilaa pisaroille auringon.
Niitä kasvoilleni sataa,
jos sen sallin vain.
Ilon pisaroita näen muita,
annan niille täyden arvon.
Vaan mietin, kuinka vaikea
on itse olla lääke suruun.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Surun taakka on raskas
kantaa yksin, onko siihen mitään muuta
yhtä parantavaa lääkettä, kuin
ihminen jolle voi murheitaan
jakaa ja saada tukea.
Minä olen saanut tukea ja apua ihanilta
ihmisiltä, toivon voivani jakaa sitä eteenpäin.
Voi kumpa aurinko paistaisi Sinulle
kirkkaasti
ja veisi murheet mennessään.
Viestisi tuo ilon pisaroita alakuloisuuteeni, joka onkin jo paljon parempi kuin aamulla. Kiitos siitä! Ystävät ja aurinko yhdessä, mahtava voima.
yhdessä me selviämme.
Tiedän ja tunnen nuo masennuksen täydet ja mustat
öljyt suonissani varmaan yhtä hyvin kuin Sinä.
Mutta Sinun tukesi, se on ollut arvokkaampaa kuin
osaan edes sanoa.
Toivon, että aurinko antoi Sinulle edes hieman
uskoa huomiseen. Tiedä, että olet ajatuksissani,
ja kuljen rinnallasi täällä kaukana - mutta kui-
tenkin.
Aurinko ja ystävät auttavat ihmeesti alakuloisuuteen. Sinun suuren sydämeesi ovat mahtuneet omiesi lisäksi myös minun ja monen muun
palstarunoilijan surut. Kiitos siitä!
Olen liian laiska tai en osaa
vielä etsiä täältä
runojen helmiä
Kiitos
Kiitos huomiostasi, vaikka liekö runo mikään helmi. Kun mieli on alamaissa, ei oikein lennä pegasoskaan, vaikka ajatuksia ja sanottavaakin olisi.
"Vaikka mustat pilvet taivaan peittäis` ja
surun vesipisaroita heittäis` -
niin aurinko ja kevät kohta koittaa,
sen lämpö mielen ja masennuksen voittaa."
Syvältä sisimmästä kirvonnut runosi,
positiivisen mielen herkkä teos,
näin päättelin luettuani sen.
"Valo luo Toivon sydämeen."
-merluza-
Kiitos kauniista vastauksestasi! Se positiivisuus on usein kyllä piilossa. Mikä milloinkin riittää syyksi se hukata.