Kun on tullut kuluneeksi 90 vuotta 1918-tapahtumista, suuret kustantamot ovat aloittaneet mieltä liikuttavan keskustelun siitä, miten 1918-tapahtumia olisi kutsuttava.
Yhden näkökulman tarjoaa Åbo Akademin yleisen historian professori Max Engman. Hänen "Raja"-kirjassaan (sivu 32, WSOY, ISBN 978-951-0-32765-4) mainitaan mm. seuraavaa:
"Bolshevikirosvohallitus on vaan muutamien juutalaisten keinottelijoiden ohitsemenevä episoodi, jota piankin seuraa oikeistoryssäläinen imperialismi."
- Kansanedustaja Arthur Wuorimaa eduskunnassa 29.4.1919 -
Artur Oliver Wuorimaa (vuoteen 1906 Blomberg) oli Kymen kirkkoherra ja kansanedustaja Viipurin läntisestä vaalipiiristä 1907-1909, 1911-1913 sekä 1917-1921. Hänen mukaansa olisi kannattanut valtiollisia vankeja lähettää tahdonvastaisesti töihin Saksaan kaivoksiin.
Ajatusta ei jakanut hänen kanssaan toinen hengen mies, Erkki Kaila, joka oli kansanedustajan 1917-1927. Kailasta tuli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa vuosiksi 1935-1944.
Engman toteaa kirjassaan Raja lisäksi, että "Keväällä 1918 oli vielä epäselvää,mitä sotaa Suomessa käytiin, siitä puhuttiin mm. kapinana, sisällissotana, veljessotana ja vapautustaisteluna. Helmikuusta lähtien nimitys vapaussota tuli saksalaissuuntauksen myötä tavalliseksi, mutta Kustannusliike Minerva keräsi vielä Helsingin valloituksen jälkeenkin aktivistien lehdessä aineistoa kansalaissotaa koskevaan muistelmateokseen. (sivu 46, sanomalehti Uusi Päivän ilmoitus 16.4.1918).
Professori Seppo Zetterberg kirjassaan "Viron historia" (sivu 511, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007, ISBN 978-951-746-520-5) toteaa, että "Sota oli jokseenkin puhdas vapaussota, ei siis sisällissota, sillä suurin osa Viron puolesta taistelevia oli virolaisia, ja heitä vastaan suurin osa oli muita kuin virolaisia."
Voitaneen siis todeta, että suomalaiset kävivät keskenään sisällissodan apunaan joitain neuvostovenäläisiä sotilaita ja Saksan keisarikunta, kun taas virolaiset kävivät vapaussodan sekä Neuvosto-Venäjää että baltiansaksalaisia vastaan. Viron voitonpäivää, 23.6., vietetään virolaisten Latviassa Cēsisissä baltiansaksalaisista 1919 saavuttaman voiton kunniaksi.
Voitaneen sanoa, että Suomessa sisällissotansa käyneet jatkoivat vapaaehtoisina sotaa vapaussotana Virossa neuvostovenäläisiä vastaan, ja Viron vapaussota päättyi saksalaisista saatuun voittoon.
Yhden näkökulman tarjoaa Åbo Akademin yleisen historian professori Max Engman. Hänen "Raja"-kirjassaan (sivu 32, WSOY, ISBN 978-951-0-32765-4) mainitaan mm. seuraavaa:
"Bolshevikirosvohallitus on vaan muutamien juutalaisten keinottelijoiden ohitsemenevä episoodi, jota piankin seuraa oikeistoryssäläinen imperialismi."
- Kansanedustaja Arthur Wuorimaa eduskunnassa 29.4.1919 -
Artur Oliver Wuorimaa (vuoteen 1906 Blomberg) oli Kymen kirkkoherra ja kansanedustaja Viipurin läntisestä vaalipiiristä 1907-1909, 1911-1913 sekä 1917-1921. Hänen mukaansa olisi kannattanut valtiollisia vankeja lähettää tahdonvastaisesti töihin Saksaan kaivoksiin.
Ajatusta ei jakanut hänen kanssaan toinen hengen mies, Erkki Kaila, joka oli kansanedustajan 1917-1927. Kailasta tuli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa vuosiksi 1935-1944.
Engman toteaa kirjassaan Raja lisäksi, että "Keväällä 1918 oli vielä epäselvää,mitä sotaa Suomessa käytiin, siitä puhuttiin mm. kapinana, sisällissotana, veljessotana ja vapautustaisteluna. Helmikuusta lähtien nimitys vapaussota tuli saksalaissuuntauksen myötä tavalliseksi, mutta Kustannusliike Minerva keräsi vielä Helsingin valloituksen jälkeenkin aktivistien lehdessä aineistoa kansalaissotaa koskevaan muistelmateokseen. (sivu 46, sanomalehti Uusi Päivän ilmoitus 16.4.1918).
Professori Seppo Zetterberg kirjassaan "Viron historia" (sivu 511, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007, ISBN 978-951-746-520-5) toteaa, että "Sota oli jokseenkin puhdas vapaussota, ei siis sisällissota, sillä suurin osa Viron puolesta taistelevia oli virolaisia, ja heitä vastaan suurin osa oli muita kuin virolaisia."
Voitaneen siis todeta, että suomalaiset kävivät keskenään sisällissodan apunaan joitain neuvostovenäläisiä sotilaita ja Saksan keisarikunta, kun taas virolaiset kävivät vapaussodan sekä Neuvosto-Venäjää että baltiansaksalaisia vastaan. Viron voitonpäivää, 23.6., vietetään virolaisten Latviassa Cēsisissä baltiansaksalaisista 1919 saavuttaman voiton kunniaksi.
Voitaneen sanoa, että Suomessa sisällissotansa käyneet jatkoivat vapaaehtoisina sotaa vapaussotana Virossa neuvostovenäläisiä vastaan, ja Viron vapaussota päättyi saksalaisista saatuun voittoon.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Useat nimitykset 1918 tapahtumille ovat perusteltavissa. Aivan varmasti eri puolilla oli sotaan osallistuneita, joiden alkuperäinen motiivit olivat erilaiset. Valkoisten ja punaisten armeijoissa taisteli sellaisiakin, joiden pääasiallinen motiivi oli saada ruokaa ja jonkinlaista palkkaa. Oikein muutakaan mahdollisuutta ei useilla nuorilla miehillä ollut. Mm. punaisten puolella mainitaan moraaliin vaikuttaneen aika ajoin se, että punaisten sitoumusten kate hiipui.
Leninin johtama bolshevikkihallitus toki tunnusti Suomen itsenäisyysjulistuksen. Tuossa vaiheessa "suuri asejuna" -hankkeen täytyi jo olla olemassa. Aika huomattavan ase-arsenaalin tuottaminen Suomessa oppositioasemassa olevalle ryhmittymälle, sisälsi ajatuksen, että itsenäinen Suomi liitetään vallankumoukseen ja sen myötä Neuvostoliiton yhteyteen tai ainakin sen sateliitiksi. Asejuna Suomeen ei ollut pyyteetön lahja, vaan strateginen sijoitus. Venäläisten varuskuntien asema niinikään jäi epäselväksi.
Vapaussodan ansiosta Suomi vapautui Venäjän hallinnollisesta vaikutuspiiristä eikä joutunut Neuvostoliiton hallinnolliseen vaikutuspiiriin. Sodan lopputulos dokumentoitiin kahden itsenäisen valtion välisessä rauhansopimuksessa 1920. Jos sodan lopputulos olisi ollut toinen, Suomen valtiollinen asema olisi ollut olennaisesti toisenlainen.
Tavallisen taistelijan ja taisteluyksikön kannalta tilanne oli varmasti toinen. Siellä lähempänä oli puute ja kurjuus sekä yhteiskunnalliset olosuhteet. Ensimmäinen maailmansota aikaansai elintarvikepulan ja vallankumoukset Venäjällä leikkasivat rajusti useille Suomen teollisuuskeskuksille elintärkeää kauppaa. Otaksun, että useiden taistelijoiden mielissä eivät olleet valtiolliset ajankohtaisasiat, vaan muut läheisemmät käytännön ongelmat ja niiden ratkaisemisen vaihtoehdot.
Tilanne loi kuitenkin proletaarin eliitille otollisen maaperän kiihottaa ja mobilisoida joukkoja ulkoparlamenttaariseen toimintaan, jonka tarkoituksena oli ohjata itsenäistyvä Suomi vallankumouksen avulla kommunistiseen perheeseen s.o. kommunistiseen järjestelmään Nkp:n vaikutuspiirissä. En ollenkaan epäile, etteivät "suuren asejunan" puuhamiehet olleet teitoisia sen provokatiivisesta luonteesta. He tiesivät, että sen kulkureitin sotilaallinen varmistaminen johtaa asellisiin yhteenottoihin. Se vei tilanteen niiden tahojen hallinnasta, jotka olisivat jotenkin sitä vielä hallinneet. Kun nalliin oli isketty liekki syttyi.
Kansalaissota -nimeä perustellaan sillä, että sodassa sotivat osapuolet olivat pääasiassa suomalaisia. He taistelivat kuitenkin enemmän tai vähemmän tietoisesti vapaudeltaan ja itsenäisyydeltään kovin erilaisen Suomen puolesta. Vapaussodan tuloksena Suomi sai verrattain täydellisen suvereniteetin.
Oma aiheensa tämän jälkeen on se, käyttikö Suomi heti vapaussodan jälkeen tai myöhemminkään hyvin ja oikeudenmukaisesti suvereniteettiään. Se on toinen juttu se.
Niin, en ole lukenut engmania. Kiinnostaa kuitenkin pieni yksityiskohta: mainitseeko hän ruotsalaisten osallistumisesta Suomen kansalaissotaan?
Käsittääkseni mm Nummi-Pusulan tienoilla oli sitä ruotsalaista vilskettä huomattavan paljon.
Oliko myös tiettyjä puhtaaseen rotuajatteluun perustuvia toimia Suomen rintamilla mainittuna aikana?
Ehkä engman unohti paljonkin oleellistakin informaatiota?