"Näin se vaan menee.....
Vanhemmillani on tapana ikävystyttää minut
kuoliaaksi typerillä kommenteillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli, kun he olivat nuoria. Tiedättehän....
Kouluun piti kävellä aina 30km ylämäkeen molempiin suuntiin joka ikinen
aamu ympäri vuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia sisaruksiaan
selässään. Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain
kymppejä, vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä nälkäpalkalla, ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää. Itse en koskaan
kertoisi tällaisia,vannoin...
>Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten helppoa
nykynuorisolla on. Niillä on kaikki niin vitun hyvin! Minun nuoruuteeni
verrattuna he elävät kuin kuninkaat! Nykynuoret eivät todellakaan ymmärrä,
miten hyvin heillä on asiat!
Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä. Jos halusimme
tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse. Ei ollut
copy-paste toimintoa, muistiinpanot joutui vääntämään ihan itse
materiaalista,jota varten ensin kahlasi sivukaupalla kirjoja läpi. Eikä
silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille,
kynällä. Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että
sai kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno kesti
viikon.
Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia,
piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse. Tai odottaa koko ilta radion
vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta ja silloinkin juontaja
yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi koko kappaleen. Levyt
saatana olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden. Ne piti kääntää
itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet. Eikä voinut kuunnella autossa
- tosin, eipä autojakaan ollut joka perheessä. Kasetteja pystyi sentään
usein kuuntelemaan autossa, mutta nekin piti kääntää. Ja niistä hajosivat
nauhat luvattoman usein, jolloin mikään ei pelastanut lempikasettiasi.
Ei ollut varmuuskopioita tietokoneen kovalevyllä.
Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa?
Pornoa ei saanut netistä! Ei, vaan piti lahjoa joku ostamaan Jallu
kioskilta.
Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputustoimintoa puhelimessa. Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajan puhelin tuuttasi varattua. Eikä meillä ollut mitään vitun soittajan
numeronnäyttöjäkään. Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli.
Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata! Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti kuulivat
kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.
Pikavalinnasta ei meidän nuoruudessamme oltu kuultukaan.
Kun veivasit pyöreällä kiekolla kaverin numeron, ja numero olikin varattu
- veivasit sen uudestaan. Ja ehkä uudestaan. Ja ehkä vielä. Ikinä ei myöskääntiennyt, kuka näihin kollektiivisiin puhelimiin vastasi - yleensä ei
ainakaan se oma kaveri, vaan joku muu perheen jäsen. Jolloin piti esitellä
itsensäja kohteliaasti pyytää hakemaan kaveri puhelimeen!
Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja 3D-grafiikoita. Meillä oli joku kämäinen tv-peli ja tietokone Commodore 64! Ja maailmassa oli
sormilla laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders ja Asteroids, jotka
näyttivät lähinnä legoilta. Pelin hahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö.
Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat
neliöitä, jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi. Eikä silloin
ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso
ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui ainavaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä!
Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat
samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä
tarvinnut katsoa sitä leffaa. Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin
oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia. Eikä ohjelmia nähnyt mistään
tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä. Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain lauantaiaamuna. Ymmärrättekö
te?? Piti odottaa koko vitun viikko nähdäkseen piirrettyjä.
Kanavasurffaillessa pysyi meidän nuoruudessamme hyvässä kunnossa, koska ei
ollut kaukosäätimiä. Joka kerta kanavaa vaihdettaessa tai ääntä säädettäessä
piti kävellä tv:n luokse!!
Tällä kaikella tarkoitan, että nykynuorilla on asiat niin '#%%/ hyvin!
He ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivät varmasti kestäisi elämää 80-
luvulla! Perkele! Saatikka sitten 70-luvulla tai jopa aikaisemmin! Hitto!"
Vanhemmillani on tapana ikävystyttää minut
kuoliaaksi typerillä kommenteillaan siitä, miten vaikeaa elämä mukamas oli, kun he olivat nuoria. Tiedättehän....
Kouluun piti kävellä aina 30km ylämäkeen molempiin suuntiin joka ikinen
aamu ympäri vuoden kestävissä lumimyrskyissä kantaen nuorempia sisaruksiaan
selässään. Ja koulussa oli vain yksi luokkahuone ja kaikki saivat vain
kymppejä, vaikka kaikki olivat myös töissä 16 tuntia päivässä nälkäpalkalla, ettei perheen tarvinnut nähdä nälkää. Itse en koskaan
kertoisi tällaisia,vannoin...
>Mutta...nyt kun olen vanhempi, niin en voi kuin ihmetellä, miten helppoa
nykynuorisolla on. Niillä on kaikki niin vitun hyvin! Minun nuoruuteeni
verrattuna he elävät kuin kuninkaat! Nykynuoret eivät todellakaan ymmärrä,
miten hyvin heillä on asiat!
Kun olin nuori, niin ei meillä ollut mitään internettiä. Jos halusimme
tietää jotain, niin menimme kirjastoon ja haimme sen tiedon itse. Ei ollut
copy-paste toimintoa, muistiinpanot joutui vääntämään ihan itse
materiaalista,jota varten ensin kahlasi sivukaupalla kirjoja läpi. Eikä
silloin ollut sähköpostia! Meidän piti kirjoittaa kirjeitä, paperille,
kynällä. Ja sitten piti kävellä ulos, joskus jopa kadun toiseen päähän, että
sai kirjeen laitettua postilaatikkoon ja siltikin sen perillemeno kesti
viikon.
Eikä meillä ollut MP3:sia tai Napstereita! Jos halusi varastaa musiikkia,
piti kävellä levykauppaan ja varastaa se itse. Tai odottaa koko ilta radion
vieressä, että sai nauhoitettua kappaleen radiosta ja silloinkin juontaja
yleensä puhui biisin alun tai lopun päälle ja pilasi koko kappaleen. Levyt
saatana olivat mustia muovilättyjä ja maksoivat omaisuuden. Ne piti kääntää
itse, jos halusi kuunnella molemmat puolet. Eikä voinut kuunnella autossa
- tosin, eipä autojakaan ollut joka perheessä. Kasetteja pystyi sentään
usein kuuntelemaan autossa, mutta nekin piti kääntää. Ja niistä hajosivat
nauhat luvattoman usein, jolloin mikään ei pelastanut lempikasettiasi.
Ei ollut varmuuskopioita tietokoneen kovalevyllä.
Ja tiedättekö mikä oli todella rankkaa?
Pornoa ei saanut netistä! Ei, vaan piti lahjoa joku ostamaan Jallu
kioskilta.
Eikä meillä ollut mitään hienoa tekniikkaa, kuten koputustoimintoa puhelimessa. Jos olit puhelimessa, kun joku soitti, niin soittajan puhelin tuuttasi varattua. Eikä meillä ollut mitään vitun soittajan
numeronnäyttöjäkään. Kun puhelin soi, ei ollut aavistustakaan, kuka se oli.
Oli vaan pakko ottaa riski ja vastata! Ja itse puhelin, niitähän oli jokaisella perheellä yksi. Keskellä aulaa, että kaikki varmasti kuulivat
kaikki keskustelut. Ja johdolla seinässä kiinni, ettei sitä voinut siirtääkään, koska se irtosi seinästä jos kävelit pari metriä.
Pikavalinnasta ei meidän nuoruudessamme oltu kuultukaan.
Kun veivasit pyöreällä kiekolla kaverin numeron, ja numero olikin varattu
- veivasit sen uudestaan. Ja ehkä uudestaan. Ja ehkä vielä. Ikinä ei myöskääntiennyt, kuka näihin kollektiivisiin puhelimiin vastasi - yleensä ei
ainakaan se oma kaveri, vaan joku muu perheen jäsen. Jolloin piti esitellä
itsensäja kohteliaasti pyytää hakemaan kaveri puhelimeen!
Eikä meillä ollut mitään Pleikkareita ja hienoja 3D-grafiikoita. Meillä oli joku kämäinen tv-peli ja tietokone Commodore 64! Ja maailmassa oli
sormilla laskettava määrä pelejä, kuten Space Invaders ja Asteroids, jotka
näyttivät lähinnä legoilta. Pelin hahmot olivat neliöitä. Sinä olit neliö.
Avaruusolennot olivat neliöitä. Ammukset olivat neliöitä. Asteroidit olivat
neliöitä, jotka ammuttaessa hajosivat pienemmiksi neliöiksi. Eikä silloin
ollut mitään vaikeustasoja tai kenttiä, vaan sama kenttä ja vaikeustaso
ikuisuuksiin asti. Eikä pelejä voinut pelata läpi, peli vain jatkui ainavaikeampana ja nopeampana kunnes kuolit. Ihan kuin elämä!
Eikä leffateattereissa ollut kaltevaa lattiaa, vaan kaikki penkit olivat
samalla korkeudella! Jos edessäsi istui pitkä hujoppi, niin se siitä, eipä
tarvinnut katsoa sitä leffaa. Ja toki meillä oli telkkari, mutta silloin
oli kaksi kanavaa ja nekin mustavalkoisia. Eikä ohjelmia nähnyt mistään
tekstiteeveestä, vaan ne piti katsoa lehdestä. Eikä silloin ollut mitään Cartoon Networkkia! Piirrettyjä tuli vain lauantaiaamuna. Ymmärrättekö
te?? Piti odottaa koko vitun viikko nähdäkseen piirrettyjä.
Kanavasurffaillessa pysyi meidän nuoruudessamme hyvässä kunnossa, koska ei
ollut kaukosäätimiä. Joka kerta kanavaa vaihdettaessa tai ääntä säädettäessä
piti kävellä tv:n luokse!!
Tällä kaikella tarkoitan, että nykynuorilla on asiat niin '#%%/ hyvin!
He ovat täysin pilalle hemmoteltuja, eivät varmasti kestäisi elämää 80-
luvulla! Perkele! Saatikka sitten 70-luvulla tai jopa aikaisemmin! Hitto!"
Vastaukset 16
Vanhimmat
olisi omia muistelmia lukenut,kauniin rehellistä kerrontaa.
Ai mikä TV,ei meillä sellaista olut ennenkuin joskus 60-luvulla,meillä kuunneltiin RADIOTA!Levysoitin kyllä oli.
Ja puulämmitys,puita hakivat tietenkin me lapset kolmikerroksiseen taloon kellarista!Talvella puettiin täkin alla kun huoneessa oli niin KYLMÄ!
Eikä suihkua,sauna lämmitettiin 2 kertaa viikossa,siellä kylmässä saunassa voi vielä seuraavana päivänä käydä pesemässä itseään padassa jäljellä olevassa puolihaaleassa vedessä.
Tiskivesi myös lämmitettiin ja tiskit meillä KUIVATTIIN,sen tekivät ketkäs muut kuin LAPSET!
Sisävessa onneksi oli!
Keväällä istutettiin perunoita ja kesällä kitkettiin kasvimaita,tietenkin ME LAPSET autoimme,syksyllä taas käytiin marjassa ja sienessä ja poimittiin omenoita ja viinimarjoja ja karviaisia...oltiin aina kateellisia niille joilla ei ollut omaa puutarhaa!
Silloin ei puutalkoot naurattaneet!!
Moinen purkaus? Eipä niitä voinut tämänpäivän laitteita vaatiakkaan, kun niitä ei ollut. Se että nyky nuoriso olisi samoin kuin mekin aikanaan, kun ei ole ei voi vaatiakkaa. Mistä niitä pleikkareita kun tv tuli 1960 luvulla, mutta eivät kyllä keikkuisi keskiolutpullot kourissaan jos elettäisiin 60 lukua?
kirjotukse otin ,tierä sit olik kirjottaja tosissaa.
Tuli kyllä mieleen äidin jutut kun hiihti kouluun 9km.. ym....Monty Pythonissahan on tuollainen kohtaus kun kertovat kenellä on ollut karmein lapsuus,John Cleese muistaaksei asui perheineen kenkälaatikossa ja joutui nousemaan aamulla ennenkuin oli mennyt nukkumaankaan;))
kertoi tarinaa missä paljain jaloin käveltiin loskassa 30 asteen pakkasella.
Sitä ristiriitaa nöösinä aina mietin,kunnes tajusin vedätyksen.
Kun ei aikoinaan paremmasta tiennyt, niin eihän sitä osannut kaivatakaan ja silti oli ihan kivaa.
Ainahan sitä kivaa tekemistä keksi, naapureitten penskojen kanssa tehtiin kaikenlaista, talvisin hiihdettiin ja rakenneltiin hyppyrimäki, kesäisin kuljettiin ongella ja uimassa, eikä harrastukset maksaneet mitään.
Koskaan ei tarvinnut valittaa, että ei ole mitään tekemistä.
minulla oli vain yksi ehjä suksi. Ja siskotkin isomahaisia riisitautisia.
Toinen suksi oli vain sellainen pätkä, johon sai, juuri ja juuri, siteen kiinni. Niillä mentiin kesät ja talvet, oli vain monot, ei kesäkenkiä. Pihakin täynnä ohdakkeen taimia. Siinä ei paljon varpaita tuuleteltu. Olinkin suosittu naapurikylän tyttöjen parissa, minulla oli lämpöiset ja pehmeät jalat.
Ei kovettumia missään tarpeettomissa paikoissa.
Eli pornoa oli, se vaan haettiin naapurikylästä, siellä sitten olikin syntyvyys runsasta ja mikä parasta, isistä ei osannut kukaan sanoa yhtään mitään, vaikka kuinka "pillupoliisit" kuulustelivat. Itkun tuherrusta vain.
Niistä tytöistä tuli hyviä piikoja, pysyivät työssään kunnes lehtolapsi pääsi omille jaloilleen ja omille teilleen. Siitä sitten seuraavan kylän lapsiluku lähti nousuun jne.
Niin se suomi rakennettiin kun muita "koneita" ei ollut. Kun traktorit lisääntyivät alkoikin sitten työttömyys ja se johti "sisällissotaan".
Mutta olipahan sitten sitkeitä, alipainoisia ja vähään tyytyviä, sotilaita armeijassa 1939. Ja lapasen ja lumipuvun kutojia.
Nykyiset muijat naputtavat, naapurinrouvan Singerillä pari tatskaa kun juniori lähtee Inttiin.
Joille sitten Stadilaiset nauroivat ja simputtivat metsänkansan lapsiraukkoja.
ja hulvattoman hauskasti kirjoitettu...
vain että unohdit mainita lähteen.
aikaan...kerkesin painaa lähetä! Just huomasin kun kluin uudelleen.
Ihan oli sähköpostin tuomaa,ilman mainintaa kirjoittajasta!
No joo telkkari tuli joskus kuuskytluvun alussa ja ykkönen näkyi kohtuullisesti, kun joku oli telkkarin vieressä ruuvaamassa pyörivää kuvaa kohdillensa. Ulkohuussi jne.
Mutta suurin ero kaiketi oli se että lapset kulkivat maatilan töissä aikuisten mukana. Lehmiä paimenneltiin lypsylle, kanoja ruokittin, poljettiin heiniä ladossa kun ukot heitteli päälle suolaa.... Ja kun painoa oli kertynyt tarpeeksi painamaan traktorin kytkin pohjaan niin heinäpellolle rattiin vaan.
Ja tiettenkin leikittiinkin, silloin useilla oli suuriakin lapsikatraita. Olipahan aina joku vanhempikin lapsi mukana pienenpiään paimentamassa.
Joskus tuntuu että nykyään lapset eivät tee muuta kuin kulkevat harrastuksissaan ja pelailevat jotain päähänpotkimis-pelejä. Aukovat päätään aikuisemmille ihmisille sekä lintsaavat koulusta. Niin ja liikkuvat omanikäistensä ryhmissä keskenään ilkeyttä tekemässä. Roskia heitä ei saa viemään katokseen kuin huutamalla.
Vaan kolikolla toinenkin puoli. Elo on mennyt monimutkaisemmaksi ja itsekeskeisemmäksi. Joskus huollestuttanut se kun kaikki nyt eivät synny neroiksi ja elämässä pitää oppia ties mitä asioita. Syrjäytyminen voi lisääntyä tulevaisuudessa vauhdilla. Töissä vaaditaan monimutkaisiakin taitoja, ei kaiki niiitä opi. Vanhukset kuolevat sairaaloihin, monelle voi olla yllätys kun joutuukin elelemään yksikseen kaikkien vimpaimiensa keskellä jne.
Olen vähän sitä mieltä että oma lapsuus ei nyt niin huono olut, tekniikka ja hienouksia ei juurikaan ollut. Muttaa kuitenkin tuntuu että elämä oli onnellista.
Hauskasti oli kirjoitettu, vaikkaakaan ei minun lapsuuteeni paljon tunnistettavaa...
Noin hyvin ei minun lapsuudessani asiat olleet kun tässä kerrotaan
Mitään pelejä tai telkkareita,,,
tahi herra-isä, - puhelinta , autosta puhumattakaan...
Ylellistä vallan tämä elämä, sanoo meikäflikka
Sitten nykyaikaan...
Kyllä nämä läksyt on sitä luokkaa, että siellä kirjastossa saisi miltei asua jos ei omassa kodissa olisi koneita ja nettejä..
Hirmuisesti pitää tietoja kaivaa ja etsiä, kirjoittaa esseitä,tutkielmia.....
Tehdä erilaisia prokkiksia...
Luoda ja tehdä portfolioita...
Ja mitä vielä lieneekään...
Kyllä pistää ajattelemaan, kuinka olemmekaan voineet selvitä kaikesta!
(Kiitos, kyllä tuli hyvät naurut tästä jutusta.)
Totta joka sana mekin asuimme sivukylällä oikein korvessa kylälle ja samalla kouluun oli 9km matkaa. Sitä vaan sulanmaan aikaan pyöräitiin ja lumen ajan hiihdettiin, kyllä äiti jälkeenpäin kertoi miten oli pahamieli kun laittoi pikkulapsia pakkasella matkaan. Meillä oli maatila jonka töihin piti pienestä pitäen osallistua, eka muisto on kun raahasin nappulakoria heinäseipäältä toiselle. Kyllä aina penskat muistettiin sai olla vaikka kuinka kipeä eikä pystyny liikuttamaan kuin kättä niin siihenkin tuotiin joku hyödyllinen tehtävä ettei käden liike mene hukkaan. Kyllä joku pellon raivauskin oli tosi hullun hommaa sitä juurien kiskomista en unohda ikinä. Kesäaikaan ei ollut hetken rauhaa, voitte uskoa että joskus itketti kun kylän kaverit meni siistä ohi rannaalle ja ite piti olla vaikkpa puomassa. Moni vanhempi varmaan muistaa mitä puiminen oli, sitä meteliä ja pölyn määrää ei kestä elävä erkkikään. Ei me silleen köyhiä oltu eka Zetor 25A ostettiin vuonna 57 ja telkkari tuli muistaakseni 58 ei silloin ollu oikein lähetyksiäkään mutta ukko oli nähnyt yhellä naapurilla sellasen niin pitihän se hankkia. Puhelin tuli joskus kuuskymmentä, sellanen veivattava malli. En mä ole katkera siitä millaita ennen oli. Nyt kun katselen jo lapsenlapsia niin joskus ajattelen että ei ne sen huonommasta puusta ole tehty kuin minäkään. Kyllä ne pärjäis samalla tavalla kuin mekin jos olis pakko.