Tärkeintä liikeneonnettomuuksien ehkäisyssä on, että kukin meistä motoristeista itse ennakoi riskitilanteet ja toimii sen mukaisesti.
Oma yksinkertainen nyrkkisääntöni on ollut varovaisuus, joka estää ylittämästä kykykynnystä. Ajonopeus suhteutettuna ajo-olosuhteisiin ja henkilökohtaiseen suorituskykyyn jota ei pidä yliarvioida. Varsin teoreettista, eikä tarkoita mitään tientukkona körötelyä. Baanalle on turha lähteä ajotaidoiltaan keskeneräisenä.
Onko kokeneilla tosimotoristeilla muita kokemuksen mukanaantuomia eväitä matkanteon varrelle?
Miten ennakoit onnettomuusriskit?
Oma yksinkertainen nyrkkisääntöni on ollut varovaisuus, joka estää ylittämästä kykykynnystä. Ajonopeus suhteutettuna ajo-olosuhteisiin ja henkilökohtaiseen suorituskykyyn jota ei pidä yliarvioida. Varsin teoreettista, eikä tarkoita mitään tientukkona körötelyä. Baanalle on turha lähteä ajotaidoiltaan keskeneräisenä.
Onko kokeneilla tosimotoristeilla muita kokemuksen mukanaantuomia eväitä matkanteon varrelle?
Miten ennakoit onnettomuusriskit?
Vastaukset 50
Vanhimmat
Vaikka en tosimotoristi olekkaan,niin heittää tähän muutaman oman kommenttini..
Maltti on valttia liikenteessä,vaikka se edellä nysväävä kotilokuski körröttelee siinä edessä ja minä manaan melkein hampaat irvessä sitä tunaria,niin en kuitenkaan roiku sen pakarissa kiinni vaan ohitan sen heti.Kun tilanne on sopiva ja moottoripyörällähän se sopii melkein missä vaan.
Ottaen huomioon sen kaistan leveyden ja vastaan tulevan mahdollisen liikenteen.
Ajan melkein nopeusrajoitusten mukaan:)
Noudatan liikenne sääntöjä,en keuli yleisellä tiellä,enkä muutenkaan enää:)
Käytän asiallisia moottoripyöräilyyn tarkoitettuja varusteita.
Huomioin muutenkin liikennettä ajaessani,otan toiset ihmiset huomioon tuolla tienpäällä.
Pidän huolta moottoripyöräni kunnosta,tai joku muu pitää.
Kuitenkin aina välillä tulee eteen tilanteita joihin satutaan yllätäten.
Niitä ei voi edes etukäteen ennakoida.
Kuitenkin moottoripyöräilyyn pitää osata suhtautua,omaa maalaisjärkeä käyttäen ja näin ollen monesta läheltä piti tilanteesta selviää,
pelkällä säikähdyksellä.
Sekä omalla tietyllä vuosien tuomalla varmuudella.
Kuitenkin haluan sanoa,kukaan ei ole seppä syntyessään harjoittelua ajaminen vaatii,samoin on erilaisten tilanteiden kanssa kohtaaminen ,sekä moottoripyöränsä kanssa sinuiksi tuleminen.
Vaan joka vuosi oppii lisää moottoripyöräilystä,
siksi en olekkaan tosimotoristi,eikä minusta koskaan sitä edes tule:)
Huh huh .....
Aamen:)
luoja suokoon, että itseään omnipotentteina pitäviä motoristeja olisi tiellä mahdollisimman vähän!
...oman itsensä sekä motoristien imagon vuoksi.
mitä tohon enää voi lisätä
Lady Dajana on puhunut,
AAAmen
Liiknne pitäisi olla yhteispeliä, jossa jokainen osapuoli koittaa minimoida riskit ja ennakoida niitä, mutta, aina tapahtuu jotain odottamatonta siitä huolimatta.
Vaikka itsekukin olisi kuinka tunnollinen niin kaluston kunnon, kuin liikenneolosuhteiden ja säntöjenkin noudattamisessa, aina jää se ikävä marginaali jolle ei voi mitään.
Itse mainitsit olennaiset asiat, joilla vaarariskiä voi vähentää, mutta ei poistaa.
Liikenteessä voi varmaankin tapahtua sellaisiakin asioita joita ei ikinä odottaisi tapahtuvan, mistä ei itse tiedäkään, eikä näinollen osaa niitä ennekoidakaan.
Olosuhteet ovat vaihtelevat suomen kesässäkin ja niihin on helppo sopeutua nopeastikin, esimerkkinä vesisade ja pimeys, jokainen motoristi mieltää nämä riskitekijöiksi ja ajelee sen mukaan.
On varmaankin niin että, vuosien myötä kertyneistä kilometreistä monenlaisissa olosuhteissa on hyötyä ennekoidessa eri tilanteita, mutta, vuosien kokemuskaan ei auta lukemaan toisten aivoituksia tien päällä.
Varovaisuus on hyvä nyrkkisääntö ja oikea tilannenopeus antaa ehkä aikaa.
asennoitumiseen kuulu myös se, että on koko ajan tarkkaavainen sen yllätysmomentin suhteen?
Ainakin meitsi sammuttaa aisti- ja tarkkaavaisuusmomentista tehotason vasta kun vääntää pärrästä moottorin virtalukon kiiinni.
En tiedä johtuuko se iästä, keski-sellainen, että olen moottoripyörää ajaessa itsesuojeluvaiston sanelemassa yliviritteisessä havainnointitilassa koko ajon ajan.
Pyorailija joutuu havannoimaan liikennetta toisin kuin autoilija.Ei se silti ole mitaan ylivireista.
Normaalia tarkkaavaisuutta
voi sanoa, että mitä minä tunnen?
jos sanon, että moottoripyörää ajaessa OLEN ylivirittyneen tarkkaavainen, no, sanotaan nyt suoraan, autolla ajamiseen verrattuna, niin kyllä se niin on,
subjektiivinen kokemus, ei mikään yleistys
aivan varmasti tunne muuttuu vuosien myötä , olen ajanut pyörää vasta neljä kesää
väittäisin, n. 600tkm autolla ja yksi nollaa vähemmän pärrällä ajettuani, että mp-ajo vaatii hengissäsäilymisen kannalta kuskilta moninkertaisesti enemmän ajotaitoa ja liikenteenlukutaitoa
ennakoiva ajotyyli on ainakin minut pelastanut vahingoilta. Onneakin varmaan ripaus mukana. Ajokilometrejä takana n.0,4 milj.
Taitava kuski selviytyy tilanteista, joihin hyvä kuski koittaa parhaansa mukaan välttää joutumasta!
Kyllä niitä toistenkin aivoituksia oppii jossainmäärin lukemaan tienpäällä liikkuessaan.
Alkuvuosina kun ajokortti oli tuoreempi, tuli uusia ja yllättäviä tilanteita eteen harva se päivä. Mutta nyt kun on vuosien mittaan kaikenlaista nähnyt, niin niitä tulee harvemmin eteen. Nuorempana vaikka muuten onkin mielikuvitus vilkkaampi(?), niin kokemuksen puute saa aikaan tilanteita, joita ei olisi voinut kuvitellakaan ellei itse olisi näkemässä. Nykyisin harvemmin jaksaa hämmästyä oikein mistään, mutta varovaisemmaksi se kyllä tekee. Kun on tiedossa ja muistissa, että mitä kaikkea voikaan sattua ja tapahtua kun mennä kohelletaan laput silmillä ja aivot narikassa.
Älä anna asioiden yllättää itseäsi tienpäällä. Tämä vaatii kyllä 100%:sta keskittymistä ajamiseen ja pelitilanteiden tarkkailuun ympärillään. Silloin ei voi räveltää ajon aikana kännyköiden tms vempaimien kanssa juuri ollenkaan.
Liikenteessä jatkuva selviytyminen varsinkin prätkällä vaatii kuskilta koko huomiokyvyn ja kapasiteetin, tuuriin tai kohtaloon ei kannata paljon luottaa. Se lienee ainakin yksi asia mikä tässä lajissa vetää/viehättää, henkilökohtainen katastrooffi väijyy aina kintereillä, minne menetkin. Vain kuskin oikea harkinta/toiminta pitää hänet elävien kirjoissa.
Meistä jokainen tekee virheitä, mutta omista ja toisten virheistä kannattaa aina ottaa opikseen, samaa virhettä ei pidä tehdä kahdesti.
himmeäksi mutta kerron silti;
Olen koko ajohistoriani matkustelllut kaksistaan Gubben kanssa ja meille on kehittynyt oma "kommunikaatio" ilman puhetta tai laitteita.Yleensä käytetään käsimerkkejä tai pään heilautusta tms.
Mutta se ei aina pelaa kun herra Hajamieli unohtaa esim. vieraissa suurissa kaupungeissa ilmoittelun kun keskittyy eksymisen estymiseen ja kohteen löytymiseen.
Noo, olen oppinut lukemaan erilaisia hiuksenhienoja viestejä kehonasennosta telepatiaan, ja jotenkin vaan TIEDÄN mitä se seuraavaksi tekee, minne kääntyy, millloin jarruttaa keskellä katua ja meitsillä jono autoja peesissä.
Ja sama pätee muihin liikenteessä. Kun on ajanut itse todella vuosikymmeniä autoa, osaa pärrällä ajaessa vaistota mitä siellä liikenteessä autot tekee ja mitä ne aiko tehdä.
Kra, tuo "Kyllä niitä toistenkin aivoituksia oppii jossainmäärin lukemaan tienpäällä liikkuessaan." on just sitä, mitä ei nuorena liikenteessä osaa ja joka kehittyy kokemuksen ja iän myötä.
taas alkako liioittelemaan tele-pati(tappi)anne kanssa.Nainen LUULEE tietävänsä mitä mies ajattelee, mutta oikeasti nainen ainoastaan kuvittelee mitä haluaisi miehen ajattelevan. Sama pätee myös telepatiaan muita tielläliikkuja kohtaan. Muuten olet ihan oikeassa.
mieleen minullekin.
On aika paljon vaittaa lukevansa ajatuksia.Liian suuria luuloja itsestaan
kyllä joillakin on enemmän vaistonvaraisuutta kuin toisilla
ei siinä liioista luuloista ole kyse
niin tai näin
liioilla luuloilla on taipumus osoittautua hengenvaarallisiksi liikenteessä
on oltava nöyrästi valpas ja varovainen
mitä on "dissata" en ilmeisesti osaa ulkomaata tarpeeksi.
http://fi.wiktionary.org/wiki/dissata
Teillä onkin oikein huu-haa -sanasto, mistä noita ulkomaan slangisanoja viljelette jakeluun. Kirjoittakaapas kuitenkin ajatuksenne vastedes selvällä suomen kielellä, niin vanhemmatkin pysyvät keskustelun kärrillä. Huomattavaa on, että me kaikki emme ole tuollaista yliopiston kielioppi-nuorisoa, vaan kansakoulun käynyttä ronskia valiojoukkoa!
salakieltä,.
vanhemman kannattaa selata nettiä ja ottaa selvää mitä nuoriso puhuu...Kieli ja ilmaisut muuttuu ajan saatos.
Eikä ole mullakaan yliopistopohjaa...
Lol, imho ja Rtfm
En tietenkään edes yritä väittää, että näkisin kenenkään "pään sisälle", hyvä kun edes omasta päästään on edes joskus vähän selvillä. Kun ei kai nuo lääketieteen amattilaisetkaan oikein siinä ole onnistuneet vielä.
Mutta se mistä pitkän kokemuksen perusteella voi jotain ennustaa (liikenteessä) on toisen näkyvä käyttäytyminen. Siitä voi usein päätellä kuskin luonteen laatua ja yrittää ennustaa jonkinmoisella todennäköisyydellä mitenkä hän ehkä reagoi ja toimii eteen tulevissa tilanteissa. Usein kun havaitsen liikenteessä törmäyskurssilla olevan epäilyttävästi käyttäytyvän lajitoverin, niin lisään omaa turvamarginaaliani heti samantien. Tällä menetelmällä olen välttynyt lukemattomia kertoja muuten aivan varmoilta mälleiltä koheltajien kanssa. Pitkälle toista milj-km olen selvinnyt ilman vahinkoja tai edes ajamalla saatuja sakkoja. Suurin osa noista kilometreistä on tehtailtu noin 100 km säteellä "apinakehästä".
Kop...kop koputin puuta!
Katos katos, palstalla puhutaan asiaa kerrankin.
Itsesuojeluvaistolla luulisi kaikkien pärjäävän liikenteessä...ketä sattuu leukaan jos jotain tapahtuu? Tähän varmasti löytyykin tuotapikaa vastaus, ko vastauksen voi tallentaa sinne kovalevylle korvien väliin ja aina välillä brausaa tätä kullanarvoista tietoa. Pysyy nimittäin nöyränä, turvaväli kohdallaan ja lapsilla kävelevät vanhemmat.
te nyt tuollai,
...minä tässä mitään nuorisoa edusta, jotkut sanat ja sanonnat vain tarttuu omalta nuorisolta perhepiirissä,
Mutta terveisiä ronskille A-ryhmälle, me ollaan kaikki hyviä, sukupuoleen ja koulutaustaan katsomatta!
kait minäkin tarkoitan, mutta kun me eri ihmiset asetamme sanat omalla tavallamme...ilmaisemme asiat henkilökohtaisella tavalla.
Erityisestti naisten ja miesten tapa ilmaista asioita kuvastaa sitä eroa joka meillä aivojen rakenteessa on.
Sulla on hyvä ja selkeä sanankäyttö, Kra. Olen ihaillut sitä ennenkin.
MUTTA
mikä se on tuo apinankehä, sama kuin susiraja ja/tai kehä kolmonen ???
.......MUTTA
mikä se on tuo apinankehä, sama kuin susiraja ja/tai kehä kolmonen ??? ........
Täältä nettimaailman kautta tuo aalla alkava sana on joskus tarttunut. Se mitä tuo tarkoittanee oikeesti, joudun kyllä nyt turvautumaan omaan arvaukseen.
1. Kehä-3:n ulkopuolella asuvat/elävät ihmiset kutsuvat joskus leikillisesti kyseistä kehätietä apinakehäksi, tarkoittaen (leikillisesti toivottavasti) että kaikki Suomen "apinat" on tungettu kehä-3:n sisäpuolelle
2. Kehä-3:n sisäpuolella asuvat/elävät (kai?) kutsuvat kehää leikillisesti susirajaksi, tarkoittaen, että kehä-3:n ulkopuolella ei ole elämää ollenkaan paitsi susia
Korjatkaa paremmin tietävät, nämä eivät ole minun päässäni syntyneitä käsitteitä, vaan muilta kuultuja.
Suurin osa suomalaisista todellisuudessa kyllä asuu kehä-3:n ulkopuolella, että käsitteet lienevät hyvin paikallista laatua ja pienen porukan ylläpitämiä.
ennakointi auttaa selviytymään aika pitkälle. Muista: Älä provosoidu missään tilanteessa. Ja tunne pyöräsi ominaisuudet, harjoittele käsittelyä radalla tai jollain suljetulla alueella.
niin kehnosti on asiat;
täällä kaikki provosoituu joka tilanteessa!
Aloittaessani pari vuotta sitten ihmettelin kokeneiden motoristien roikkumista auton perässä vasemman takapyörän kohdalla. Ajelin kieli keskellä suuta ja varmaan myös keskellä kaistaa. Kunnes luin Bikesta, että seuraa aina auton renkaita. Eihän se autoilija koskaan aja esteen päälle, vaan kiertää sen. Onneksi on hyviä lehtiä että tämmöinenkin itsestään selvä asia löytyi sieltä.
Muutenkin varovaisuus ennenkaikkea ja pitkä turvaväli. Mutta minähän en olekaan mikään kokenut motoristi.
kaiken aikaa ajaessa. Moottoripyoralla ei ole varaa virheisiin, niin kuin jollain nykyaikaisella autolla voi joskus jopa olla.
Kuljettajan pitaa joka hetki, joka ikinen hetki, kun moottoripyora on liikkeessa (ja liikenteen viereen pysakoityakin) olla mahdollisimman hyvin tietoinen kaikesta ymparoivasta. Muut tiellaliikkujat, mahdollisesti yllattavista suunnista tielle varoituksetta ilmestyvat, seka tietysti tienpinta ja sen vaihtelut, seuraavaksi tulossa olevat mutkat, jne jne jne. Lista on todella pitka.
Ajamalla paljon sita vaan jotenkin ihmeellisesti kehittaa tuota taitoa pysytella erossa vaaratilanteista. Mutta kaikkein tarkein on silti tuo oma valppaus, pyoran puikoissa ei saa "nukuskella" koskaan.
joka sana...
mina olen niin valveilla parran selassa, että kayn, kuten jo kirjoitin, ylikierroksilla , mutta se johtunee vahasta mp-ajokokemuksesta.
Sorry kun kiusoittelen sua noilla ääkkösillä...Pahempaa olet tosin saanut tässä kluaakissa kestää (kuten minäkin) mutta so not, I dont care a shit. And neither do you. (no nyt tänne tulee sit se provo jossa nauretaan mun kamalalle englannille) ; )))
Ennakointi on paljon laajempi juttu kuin se, mitä teemme sitten, kun olemme jo siellä tien päällä tai kaupungissa rätkän sarvissa. Näin ainakin minä ajattelen.
Eli ennakoin välttämällä menemästä ruuhkiin, jos se suinkin on mahdollista. En siis lähde juhannus- tai viikonloppuruuhkaan ajamaan letkoissa, koska siinä on jo nautintokin hommasta aika kyseenalaista, kun köröttelet siellä autojen ahdistamana, vaikkakin useimmat autoilijat jostain syystä antavat chopperilla ajavalle hyvin tilaa edessä ja takana. Mutta silti, siellä ruuhkaletkassa on kuitenkin niitä kamikazekuskeja poukkoilemassa, tekemässä äkkinäisiä ohituksia niin samaan suuntaan kuin vastaan tulevissakin.
Eli valkkaan liikkeellelähdön niin, etten osu ruuhkiin, tai sitten ruuhka-aikana suunnittelen reitit niin, ettei niillä teillä ole hermokimppukuskit tuhansien ajoneuvojen letkassa menossa. Ne reitit on yleensä rätkällä mennessä mukavampiakin, esim. vanhaa vitostietä ja muita pienempiä teitä niin paljon kuin mahdollista. Maisemat on kauniimpia, huoltikset on vanhoja sympaattisia 70-80 -luvun jäänteitä...
Sama pätee kaupunkiajoon, jota koitan muutenkin välttää viimeiseen asti. Mutta jos on mentävä kaupungissa, niin sitten sillai, ettei tarvi kökkiä ruuhkassa, eli ajankohta tai vaihtoehtoisesti reitti valiten.
Öisin en aja mieluusti ollenkaan, paitsi keskikesän yöttöminä öinä, siitä nautinnosta ei voi kieltäytyä.
Tietty sitten tiellä ollessa ajetaan suht rauhallisesti cruisaten, jatkuvasti pitäen silmällä puskia ja tien pintaa, ettei elukat tai kuopat pääsisi yllättämään. Pidetään taukoja usein, mikä sen mukavampaa onkaan kuin päristää sadan kilsan pätkissä. Jos jonkun perässä pitää ajaa, niin tietty etäisyydet kunnossa. Jos joku roikkuu perässä, niin näytän kädellä, että mene ohi ja saatan antaa tietäkin, mikäli siitä ei ole ongelmaa. Se ei oo kiva tunne, kun 1500kg rautaa on kymmenen metrin päässä takana..Ja ajan pitkät päällä päivän valossa, jotta ne raktoriäijät ja myyrät autoilijat ei tule eteen sivuteiltä..
Oot sä kyllä aika epeli näitä avauksia järkkäämään.
Tästä ketjusta ku värkkäät referaatin ja opettelet sen ulkoa ja opettelet esille tulleet asiat niin, että ne on "ytimessä" ja hetimiten käytössä, jos tilanne joskus tulee ja kyllä se valitettavasti tulee. Enpä nyt mitään esimerkkejä kerro, mutta kyllä mulle ainakin 2-5 kertaa kesässä joutuu jonku väistön tai tiukemman jarrun tekemään jomnkun muun, kuin itsensä takia. Onneks ei o vielä nassahtanu, vaikka läheltäpitejä on useita. Ennakoinnin lisäks tarvitaan myös hippu onnenjyviä taskuun. Susittelen.
Alkaa jo kyllästyttää tämä turoinkeröinti, vaikkakin kiistatta tässä on se puoli, että mielipiteet tulee puhtaina mielipiteinä, ilman rasitetta historiasta, tai paineita tulevaisuudesta. Voi vain antaa palaa.
Olipas ohi aiheen.
Ja sitten töihin......
long live, hiuuu, nyt sitä meitsi punastuu näistä äkillisistä myönteisyydenosoituksista, kun tulevatten näinkis ylättävältä taholtaa, ööhprömpröö
kaikki on luetu ja mieleen painettu
tossa Märkin viimeisen kohralla ajattelin että kylllä se ennakointi kannattaa myös huomioida noiden kelien suhteen jos /kun on mahdollista
skeidakelillä on turha lähteä jos ei oo pakko
Tuossa kun luin sun juttua, niin ei voinut muuta todeta kuin, että laajemman perspektiivin ennakoinnilla, josta kirjoitin edellisessä viestissäni, näköjään torjuu tehokkaasti vaaratilanteita.
Nimittäin itse en edes muista, kuinka monta vuotta siitä on aikaa, kun olisi tullut eteen ajokauden aikana edes yksi tilanne, jossa olis joutunut tekemään jonkun väistön tai tiukemman jarrutuksen. Onneksi. Ja kuitenkin tässä on huristeltu 70 -luvun lopulta asti 5-20 tuhatta kilsaa kesässä. Tarkoitus ei siis todellakaan ole kehua tai elvistellä, vaan kannustaa motoristeja vielä suurempaan ennakointiin, siihenkin joka tehdään ennen kuin hypätään edes puikkoihin.
että meitsi ei ole mokannu kertaakaan eikä ole muutkaan kaataneet 4:n ajovuoden aikana
niin, Biker Man,
on siinä eroa, että niin sinä,kuin myös oma veljeni ja monet muut olette ajaneet ainakin 30-35 vuotta pärrää , teille pitkään ajaneille se on niin toista
onhan silläkin on eroa missä ajaa
meitsi pääosin muualla Euroopassa
Suomessa olen ajanut vain Kirkenesiin Lapin Rovaniemeltä!
ja pienet kauppareissut Långvikista Kirkkonummen maitokaupoille.
mut silti
hmm
huomenna kerään kaikki linjan viisaudet koosteeksi
ja nosta hattureuhkaa kaikille teille oikeille motoristeille
Toki pitää sitä rätkän käsittelytaitoa äkkitilanteidenkin varalle ylläpitää, sitä suuremmalla syyllä kun niihin ei ole juuri koskaan joutunut.
Euroopassa pätee hyvin pitkälle samat periaatteet kuin Suomessa, tietty liikennekulttuureissa maittain on eroa, mutta tuon etukäteissuunnittelun osalta siis.
Prätkän kanssa kolaroiminen tai kaatuminen tekee kumminkin sen verran kipeetä, että sitä koittaa välttää viimeiseen asti. Jos kovasti muistelen, niin varmaan mopoiässä tuli joskus pusikoita koluttua, mutta kevarilla jo selvisikin haavereitta ja siitä eteenkinpäin. Toivottavasti jatkossakin. Tämä edelleen kannustimena ja rohkaisuna, ei itsekehuna. Kerran kaadoin pyörän paikallaan niin, että olin vielä seläss, sekin omaa huolimattomuutta, kun tökkäsin seisontatuen puolihuolimattomasti alle ja se ei mennytkään loppuun asti, vaan käänty takas ja pyörä kippas. Siinä tuli niin kova hätä pyörästä, että vaistomaisesti pyöri siellä välissä kaatuessa ja sitten nykäsi sen silmänräpäyksessä ylös, ei ehtiny miettiä mitenkähän raskas toi on nostaa ja riittääkö voimat, kun se jo oli pystyssä ja minä tutkimassa kävikö pyörälle jotain. Tuli siinä omaan jalkaankin vähän kolhua, mutta sen huomasin vasta myöhemmin... :)
Enpä ala itsekään elvislinjalle, mutta kilometrejä on myös aika monta, alkaen vuodest -69 ! Kortin sain -73 ja siitäasti, katkeamattomasti on pyöriä ollut käytössä.
Viimekesä. Kaksi kertaa tuli auto oikealta kolmion takaa. Ensimmäisellä kerralla kääntyi vierestäni oikealle ja jäin ilmeisesti kulmapalkin taakse piiloon. Onneksi tilaa vasemmalla oli, johon väistää. Nostin oikean jalkani ja "potkaisin tyhjää" kundin edessä. Käännyin katsomaan ja moikkasi anteeksipyytävästi. Ok.
Toinen kerta oli pahempi. Laajassa risteyksessä rouva kääntyi vasemmalle suoraan eteeni. olen 100 varma, että hän näki minut, koska katseemme kohtasivat. Joku varoitus sisälläni kuitenkin kilkatti ja pääsin auton takaa juuri ja juuri ehjänä ohi. Vitutti 110 %. En kuitenkaan ajanut peräänsä moittimaan, olisin vain räyhännyt turhaan.
Ja kolmas kerta oli sitten jo hiuksen varassa. Olen siitä jo jossain honda-aiheen abs keskustelussa kirjoittanutkin, mutta...
Siimä muorin kanssa kakspäällä ajettiin mukavaa mutkaista maalaistietä, jossainpäin suomea, ja kissa singahti pusikosta kohti kotiaan. Etujarru lukkoon ja metri pari mustaa viivaa. Onneksi pyörä suorassa, muuten olisi lähtenyt. Kissa selvisi ilmeisesti pakoputken kärventämällä hännänpäällä.
Toi kissa tuli tosiaan pusikosta ja toiminto reflekseistä, noi muut oli helpompia, pahan aavistuksen vuoksi.
Ihan vaan mallix, että kyllä voi käydä, jos on käydäkseen, vaikka kuinka ennakoit.
Malliksi vielä, etten yhtään luuta ole asfaltilla katkaissut, mutta tuolla maastopuolella on sitten nassahtanut...auts....
"Laajassa risteyksessä rouva kääntyi vasemmalle suoraan eteeni. olen 100 varma, että hän näki minut, koska katseemme kohtasivat."
vähän vastaava tilanne viime kesänä, kaarrettiin Gubben kanssa kontikonnuille Hirsalantietä nousevassa kaarteessa, sivutiellä auto tönöttää kolmion takana ja ukko tuijottaa suoraan meihin. Just kun mieheni on kohdalla, tämä imbesilli tuleekin kylkeen mistään tajuamatta, nopea tiukka väistö, Gubben ei edes kaatunut (minä olisin) mutta meitsi tulee perässä ja huusin muutaman painokelvottoman tervehdyksen aukiolevasta ikkunasta tollon korvaan...
(suuttumus ja säikähdys tulivatten ulos suusta)
mitä tällaisten päässä liikkuu??
hyviä esimerkkejä, ettei mihinkään voi liikenteessä luottaa 100%sti
Nuo kolmiontakaa eteen ajamiset. Eikä siihen tarvita edes imbesilliä lajitoveria ratin taakse. Viikko sitten sattui itselleni läheltäpititilanne(autolla) kun odottelin vuoroani päästä liittymästä vasemmalle suht vilkkaalle Ylästöntielle Vantaalla. Oli tuhruinen hämärä keli iltapäivällä, kun katselin ja seurailin pelitilannetta että, koska tulee sopiva väli ja pääsen lähtemään. Sitten tulikin sopivan näköinen rako molemmista suunnista. Olin jo liikkeellä kun sitten huomasin vasta muutaman kymmenen metrin päässä minua lähestyvän ison kaupunkimaasturin. En vain ollut huomannut autoa vaikka katsoin ja skannasin maisemaa ihan kunnolla. Asiaan vaikutti ratkaisevasti se, että siinä autossa ei ollut mitkään valot päällä. No onneksi hänkin huomasi tilanteen ja väisti ja varmaan tajusi mistä oli kyse, koska laittoi heti liitymän jälkeen valotkin päälle.
Se vaan on lajille ominaista, että kaikkea näkemäänsä ei aina rekisteröi aivoihinsa, vaikka kuinka haluaisikin.
Tämä voi sattua ratkaisevalla hetkellä kenelle tahansa, niin itselle kuin muillekin. Perusvarovaisuus ja tietoisuus ihmisen luontaisista rajoitteista auttaa ehjänä monen ongelmatilanteen yli. Ennakoinnissa tämäkin (ja moni muu) seikka kannattaa huomioida.
pitäis käyttää nöyrempää kieltä,
itseasiassa, kun näin minua ojensit-aiheesta, muistuu mieleen, että on sitä itsekin mokattu liikenteessä ...mutta autolla
pitäis itseasiassa aina muistaa kenen naama tuolta desktopilta heijastuu samalla kun sormet naputtaa ties mitä herjaa tai syytöstä ; ))
Ikäväkyllä yksikin vahinko saattaa riittää. Mua ei ainakaan hirveesti lämmittäisi jos makaisin halvaantuneena ja joku olisi TOdella pahoillaan kun tuli töpeksittyä....
Ojentaa ketään, kerron vaan näkemyksistäni ja kokemuksistani.
Niinhän se monesti tahtoo olla, että kun osoitan sormella syyttävästi jotakuta toista, niin samalla kun yksi sormi osoittaa kaveria, niin kolme sormea osoittaa itseäni.
Suunnilleen samassa suhteessa se syyllisyyskin jakaantuu.
Viime vuonnakin päättyi liikenteessä, Suomessa yli 400 ihmisen elämä, jossain on vikaa ja pahemman kerran. Suurin osa itsekkään koheltamisen seurauksena, uhreina monesti täysin sivulliset ihmiset.
Tottakai tilanteita tulee, vaikka kuinka ennakoi. Kerroinhan itsekin törmänneeni tilanteisiin, vaikka edellisestä onkin onneksi jo vuosia.
Kertoilin vain omista kokemuksistani ennakointiin liittyen, tuoden siihen vähän laajemman ennakointi näkökulman kuin se, mitä tehdään sitten, kun ollaan jo puikoissa.
Monta sattumaa pystyy kuitenkin ennakoinnilla välttämään. Sanotaan näin, että hyvällä ennakoinnilla, mistä kirjoittelin edellisessä viestissäni, jäävät nämä sattumat paljon harvinaisemmaksi. Varmaan silläkin on osuutensa, että nopeudet chopperin kanssa ovat lähempänä polkupyörää kuin sporttista rätkää.
pointsi kunnon spekulaatioille ellei sitten
löydy faktisia tilastoja eri moottoripyötätyyppien osuuksista mp-onnettomuuksissa...
tietääkö kukaan?
Ja monellä Ääällä.
Siis tää vakuutusyhtiösytseemihän nykyään on sellanen, että ne vähemmän moukaroineet saavat edullisemmin vakuutuksia, perustuen teho-paino suhteeseen.
Myyntimääriin suhteutetut vahingot ovat suurimmillaan sporteissa ja pienimmät näissä Teidän Lehmissä. Näin se homma etenee. Virallista tilastoa en löydä esille.
En ole varmistanut asiaa, mutta olen lukenut muutaman kerran alan lehdistä, että Ruotsissa olisi ns. koptereilla erityisen edullinen vakuutus. Nämä, useimmiten jäykkäperäiset, pitkäkeulaiset härvelit kun eivät ole onnettomuuksissa juuri ollenkaan. Monesti ovat teknisiltä ominaisuuksiltaan (akseliväli ym.) sellaisia, ettei niitä saisi Suomessa edes rekisteriin, mikä on osoitus siitä, kuinka pihalla viranomaisemme ovat :)
Monet onnettomuudet ja läheltäpititilanteet johtuvat siitä, että et ole itse huomannut toista osapuolta tai se toinen ei ole huomannuut sinua ajoissa.
Olen ennakoinut tätä ongelmaa vähentääkseni seuraavasti:
Näkemisen osalta
- kirkas puhdas visiiri kypärässä
- katson aina hetken aikaa tilanteita, enkä vain vilkaise sinnepäin (vertaa valokuvaa videonpätkään kummasta saa paremman käsityksen tilanteista)
- laitoin peilien varsiin pienet laajakulmalisäpeilit pienentämään näkemisen kannalta pimeitä alueita
- vältän pimeällä ajoa
- vältän väsyneenä ajoa
- pidän valot kunnossa
Näkymisen/kuulumisen osalta
- pidän epämuodikasta riettaan väristä varoitusliiviä ajoasun päällä (näyttäis auttavan erityisesti sade- ym tuhrukeleillä)
- asensin alkuperäisen yhden töötin rinnalle kaksiäänisen torvisetin (sillä kun töräyttää niin kuurolta puusilmäiseltä varomattomalta kaistanvaihtajaltakin lähtee vaikut korvista ja saattaa päästä lusikallinen housuun)
- valot kunnossa (ja päällä)
- joskus maaseudulla kirkkaalla kelillä saatan pitää pitkiä valoja päällä (vaikka siitä täällä on kovasti joskus moitittukin)
- pidän ajolinjat ja etäisyydet sellaisina että en "piilottele" itseäni liikenteessä
- alkuperäiset äänenvaimentimet pitäis vielä vaihtaa hiukan äänekkäämmiksi, nyt pyörässä on vakiopöntöt ( tästäkin on näyttöä ettei älyttömät luontokappaleet ja varomattomat "=lue känniset" jalankulkijatkaan tule niin herkästi eteen)
Listaa vois jatkaa, mutta tässä päällimmäiset mitä tuli mieleen. Aika paljon voi itsekin vaikuttaa ennakoivasti asioihin kuten voitte huomata.
ennoo nii kertaakkaan ajanunna kummoon enkä kolaroinnunna.
Vot, nysse selevis , miehän ajannii pyhällä lehemällä.
PIttääp vaihtaa sille nimeksi Mansikki , on se niin kauniin punaanen. Jo vain.
Toi varoitusliivi on aika extremee mutta jos olet todennut sen hyväksi niin hyvä näin. Jokaisella tuntuu olevan oma tapansa toimia ja näkyä liikenteessä.
Ennakoimalla tosiaan pärjää pitkälle, sitten jää enää ne hirvet muut eläimet, känniset eläimet, puusilmät, virolaiset kaaharit, kuurot mummot.... lista taitaa olla loputon :)
jos käyt, näet tietynmerkkisten liiviporukoiden pyyhkivän melko mukavaa vauhtia menemään, koptereilla ja originaaleillaan ;)
Ei estä menoa, jäykkä perä ;)))
En käytä juuri koskaan korvatulppia, koska "kuurona" on aika onnetonta. Kun on yksi perusaisti pois pelistä. Tästäkin on joskus kovasti kinattu, mutta ei haittaa...
Juu, kyllä tuo on tiedossa ollut. Se onkin sitten taas toinen juttu...poikkeus vahvistaa säännön.
Jori malsten jo aikoinaan kiteytti lasten liikennelauluun kaiken olennaisen mistä tässä ketjussa on jauhettu päiväkausia.
"Valppain mielin muista sä aina vaaroja liikenteen, vältä vaaraa uhmailematta ja sääntöjä seuraa vaan jne..."..nyt kaikki yhdessä..kuin koulussa aikoinaan.